Vetistelyä

Aiheena ei otsikosta huolimatta tänään onneksi ole kyynelehtiminen, vaikka tunnustankin, että on tässä nyt pari kertaa tullut jo itkuakin väännettyä..Ei niinkään siksi, että katuisin talokauppoja, vaan syynä on enemmänkin ollut oman terveydentilan aiheuttama riittämättömyys ja kyvyttömyys täysipainoisesti osallistua uuden kodin remppaamiseen ja siivoukseen. Tällä kertaa otsikko kuitenkin viittaa - veteen.

Talolla kävi tänään putkimies. Kuten ehkä muistatte, kerroin aiemmin miten sähköjen päälle saaminen käynnisti porakaivon pumpun sillä seurauksella, että kellarin lattialle pumppaantui iloisesti noin sata litraa vettä. Systeemistä oli siis hajonnut jokin osa, minkä seurauksena pumppu käynnistyi.  Mies yritti itse irrottaa rikki mennyttä osaa, mutta koska se ei onnistunut, pyysimme paikalle ammattilaisen. Osa tuli korjattua, mutta samalla tuli vähän huonoja uutisia.

Otetaan ne hyvät ensin. Vettä on mahdollista saada kellarin hanasta, läheltä vesiputkien sisääntuloa. Emme siis ole vedettömiä. Huonot uutiset olivat, että putkia on räjähdellyt jäätymisen takia vähän sieltä täältä :( Tästä syystä vettä ei nyt vielä saada keittiön hanasta, eikä vessoja voi käyttää. Miehen mukaan varsinkin vessan putki on onneksi helppo itsekin vaihtaa, vesijohto keittiöön voi olla hankalampi. Ehkä suurin harmi on lämminvesivaraajan todennäköinen hajoaminen myös, se kun oli tietenkin täynnä vettä joka on tässä vuosien aikana sitten jäätynyt. Varaaja oli vain muutaman vuoden vanha, joten siinä kohtaa ottaa kyllä pattiin aika kovasti. Olisi helppo nyt purnata, että vaikka elämä olisi mennyt kuinka solmuun edelliseltä omistajalta, niin oliko ihan pakko jättää vedet joka paikkaan, sillä seurauksella että nyt pitää uusia vaikka mitä. Nämä kun muuten olisivat olleet ihan käyttökunnossa..
Kuntotarkastuksessakaan ei tämä tullut ilmi, tarkastaja totesi vain että ei voi kokeilla putkien toimivuutta, kun sähköt eivät ole talossa päällä. No, en siis syytä häntä, enkä ketään muutakaan. Me tiesimme kyllä että talon ostamiseen sisältyy riskejä. Kirjoitin tuon nyt lähinnä, ettei joku kysy, että eikö asiaa tarkastettu etukäteen.

Juokseva vesi on meille tähän asti ollut vieras käsite. Tai no ei nyt vieras, emme me nyt missään erämaassa ole asuneet. Mutta meidän kotimme on toiminut ihan kiitettävästi tähän asti ilman juoksevaa vettä ja vesivessaa. Se seikka, että joudumme ehkä uudessakin kodissa a) kantamaan veden sinne missä sitä käytetään ja b) lämmittämään sen puilla, ei varsinaisesti ole mitään uutta, eikä asia herätä paniikkia. Toisaalta nyt on jo henkisesti kuvitellut itsensä taloon, jossa kaikki toimii kuten "normaali" kodeissa, joten nyt pitää ottaa muutama askel taaksepäin.

Mutta kyllä me tästäkin selviämme! Eihän kyse ole mistään sellaisesta, mitä ei voisi korjata. Kaiken voi korjata, jos on rahaa. Juuri nyt menemme vain sen verran nollabudjetilla, että asiat on tehtävä vähitellen ja varovasti, ammattimiesten palkkaaminen kun ei ole halpaa. Mutta mikäs kiire tässä..Itse makaan tällä hetkellä inhottavassa flunssassa, samoin tekee tytär. Sekainen pää ei jaksa kauheasti nyt edes murehtia. Ilman flunssaakin olen huomannut, että jostain ihmeen syystä koko ajan tuntuu, että asiat kyllä järjestyvät. Vaikka hetkellisesti saatan murehtia, mitä kaikkea eteen vielä tuleekaan, päällimäinen tunne on kuitenkin sellainen hykerrys. Heh, onko sellaista sanaa edes olemassa? No nyt on! Ihana tunne, että olemme seikkailun alussa ja että edessä on vielä vaikka mitä jännää - hyvällä tavalla :D Edes putkirikko ei pysty hykerrystä nujertamaan, ainakaan kokonaan :D

Ai niin - jos se porakaivo meidät nyt pahimmillaan jostain syystä kokonaan pettäisi, löytyy meiltä vielä kaksi muuta kaivoa. Toinen on kyllä keskellä naapurin peltoa, mutta tämä toinen, aikas söötti, löytyy puutarhasta. On sieltä vettäkin jo veivattu ja koira on vettä juonutkin ja on edelleen hengissä, joten ehkä sitä voisi hätätilanteessa käyttää johonkin..

ps. katsokaa miten IHANAN vihreää kaikki on tässä kesällä otetussa kuvassa, jolloin ei muuten vielä ollut varmaa, tuleeko talosta meidän. Kuvassa näkyy kaivon pumpun lisäksi kaksi muuta ihanaa asiaa: erikoinen riippakoivu ja noin 20 metriä korkea metsälehmus, joka on minusta aivan erityinen. Se tulee elokuussa täyteen kukkia, joiden tuoksu täyttää koko pihan ja veikkaan että koko pitäjän pörriäiset hakevat siitä ravintoa, sellainen surina oli puussa viime kesänä <3 Ai niin - ja taaempana näkyvät komeat, vanhat omenapuut, joiden sadosta ensi syksynä aion tehdä hilloa..