Kevättä Silkkilän puutarhassa

Rautaiset terveiset teille täältä saaristosta! Sen verran terveysasiaa, että pääsin torstaina pienen taistelun jälkeen vihdoinkin rautainfuusioon, eli sain suonensisäisesti 1000 mg rautaa! Nyt olen mielenkiinnolla odotellut, mitä tuleman pitää. Äkillistä ihmeparannusta ei tapahtunut, mutta niin ei se kai ole tarkoitus mennäkään. Aika hirmuinen päänsärky kyllä on nyt pari päivää minua vainonnut, huippasee vähän ja olo on kuin verenpaineet olisivat katossa. Olen ottanut aika rauhallisesti, että keho saisi mahdollisuuden tutustua tähän uuteen tulokkaaseen - rautaan. Matalista varastoraudoista olen siis kärsinyt jo kukaties kuinka pitkään, nyt toivon että jo tämä yksi infuusio auttaisi eteenpäin reippaasti. Olisi ihanaa saada taas oma itsensä - ja voimansa - takaisin <3

Mutta se näistä terveysjutuista.

Tutustuimme jälleen äidin kanssa Silkkilän puutarhan salaisuuksiin. Tänäänkin löytyi uusia ihanuuksia, joita olen pitkään jo toivonut omaan puutarhaani. Kaikki on vielä niin uutta ja tuoretta, ajoittain viileä sää on jarruttanut esiintuloa. Ehkä hyvä niin, ehdimme paremmin nähdä kaiken.  Tällaista ihastelimme tällä kertaa:

Pihasta löytyy yksi kyynelkoivu. En ole koskaan nähnyt niin mielenkiintoisen näköistä puuta! Pihan eri koivut ovat hauskasti eri kypsyysasteilla, osa vihreämpiä kuin toiset.

Erityinen suosikkini harvinaisuutensa takia on tämä metsälehmus. Lehdenalut näyttävät erikoisilta - vai aikooko puu kukkia? Kukkimisaika olisi kyllä vasta loppukesällä.

Ooh, kieloja ja vielä useammassa kohtaa tonttia!! Olen AINA halunnut kieloja omalle pihalle, mutta eipä niitä ole vaan ollut. Nyt on ja tulee <3 

Toinen kaunokainen, jota myös olen omalle tontille kaivannut. Valkovuokko, jotenkin haikea kukkanen, mutta kaunis. 

Tätä emme onnistuneet tunnistamaan. Tietääkö joku, mikä tämä on? Rikkaruoho? Lehdet näyttävät liian hienoilta ihan vaan villikasville, mutta eipä sitä koskaan tiedä..

Vaahtera <3 Ajatelkaa, en tiennyt että tämäkin puu kukkii, ennen kuin nyt vasta. 

Kahden värisiä esikoita oli levinnyt sinne tänne..

Tuomia! Paljon, monta!

Vauva-vaahteranlehtiä <3

Tämmöinenkin siellä puutarhassa kasvaa :D 

Vanhan ajan narsissi, ihana tuoksukin hänellä..

Vuohenjuuri :) Tontilta löytyy myös runsaasti vuohenputkea, jota en tosin kuvannut, huh..pitäisikö lisätä sitä useammin ruokavalioon, että saisimme kantaa hillittyä??

Katsokaa, tuolta tulee pioneja! Minä rakastan pioneja <3 Minkähän värisiä nämä ovat??

Tästä en ole ihan varma..jaa, mutta olisiko se palava rakkaus? 

Tässä esiin tulee liljaa ja..mikähän tuo toinen on?

Puilla on ihan oma tahtinsa lehtien esiin laittamisessa. Tässä tammen tilanne. 

Kiertokäyntimme päättyy tällä kertaa näille ihanille portaillemme (jotka ovat vähän vaaralliset mutta ah, niin kauniit), joilla loppuvuodesta istutetut tulppaanit jo hiljalleen availevat nuppujaan:

Tuntuu, että tuolla pihalla pitäisi olla ihan koko ajan, ettei vaan jää näkemättä jokin uusi kukinta! No, tuleehan noita uusia keväitä. Tuntuu, että saimme talon mukana valtavan ison lahjan - puutarhan, jolla on oma historiansa. Kiitos siitä <3