Valoa ja melkein lämpöäkin

Tällä viikolla on uuden kodin parissa ahertanut lähinnä mies, itse olen purkanut jonossa olevia juttumuistiinpanoja ja ollut yhdellä keikallakin, oli muuten aivan ihana koti ja tunnelma! Monen mielestä tämä vuodenaika on yksi pahimmista, kun on sumuista ja pimeää ja märkää. Mutta minä tykkään! Juttukeikan kotikin oli kuin Hannu ja Kerttu-sadun mökki, pihalla paksu kerros puiden varistamia vaahteranlehtiä, sammaloituneita puunrunkoja ja kaiken yllä salaperäisesti syleilyynsä kietova sumu. Ah, kerrassaan mielikuvitusta kutkuttavaa - ja ihana talonväki totta kai <3

Miehen lisäksi töitä on paiskinut myös massausfirman reipas työmies, jonka homma ei totta vie ole helppoa, eikä varmaan kovin hauskaakaan tähän aikaan vuodesta. Talossa on siis kaksi savupiippua ja mooonta hormia, jotka aikojen saatossa ovat päässeet huonoon kuntoon. Työssä on ollut haasteita ja mutkia, mutta ensi viikolla pitäisi olla valmista, kerron teille sitten enemmän tästä projektin osasta. Tänään kyllä jo lämmitettiin vähän taloa:

Hih, eipä tuo nyt paljon lämmittänyt, mutta kyllä sillä semmoinen pieni psykologinen vaikutus oli. Ja kynttilät nyt ovat nättejä joka tilaisuudessa ja paikassa, vai mitä :D 

Tänään emme olleet kauan talolla, mutta ehdimme avata yhden ikkunavälin, tarkoitus on laittaa sinne jäkälää kosteutta imemään. Itse asiassa taidan etsiä jostain kivoja pieniä koristeitakin, tiedättehän semmoisia pikkuruisia kärpässieniä ja muuta. Niitä on muistaakseni perinteisesti tuikattu koristeeksi jäkälään? 

Ikkunat on nätisti teipattu kiinni, mutta pakko se teippi oli nyt avata, jotta pääsi väliä putsaamaan ja poistamaan iänikuiset pumpulit. Totesimme puhtaaksi rapsuttelun jälkeen, että ainakin yksi olohuoneen ikkunoista saattaa olla tullut tiensä päähän, poka tuntui yhdestä kohtaa vähän pehmeältä. Tarkoitus olisi ensi kesänä ottaa huonon näköiset yksilöt kunnolla käsittelyyn yksi kerrallaan, rapsuttaa puhtaaksi ja maalata. Voi silti olla, että kaikkia ei pystytä pelastamaan..No, sen näkee sitten. Kyllä ne tämän talven vielä koossa pysyvät. Talossa on muuten tavattoman kauniit ikkunat epätasaisine laseineen ja olen niistä todella onnellinen! 

Suhmurainen marraspäivä sai kyllä kaipaamaan vähän valoapua ja JEE, sitähän meillä nyt on!! Miten voikin tuntua niin juhlalliselta napsauttaa valot päälle! Jos kynttilä takassa jo "lämmitti", niin tuntuu että kattolampun sytyttäminen lämmitti vielä enemmän! 

Valo ja lämpö. Kaksi merkittävää asiaa, jotta koti tuntuisi kotoisalta. 

Ihan vielä tämä talo muuten ei tunnu kodilta. Kun näen sen ilmestyvän näkyviin kylätien päässä, tunnen ylpeyttä ja jotain mukavaa, mutta vielä en tunne, että katso, tuolla on meidän koti. Mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan sen tunteen löytäminen kestää.