Pettymyksiä vol 001

Huomasitteko otsikossa olevan numeron? Tai paremminkin nollien määrän siinä? Tämä olisi nyt ymmärrettävä niin, että realisti minussa toteaa lakoonisesti, että kyllä niitä tulee, siis pettymyksiä. Ja että ehkä olisi kannattanut laittaa vielä pari nollaa lisää tuohon eteen, että mahtuu sitten monta pettymystä perään..

Ykkösestä kuitenkin aloitetaan, joten tämän päivän postaus on nyt kaukana ruusunpunaisista silmälaseista. Pölyiset suojalasit sopisivat paremmin. Semmoiset (ei valmiiksi pölyiset) voisin laittaa hankintalistaan, jollaista tänäänkin päässäni laadin.

Päivä oli mitä kaunein (MITÄ Suomen säälle oikein tapahtunut?? Tänäänkin mentiin reilusti yli kahdenkymmenen asteen täällä Turun seudulla :/  ) ja muiden ahkeroidessa ulkona haravoinnin ynnä muun kanssa, suuntasin minä päättäväisin askelin tulevaan työhuoneeseeni. Olin nimittäin viikko sitten havainnut, että seinä tuntui kostealta. Kyse on tästä seinän pätkästä, pihan puoleisella sivulla:

Kuten kuvastakin voi havaita, on katto vuotanut tuolta kulmasta. (Alhaalla vasemmalla näkyvä ruskea on jotain pintaroiskeita, ei tiettävästi liity tähän). Ongelma on siis aivan ulkokatolla asti, talossa on joitakin kohtia, joista vesi tulee sisään. Kunpa meillä olisi ollut rahkeita syksyllä jo hoitaa nämä vuotokohdat umpeen! Vaan kun ei ollut ja vieläkin puuttuu se työmies, joka kiipeää telineille..Toivotaan että työhön suunniteltu henkilö kohta vapautuu toisaalta meitä auttamaan. 

No, mennyttä on nyt turha haikailla, katse eteenpäin vaan. Tein siis pienen koeaukon tuohon puoleen väliin seinää ja kun työnsin sormen aukosta sisään, levy tuntui kostealta. Niinpä ajattelin, että nyt on korkea aika avata tuo ja antaa sen tuulettua. 

Päälimmäisen perinnetapetin alta löytyi historiaa:

Alimmaisena sievää kukkatapettia, sen jälkeen retroajan räväkkää herneenvihreää ja sitten tämä Boråsin tapetti. Viereisessä seinänpätkässä, joka on siis sisäseinä eteiseen päin, oli myös joku todella vanha tapetti, jonka kuviosta ei oikein saanut selvää. Kaikista otin palat talteen. Tässä vaiheessa hyvä uutinen oli se, että oli käytetty hengittävää paperitapettia ja niiden alla huokoista levyä (ei lastu- tai kipsilevyä). Sopivaa työkalua oli hieman vaikeaa löytää/keksiä, mutta näillä pääsi jo aika hyvin eteenpäin:

Sorkkarauta olisi kyllä ollut kova sana täällä, mutta se oli tietysti väärässä osoitteessa (kuin myös mukana raahatun ruohonleikkurin muovinen käynnistysavain, mutta se onkin ihan toinen juttu se). Huomaa asianmukaiset turvakengät krhm..Tuli tuossa tikkailla keikkuessa mieleen, että semmoiset vahvikkeiset kengät voisi olla ihan hyväkin juttu. Jotta olisi rempan jälkeen vielä kaksi ehjää jalkaa käytössä. 

Myönnän auliisti, että alku tässä hommassa oli kyllä aika kömpelön näköistä. Miten sitä voikaan aikuinen ihminen tuntea itsensä avuttomaksi! Onneksi työ opettaa tekijäänsä, joten alkoihan se sitten sujua. Vaikka todennäköisesti olen kyllä idän hitain remppanainen :D 

Kattovuodon takia olin mielestäni varautunut ikävään jälkeen, mutta täytyy myöntää, että levyn alta esiin tullut seinä sai kyllä aikaan kaikenlaisia reaktiota:

Hassua kyllä, seinä näyttää näin kuvassa paremmalta kuin luonnossa :D Tai sitten se järkytys oli kovempi ensi silmäyksen hetkellä..Tänään olen varmaan käynyt läpi kaikki tunteet paniikista, surusta, epätoivosta, kyllästymisestä aina tyyneen "kyllä tästäkin selvitään"-mielentilaan. 

Hyvää asiassa on se, että seinä on hirttä. Toiseksi hyvää on se, että ainakaan minun ymmärrykselläni katsottuna ja kokeiltuna yksikään hirsi ei ollut laho. Ei siis tarvitse alkaa purkaa koko seinää. Kolmanneksi hyvää on se, minkä jo mainitsinkin - hengittävien materiaalien ansiosta vanhinko ei ollut niin suuri, mitä se eittämättä olisi ollut, jos tässä olisi käytetty jotain muuta hirsien päällä. Sanottakoon myös, että harmistuksesta huolimatta tuntui jotenkin arvokkaalta ja hienolta nähdä talon hirsirunkoa kunnolla ensimmäistä kertaa. Hirsien väleissä on tietenkin rivettä, en saanut selvää oliko turve- vaiko pellavalajia. Pienen pieniä nauloja seinässä on satoja, ja tietenkin niihin osui sormet koko ajan, hanskoista huolimatta. Vasarakin olisi ollut poikaa. Missä meidän kaikki työkalut oikein ovat?? 

Suunnittelin muuten sellaisen pinkin työkalupakin + työkalujen hankkimista, tiedättehän? Semmoiset söötit, missä on kukkasia? Miehellä on paha taipumus kiikuttaa kaikki työvälineet ties minne ja kyselee niistä sitten minulta. En tiedä tehoaako tuo pinkki häneen "karkottavasti", saattaa kyllä olla ettei taidemaalari kaihda mitään värejä :D Mutta jos ne kuitenkin pysyisivät paremmin lähettyvillä. 

Reippaasti jatkoin repimistä, kahden askeleen tikkaille uskalsin kiivetä, mutta en ehkä sen ylemmäksi. En siis yltänyt ihan ylös asti. Joko pitää hakea toiset tikkaat, tai toivoa että joku auttaa. Tähän pisteeseen homma jäi:

Tarkoitus on avata seinä aivan vasemmalla olevaan ikkunaan asti, tuosta vielä noin puoli metriä lisää. Selkeästi voi kyllä huomata, mihin asti vesi on päässyt valumaan. Kuvassa näkyvä tapetti oli jo aivan kuivaa ja mikä vielä tärkeämpää, samoin nuo alla olevat levyt. Avataan kuitenkin varmuuden vuoksi kunnolla. Kuiva levy oli paljon hankalampi saada irti kuin tuo pehmennyt osa. Tarvitaan järeämmät välineet, kuten se sorkkarauta. Nurkassa on hieman hienomekaanikon hommaa tiedossa, pieniä nauloja tuhottomasti, listaa ja nauhaa jos jonkinmoista. Suurin ongelma on vasemmanpuoleisen seinän ekassa puolessa metrissä nurkasta laskien ja vähän tuossa oikeanpuoleisessa, myöskin kulmasta alkaen. 

Tiedättekö mikä tässä oli aika erikoista? No se haju, mikä tuolta tuli. Minulla oli kuvitelma, että homehtunut seinä haisee tietynlaiselle, aika pahalle. Olen päässyt semmoista haistamaankin. Tämä seinä haisi kuitenkin aivan erilaiselle. Ensimmäinen vaikutelma oli pihkainen puu. Sitten alkoi tuntua kosteikon hajua, mutta ei sekään mitenkään pahaa. Saattaa olla että eristeenä käytetty materiaali haisee jonkin verran. Tein purkutyötä ilman hengityssuojainta, mikä ei ehkä ollut niin viisasta, kun ei kuitenkaan voi olla ihan varma mitä tuolta irtoaa. Semmoinenkin siis hankintalistalle. Silmiin meni varmaan pölyä ja muuta, kun pesusta huolimatta ovat nyt hieman "jauhoiset". Ei mitään vaarallista, menee kyllä ohi. 

Juhlistimme reipasta työskentelyä hakemalla pizzat ja hampurilaiset Sauvon keskustan pizzeriasta ja söimme ne Silkkilän keittiön pöydän ääressä. Asia on mainitsemisen arvoinen, koska tällaiset valmiit ateriat eivät meillä ole mitenkään yleisiä. Tuntuu myös hyvältä syödä uudessa kodissa, koska se tekee paikasta meille tutumman. Tämä on tärkeää, koska ainakin itse koen vieläkin olevani hieman irrallaan tuolla. En oikein osaa selittää. "Koti" on edelleen täällä vanhassa paikassa, Silkkilä on myös koti, mutta vielä jotenkin vieras. Toisaalta se on ihan ymmärrettävää, kun emme ole siellä edes joka päivä, omat huonekalut puuttuvat vielä suurimmaksi osaksi jne. Hassua että tällaisessa muutoksessa on niin paljon näitä "henkisiäkin" tekijöitä, joiden kanssa painia. 

Ruokapöydässä totesin perheelle, että nyt toivoisin yhtä asiaa: että remppakassa ei olisi aivan tyhjä, vaan siellä olisi sen verran rahaa, että voisin palkata jonkun tekemään tämän hankalan osan - korjaamaan katon ja ottamaan pois nuo pahat kohdat. Siitä jatkaisimme sitten itse. Juuri nyt tämä ei ole mahdollista, ellei jostain putkahda joku haalareihin pukeutunut hyvä haltija ja ilmoittaudu työhön (vink vink, hehe). 

Tänään on ehkä ollut vähän vaikeampi ylläpitää reipasta taisteluintoa. Eilinen oli raskas päivä kotona ja tänään väsy painaa päälle. Oma vointi ei edelleenkään ole hyvä ja voimat ovat siksi kortilla. Yritän olla varovainen, etten vedä itseäni aivan "piippuun", edessä on kiireinen juttukeikkakausi. Toivoisin, että saisimme asioita eteenpäin, tuntuu että tätä menoa emme pääse ikinä muuttamaan. Hommat ovat kesken, en ole pakannut vielä mitään, aika vaan kuluu..ja sitten esiin putkahtaa tällaisia ongelmakohtia. Mutta maltti on valttia tässäkin. 

Tänään siis mentiin reippaasti realismin puolelle, mutta näinhän minä lupasinkin, muistatteko? Että kirjoitan myös niistä vähemmän mukavista asioista. 

Seuraava haaste onkin sitten se, mitä noille homepintaisille hirsille pitäisi tehdä? Ihan ensin tietysti pitäisi saada se kattovuoto hoidettua, mutta sitten? Kuuluuko ne pestä? Vai kuivattaa? Nyt siis etsimään tietoa lisää!