Miksikö aloitin päivän postauksen puhumalla rantaelämästä? No, tämä on hyvinkin oleellinen asia näin vanhassa talossa asumisen ja remontoimisen kannalta. Tässä kun helposti käy niin, että kivojen asioiden keskelläkin saattaa stressi pureutua kehoon niin, ettei sitä edes huomaa. Silloin on oikein hyvä suunnata vaikka muutamaksi tunniksi rannalle ja oikeasti kokeilla, vieläkö muistaa, miltä tuntuu r-e-n-t-o-u-t-u-a.
Ensimmäistä kertaa ikinä se ei onnistunutkaan ihan tuosta vaan. Olo rannalla tuntui jotenkin epämukavalta, vaikka saimme nauttia iltapäivän tunneista ylhäisessä yksinäisyydessämme. Suuntasimme nimittäin rannan kauimmaiseen poukamaan, jotta mukana ollut karvajalka ei herättäisi paheksuntaa kenessäkään. Kyseinen otus ei myöskään kokenut olevansa oikein rento, varsinkin kun lauman jäsenet olivat jatkuvasti hukkumisvaarassa, vesi oli kauhean märkää ja hiekka tarttui kuonoon. Hermothan siinä menevät.
Onneksi kuitenkin ihana maisema, rantaan hiljakseen pyörivä aallokko (ja uusi pallo) tekivät parissa tunnissa tehtävänsä. Vesikin oli ihan mukavan uimalämpöistä ja ihanan kirkasta.
Menomatkalla pysähdyimme myös Kellarissa, eli Kemiönsaaren Ekocenterin uudessa myymälässä. Tämä on hyvin merkittävä asia, koska tämä (entinen) kirppisrotta ei nyt suoralta kädeltä edes muista, koska viimeksi on ollut kirpputorilla. Osittain koska meillä on tuo oma kirppis ja tavaraähky on totaalinen ja sitten koska "Koo", te tiedätte..Kellarissa halusin kuitenkin käydä, koska tuonne asti ei nykyään juuri tule ajeltua. Lähinnä halusin käydä katsomassa, jos vaikka olisi sattunut löytymään uuteen makuuhuoneeseen sänky tai jotain muuta tarpeellista, mutta huonekaluja oli todella vähän. Tällainen taulu kyllä tarttui mukaan:
Tähän peräti kahden euron ostokseen sorruin ensisijaisesti ihanien kehysten takia, mutta nyt kun olen kuvaa katsellut, ehkä se saa jäädä paikoilleen. Ai niin, ostin minä kaksi kirjaakin ja tyttärelle mukin ja lautasen otettavaksi mukaan koulun asuntolaan. Ja ostoksia varten kaksi kestokassia. Törsätty kokonaissumma neljä euroa.
Mutta jos nyt menisin päivän varsinaiseen asiaan.
Ne, jotka ovat tätä blogia ihan alkuvaiheista asti lukeneet, saattavat hämärästi muistaa, että ensimmäisiä ostoksia tänne oli punainen maali ulko-oveen. Pääoven paneelit ovat pahasti rikki muinaisten koirien jäljiltä ja sivuovi se vasta rikki onkin. Tarkoitus oli silloin korjata ovet heti, kun talvikin oli tulossa jne.
No, ne ovat edelleen korjaamatta. Nyt päätimme vihdoinkin tarttua ovea kahvasta ja hoitaa homman. Se vaan, että se punainen maali oli tässä matkan varrella kadonnut jonnekin, joten ostamaan uutta. Ensin näytän oven nykyisen värin:
Sisäpuoli on vielä hyvässä värissä, joten tämä on siis lähtökohta. Nyt muuten vasta tajusin, että onpas tuo kahva ruma! En ole siihen edes kiinnittänyt huomiota aiemmin! Pitänee ottaa työn alle löytää siihen jotain kivampaa. Ulkopuolen maali on haalistunut:
Ja kuntokin näkyy tuosta..Minäpä suuntasin sitten maalikauppaan, tarkoituksena ostaa juu punaista maalia, mutta enemmän siniseen taittavaa. Maalikaupan myyjäpoika talutti minut ovivärien malliosastolle ja sanoi, että tässä ovat nämä yleisimmät ovivärit. Tiilenpunainen, harmaa, harmaa, ruskea, harmaa - sanoinko jo tiilenpunainen? Minulta taisi päästä pieni röhönauru, värit olivat niin onnettoman tylsiä!! Minäpä olin kuitenkin odotellessani löytänyt pöydältä sen ihka ihanan väriviuhkan, mistä löytyy ihan KAIKKI mahdolliset värit ja sieltä sitten valkkasin mieluisen punaisen. Seuraavaksi myyjä vei minut takapihalle, koska järkevänä ehdotti, että katsoisin väriä vielä päivänvalossa, sisällä kun loisteputket vääristävät. Ulkona vaihdoinkin vielä pari astetta vaaleampaan sävyyn.
Kun myyjä lykkäsi valmiin maalipurkin käteeni, näytti korkista näkyvä väri kyllä aika..eh..erilaiselta, kuin olin kuvitellut. Mutta ei hätää, varmasti maalattuna se näyttäisi juuri niin kivalta, kuin olin ajatellut.
Vaan kun ei se tilanne ihan hirveästi korjaantunut. Paneelit sopivat nyt täydellisesti yhteen terassin verenpisaroiden kanssa - mutta entä oveksi? Vieläkin ajattelin, että annetaan niille mahdollisuus.
Mies oli mallannut paneeleja oven paikalle - ja pakko se nyt vaan on myöntää. Väri EI ole hyvä. Se on liian räikeä, liian, no liian kaikkea. Toinen maalaus tehdään kuitenkin vasta, kun ovi on korjattu ja uudet paneelit paikallaan, joten ehdin sitten ostaa vielä yhden vietävän maalipurkin. Tällä kertaa olen HYVIN varovainen sävyn suhteen! Sitä tiilenpunaista en kuitenkaan suostu ostamaan.
Minä ja maaliostokset eivät vaan jotenkin sovi yhteen..
Makuuhuoneen remontti etenee. Helmiponttipaneelia emme loppujen lopuksi saaneet paikallisen rautakaupan kautta, joten päädyimme tavalliseen. Paneelit oli valmiiksi kuultomaalattu, minkä takia ne näyttivät aika paljon keltaisemmilta kuin katon toinen puolisko. Siispä palkkasin tyttären maalaamaan uudet paneelit, itse kun olen ihan kädetön ylöspäin maalauksessa. Oli kyllä tytölläkin niska jäykkänä homman jälkeen..
Ai niin - löysin kaksi purkkia valkoista ikkuna- ja ovimaalia, ja koska sillä voi maalata myös kattoa, päätimme olla säästeliäitä ja vain sekoittaa purkin yhteen ja maalata sillä. Vaan mitäs tapahtuikaan? Kun avasin ensimmäisen purkin, maali olikin punaista! Sehän oli se kadonnut ulko-oven maali, jonka olin ostanut silloin kauan sitten :D :D Täytyy nyt testata, onko SE oikeaa punaista. Näytti jotenkin oudon paljon vadelmalta sekin..
Alennetun osan panelointi eri suuntaan, kuin tuon isomman osan oli ihan tietoinen valinta. Se luo kattoon kiinnostavuutta - ja tietenkin helpotti ja nopeutti työtä. Ainoa harmistus on nyt se, että uusi osa kiiltää hieman, kun taas vanha ei. En millään haluaisi enää lähteä maalaamaan tuota toistakin puoliskoa, kun siihen ei muusta syystä ole tarvetta :/ Selittäkääpäs muuten minulle yksi juttu: Tämän valkoisen maalin piti olla "puolihimmeä", mutta siinä onkin aika voimakas kiilto. Ulko-oven maali on "puoli-kiiltävä", koska ovesta halusin nimenomaan kiiltävän, mutta sepäs ei kiillä ei sitten yhtikäs ollenkaan!! Tämä ei nyt minun kaaliini kyllä mahdu..Pitääkö tässä nyt sekoilla sävyjen lisäksi vielä kiiltoasteidenkin kanssa..
Osa teistä ihanista näki face- ja instapäivitykseni, jossa mietin tapettivalintaa. Päivityksessä oli kollaasikuva eri tapeteista, joihin olin ihastunut. Kysyin seuraajien mielipidettä ja sain hyvin monivivahteisen vastauksen. Hetken tuntui kyselyni jopa pahentavan omaa valinnanvaikeuttani, pää kun oli jo valmiiksi aivan sekaisin kaikista ihanista mahdollisuuksista. Aikani asiaa kelattuani nousi kuitenkin yksi tapetti aina vaan uudestaan esiin. Sen minä siis tilasin. Ja mikä se oli? No tämä:
Pelkäsin, että pettyisin pakettia avatessa, mutta ei - tämä on niin IHANA tapetti!! Vielä olen ainakin todella tyytyväinen valintaani. Kaiken lisäksi ihastuin, kun tapetissa on myös pioneja <3 Sitä ei mallikuvasta nähnyt ja luulinkin, että jouduin valitsemaan joko ruusut tai pionit. Sainkin molemmat! Toivotaan että tapetti on myös seinällä yhtä ihana, kuin näin pöydällä. Pelkään koskea rullaan, entä jos se hajoaa, tai likastuu? Onneksi tapetoinnin hoitaa sellainen, joka osaa. Minä en uskalla.
Tapetin olisi tarkoitus tulla tähän seinään:
Seuraava haaste olisi löytää oikea väri lattiaan ja noihin muihin seiniin. Tapetti on siitä kiitollinen, että siinä on paljon ihania värejä, joita voi poimia. Mallailin vähän:
Tätä kirjoittaessa mietin, miltä näyttäisi alempi tummista punaisista lattiaan ja keskellä ylhäällä oleva vihreä seiniin? Tapetista löytyy myös vaaleaa sinistä, joten periaatteessa nykyiset seinätkin voisivat sopia..Mutta väri on niin kylmä ja epänaisellinen, joten ei se varmaan jää.
Toivotaan että maalitöppäilyni vähenisivät, muuten voin kohta perustaa oman maalikaupan ;) Suunnittelu ja miettiminen on kuitenkin ihan kivaa, joten mikäs tässä. Ihastelen nyt tuota tapettia tuollaisenaan ensin vähän aikaa :)
