Mielipahaa ja vihreää asiaa

Tänään blogitekstin kirjoittaminen ei tunnu yhtä mukavalta, kuin se on aiemmin tuntunut. Olen nimittäin törmännyt blogimaailman varjopuoleen, eli siihen negatiiviseen julkisuuteen ja kommentointiin. Tai näin ainakin itse asian koen.

Somemaailmassa minulla on yksi tuttu, joka on aktiivinen bloggari ja hän on muutamaan otteeseen kertonut, miten on saanut lokaa niskaansa kirjoituksistaan. Blogi ei käsittele remppaamista tai sisustamista, vaan on enemmän pukeutumispainotteinen. Olen ollut tosi surullinen hänen puolestaan ja ihmetellyt, miksi ihmiset ovat niin pahantahtoisia. Onko se kateutta? Vai silkkaa ilkeyttä?

Selvennän asiaa. Tänne blogiin asti ei ole tullut yhtä ainutta negatiivista kommenttia. Se on hienoa. En tietenkään voi tietää, mitä ihmiset siellä ruutujen takana oikeasti ajattelevat, mutta ihanaa kyllä, mahdolliset ilkeilyt eivät ainakaan ole tänne asti yltäneet. Törmäys todelliseen maailmaan tuli kuitenkin erään somekanavan ryhmän kautta. Nimi jääköön nyt sanomatta, koska tämän kirjoittelun tarkoitus ei ole vuorostaan puhua pahaa kenestäkään. Tunnen kuitenkin, että haluan purkaa tämän mielestäni.

Menin jakamaan edellisen, hormien massausta koskevan tekstin linkin siis ryhmään, jonka jäseniä erityisesti ajattelin asian kiinnostavan. Olin linkittänyt blogini ryhmässä jo aiemmin, saaden ihan ok palautetta. Tällä kertaa vastaanotto oli kuitenkin toinen. Koska blogitekstissä oli mainittu yrityksen nimi, joka työn teki, linkkini muuttuikin yllättäen mainokseksi. Yritin asiasta valittaneille kahdelle henkilölle selittää, että kerroin vain meidän kokemuksemme asiasta ja että olisin kertonut myös, jos työ olisi tehty huonosti. Selitin myös, että en millään tavalla hyötynyt itse positiivisesta kirjoituksestani, en saanut alennusta työstä tai muitakaan etuja. Minua ei pyydetty asiasta kirjoittamaan, vaan halusin sen tehdä, koska olen sitä mieltä, että hyvin työnsä tehnyt henkilö tai firma on ansainnut tulla mainituksi, varsinkin alalla, joka on täynnä kaikenkarvaisia tekijöitä.

Lisäksi minua arvosteltiin siitä, että blogissani mainostan omaa yritystäni ja etsin juttukohteita kyseiset mainokset ovat blogin oikeassa sivubannerissa. Tämäkin seikka teki linkistäni myös mitä kauheimman mainoksen. Ei auttanut sekään, että selitin näiden kahden varsin vaatimattoman mainoksen näkyvän vain internet-versiossa. Näin ollen ne, jotka lukevat blogia kännykällä, eivät näe mainoksia ollenkaan. Kuinkakohan moni teistä, jotka tätä blogia luette, olette muuten edes huomanneet nuo sivupalkin mainokset? Luultavasti todella harva. Ne eivät siis käy mitenkään päälle, eivätkä pakota huomioimaan, jos näin ei halua. Mainoksiani kommentoitiin halveksuvasti ja asiasta selkeästi mitään ymmärtämätön henkilö väitti minun etsivän juttuja "Deeku"-lehteen (koska mainoksessa sattuu olemaan Deko-lehden kansi, teemme kyllä juttuja kaikkiin lehtiin).

Ryhmän säännöissä ei kielletä blogilinkkien jakamista. En katso tehneeni mitään väärää. Tänään kuitenkin sain todeta, että minut on laitettu joksikin aikaa kommentointi- ja julkaisukieltoon. Mitään selitystä en asiasta vielä ole saanut, mutta laitoin kyllä ystävällisen viestin yp:lle. En syytä häntä mistään ja tiedän, että ison ryhmän hallinnointi on haastavaa ja ilmiantoihin on toki reagoitava. Siitä huolimatta paha mieli kyllä tuli. Ryhmässä on henkilöitä, jotka surutta tekevät pilkkaa toisista ihmisistä ja hyökkäävät sanallisesti kimppuun ilman, että siihen reagoi kukaan. Jäädytettiinkö myös nuo ilkeät kommentoijat? Tuskin.
No, tämä oli jälleen hyvä muistutus siitä, että maailma on kova paikka, jossa me vähän pehmeämmät jäämme helposti jalkoihin. Kaikkeen ei tarvitse jäädä jumittamaan, eivätkä nämä ole niin isoja juttuja loppujen lopuksi. Suurempiakin murheita on. Olen iloinen että tätä blogia seuraa niin moni mukava ihminen. Teidän takianne jatkan - kiitos että olette olemassa <3

Hmm, minun oli tarkoitus mainita yllä olevasta asiasta vain lyhyesti, mutta näköjään mielen päällä oli sitten vähän enemmänkin..

Varsinainen asia tänään oli puhua hetken viherkasveista. Meillä ei nykyisessä kodissa ole ollut vuosiin kuin muutama viherkasvi keittiön ikkunalla. En kai ole ollut kovin innostunut kasveista ja muutaman viime vuoden ajan meillä on ollut kaksi kissaa, joten on tuntunut turhan haasteelliselta täyttää ikkunanlautoja kasveilla. Katit kun kuitenkin tallustelevat joka paikassa, eikä päivittäinen multien korjaaminen ole tuntunut kivalta. Nyt, kun uuden kodin myötä olen herännyt hakemaan sitä omaa tyyliäni, olen enemmän ja enemmän kallistunut boho-tyyliseen sisustukseen. Jos teette tuolla sanalla haun Pinterestissä tai Instagramissa, saatte esille ihania kuvia, joissa poikkeuksetta on myös paljon vihreitä kasveja. Uudessa kodissamme on myös lukuisia, isoja ikkunoita, jotka suorastaan kutsuvat täyttämään ikkunanlautoja vihreällä. Niinpä odotan jo kovasti, että voin vähitellen tehdä valikoituja hankintoja huom! en niinkään kukkakaupoista, vaan kirppiksiltä ja ehkä ystäviltä. Kasvien hankkiminen näin on paljon hauskempaa ja esim kirppiksillä hinnat ovat vaatimattomat. Edelleen mietin, miten kissat ja kasvit saadaan yhdistettyä, mutta olen toiveikas. Ehkä ruukut voisi ruuvata kiinni ikkunanlautoihin? Tai  toimisiko laudan etureunaan kiinnitetty lista, joka estäisi ainakin sen, ettei ruukkuja pysty vain työntämään alas? Miten te olette ratkaisseet tämän yhtälön? Vai eivätkö kissat ole välittäneet kasveista? Entä myrkyllisyys? Hyviä vinkkejä vastaanotetaan :)

Tässä yksi ensimmäisiä uusia tulokkaita, värinokkonen. Kirppikseltä tietenkin. Yritän muistaa antaa sille myös vettä, se nimittäin on se toinen syy, miksi kasveja ei meillä kovin montaa ole. Tähän mennessä henkiin ovat jääneet vain ne sitkeimmät, jotka ovat lähes tulkoon itse osanneet mennä hakemaan vettä itselleen..