Kirppuja, kirppuja!

Terveisiä Vaasasta! Tehtiin neljän päivän juttukeikkareissu, josta juuri kotiuduttiin. Sain ilokseni koko perheen mukaan, mies lähti kuskiksi ja tytär muuten vaan seikkailemaan. Matka meni kokonaisuudessaan oikein hyvin, vaikka keli keikahti perjantaina ihan päälaelleen ja alla oli kesärenkaat :( Onneksi ehdimme perille ennen kuin lunta alkoi enemmän tulla, tie oli myöhemmin pahimmillaan kyllä aika hurjan näköinen (näin valokuvaajan ottamasta kuvasta, hän tuli perässä  myöhemmin).

Mies ei tykkää ajaa pitkiä matkoja, joten yövyimme Raumalla. Se on yksi suosikkikaupungeistani! Tytär kutsuu sitä toiseksi kotikaupungikseen, olemmehan olleet siellä lukuisia kertoja ihan hänen vauvavuosistaan lähtien. Jaa miksi? No siksi että taidemaalari-miehelläni oli aiemmin joka vuosi taidenäyttely Raumalla, joka taas oli pitkään hänen asuinpaikkanaan.

Olenko jo maininnut, että olen ihan mahdoton kirppisrotta? Parasta mitä tiedän, on päästä kirpputoreja tutkimaan keikkareissuilla! Raumallakin on kivoja kirppiksiä, niistä ehdoton suosikkini on Punaisen Ristin kirppis Karjalankadulla. Se on sopivan lähellä majapaikkaakin! Olen tehnyt sieltä tosi hyviä löytöjä, niin myös tällä kertaa. Itse asiassa piti samalle kirppikselle päästä vielä kotimatkallakin, kerron kohta miksi. Ensin teille kuitenkin pieni kavalkadi löydöistä:

Kuvaamatta jäivät vielä pitsilakanat ja kuparinen kukka-amppeli :D Kankaista suurin osa tulee ihan "työkäyttöön", eli myytäviin tuotteisiin, aforismitauluihin varmasti eniten. Joitakin jätän omaan käyttöönkin. Nuo hauskat lehtikuvioiset verhot on niin hienot, että en tiedä raaskinko alkaa kangasta leikkaamaan ollenkaan. Ehkä ne kävisivät syysverhoiksi Silkkilään johonkin huoneeseen?

 Tiedättekö muuten mikä on hankalaa, kun on huoneessa vähintään kaksi ikkunaa? No jos löytää kirpputorilta kivat verhot, niitä on tietty vaan yksi pari. En saa ikinä kirppisverhoista kahta samanlaista paria! Ja erilaiset verhot luovat vähän levottoman tunnelman..Tämä on tällainen minulle uusi "ongelma" ;) Miten te olette asian ratkaisseet? 

Vanhoja kirjoja kerään lähinnä tehdäkseni niistä vihkoja, mutta ihanimmat säästän ihan vain omaksi iloksi. Rakastan kirjoja - ja lukemista! 

Tuo vaalea kangas, missä seisoo pieni tyttö, on verhokappa. Pyörittelin sitä kädessäni jo torstaina, mutta en silloin ostanut. Tänään nappasin sen mukaan, kun se on vaan niin hassu. Kuka tekee verhoon kuvion, jossa seisoo tyttö VOILEIPÄ KÄDESSÄÄN??  Minua viehätti myös tuo piirtämistapa, muistuttaa valtavasti Astrid Lindgrenin lastenkirjojen kuvitusta. Ilon Wiklandhan taisi olla nimeltään niiden kuvittaja, eikö niin? 

Tämän reissun suurin löytö jo ihan kokonsa puolesta olivat kuitenkin nämä:

Kyllä on ihmismieli hassu. Torstaina naureskelin tyttärelle, että katso kun on ärtsynvihreät tuolit. Ja sitten ne mokomat jumittuivat päähäni niin, että piti mennä tänään uudestaan katsomaan, kuinka kauheat ne oikein olivatkaan. No eihän ne sitten olleet ollenkaan kauheat, vaan aivan ihanat!! Vanhat ja vähän on liitokset löystyneet, eikä istuinkoko ole oikein isopyrstöiselle mitoitettu..mutta kuka nyt sellaisesta piittaa! 

Mies sanoi että "ok, otetaan kaksi, vaikka en kyllä tiedä miten ne mahtuvat autoon." Myyjä ilmoitti hinnaksi 10 €/kpl ja lisäsi "kolmannen saatte kaupan päälle, kun se on vähän rikki". Niin se mies sitten änkesi autoon kaikki kolme tuolia ja nyt ne ovat uudessa kodissaan Silkkilässä <3 Nämä tulevat keittiöön, yhdessä sen oranssin karmituolin kanssa, josta kerroin aikaisemmin. 

Täytyy varmaan käydä vähän liimalla läpi noita pinnoja sieltä täältä, etteivät vieraat tipahtele tuoleilta. Tuolle haljenneelle istuimelle ei vissiin voi tehdä paljon mitään pilaamatta vanhaa patinaa..tai jos tunkisi liimaa siihen rakoon? Vai mitä ehdotatte?

Vihreästä puheen ollen vihreys oli suorastaan räjähtänyt esiin myös kaikkialla pihapiirissä! Apua, ruohonleikkuri esiin äkkiä!

Ruskeat lankut mallaavat terassin paikkaa, kun semmoinenkin olisi tarkoitus tuonne tehdä. Sitten kun ehditään.

Maisemassa näkyy ihanaa pitsimäistä vihreyttä pihan erilaisissa puissa ja naapurin pellossa. Kaunista! Miten paljon edellä muuten olemmekaan täällä Turun seudulla Vaasaan verrattuna, mitä tulee vihreän esiintuloon! Sen tajusi kunnolla vasta kun tulimme takaisin.

Sisältä unohdin näyttää teille vielä yhden jutun. Mieheni maalaama taulu pääsi olohuoneen seinälle. Sopii kuin nenä päähän, vai mitä?

Välipysähdyksen jälkeen oli vielä jatkettava Kemiön kotiin. Vastassa oli ilosta höpsähtänyt koira ja kaksi kissaa, jotka olivat tyytyväisiä henkilökunnan kotiinpaluusta. Tässä yksi meidän tyypeistä:

Ja sitä vihreää työntää täälläkin joka paikasta..kaunistahan se on - mutta tajuan vasta nyt, että edessä on aika rankka kesä, jos tälle kodille ei kohta löydy uutta omistajaa..On meinaan hoidettava sitten ruohonleikkuut ym KAHDESSA kodissa. Huh..

Edessä on iso kasa kirjoitushommia, keskiviikkona odottaa jo seuraava juttukeikkakin. Mutta nyt hetki rauhoittumista ja rentoutumista.