Tulee väkisin mieleen yksi ihana koti, josta teimme jutun jokin aika sitten. Perhe remppasi vanhaa taloa ja olivat päättäneet, että jouluksi muuttavat. No siinä kävi sitten niin kuin melkein aina käy - ei ollut jouluksi vielä valmista. Totesivat sitten vaan, että onneksi se joulu tulee joka vuosi! Minä olen ollut ihan vakuuttunut, että muutamme tässä kesän aikana - pitäisikö minun nyt sitten sanoa, että juu, muutamme kesällä, mutta en tiedä minä vuonna :D
Ihan oikeasti toivon kyllä, että muutto toteutuu vielä tämän kesän/alkusyksyn aikana. Asuminen kahdessa osoitteessa alkaa olla aika kuluttavaa. Tai siis tiedättekö - jotain on aina väärässä paikassa, kuten työkalut. Sanoinkin miehelle, että pitää koota sellainen työkalu-ensiapulaukku, mikä kulkee autossa aina mukana, niin sitten olisi edes jotain oikeassa paikassa.
Viime päivinä on remontti ottanut aimo harppauksen eteenpäin, kun meidän kallisarvoinen remppamiehemme herra H on tullut pelastamaan meidät (hieman) avuttomat pulasta. Mikä ilo onkaan katsoa, kun asiansa osaava ihminen työskentelee! Ja kun sattuu vielä olemaan mukava ja huumorintajuinen ihminen, niin mikäs sen parempaa. Pelkään pahoin, että emme ihan helposti päästä herra H:ta karkuun (toivottavasti tämä ei kantaudu hänen korviinsa, ei ehkä uskalla enää tulla ollenkaan ;) ).
Yksi iso vuotokohta on nyt saatu korjattua ja toista pian aloitetaan. Hassua kyllä, olin luullut että katossa KUULUU olla sellainen hieman kourumainen painauma - mutta ei kuulunutkaan. Nyt katto on ryhdikkäästi suorassa ja alla kaikki asianmukaisesti tehty. Ihanaa!
En tiedä näettekö eroa, mutta noiden alumiinitikkaiden kohdalla oli siis ennen sellainen "notkelma", joka nyt on poissa. Täytyy muuten sanoa, että on toisilla vaan hyvät hermot, kun uskaltavat tuonne kiivetä! Minä en uskaltanut edes seisoa katsomassa, kun herra H kiipesi lopulta katossa kiinni oleville tikkaille. Onneksi hän on järkevä ja kokenut, eikä ota hurjapäisiä riskejä. Minua kyllä huimasi jo pelkkä ajatuskin, että tuolla joku killuu. Talo on nimittäin TODELLA korkea, sitä ei tuosta kuvasta oikein edes tajua..
Yläkerran varastossa, entisen vuotokohdan alla, on yksi kohta, joka on nyt avattu ja jonne on sukellettava..tai ainakin lapioitava pois sammaleristeet, niin että saadaan kattovuodon aiheuttamat vahingot korjattua. Uhhuh, en kyllä tiedä millä voimilla minä sinne menen, kun niitä voimia on edelleen todella vähän, jopa vähemmän kuin aiemmin. Ajatus hengityssuojaimen kanssa lapioimisesta ei kuulosta juuri nyt ollenkaan minun hommaltani, katsotaan miten asia ratkaistaan.
Meillä on tässä menneiden viikkojen aikana ollut ajatuksena avata kuivuriin pihakirppis, jossa voisimme myydä talossa ollutta ylimääräistä tavaraa ja nykyisen kodin rompetta. Kuivurissa on tähän täydelliset tilat, mutta ne vaativat vielä hieman toimenpiteitä:
Ei ehkä näytä ihan unelmien kirpparipaikalta - mutta semmoinen tästä vielä tulee! Olen kyllä jo luopunut ajatuksesta, että ehtisin toteuttaa ihan kaikki haaveeni kirpparin suhteen tänä kesänä, tässä on nyt paljon muutakin. Mutta toivon, että ehdimme vielä jonkinmoisen kirpparin täällä järjestää lähiviikkojen aikana. Meillä on jo logokin valmiina, jonka ihana tytär on piirtänyt <3 Mutta siitä lisää sitten myöhemmin.
Nyt kuivuri on toiminut loistavana maalaushuoneena, viimeksi maalasimme puuceen seinälevyjä:
Seinät tehdään siis vesivanerista, joka on ulkopuolelta tummanruskeaa ja maalin ansiosta sisäpuolelta sellaista "rantamaisema bahamas-saarilla"-tyylistä siniturkoosia. Tai ainakin piti olla. Alan vähitellen menettää uskoni maalikaupan värikarttaan, kaikki värit tuntuvat olevan oikeasti paljon haaleampia kuin siinä pikku ruudussa. Vessasta on siis tarkoitus tehdä vähän sellainen överi-blingbling, kun sellainen ei tuonne taloon oikein sovi. Sellainen hymyn huulille nostattava yllätys, kun sen tummanruskean oven avaa. Jotain hawaii-musiikkia vielä soimaan, niin johan..Tai no katsotaan nyt.
Talossa on siis sisävessakin, jota periaatteessa voisi jo käyttää, jos kaataa vaan vettä perään (huuhtelu on tilapäisesti rikki). Ajattelimme kuitenkin, että ei vara venettä kaada, joten tehdään myös kakkosvessa. Kesällä kiva - ja sitten kun mikään muu vessa ei toimikaan. En oikein luota näihin nykyajan kotkotuksiin..
Maalia on kulunut meillä viime aikoina muutenkin ihan kiitettävästi. Tytär sai keittiön lattiasta sellaista buustia, että päätti maalata tulevan makuuhuoneensa lattian samalla vaaleanharmaalla. Hän lakaisi ja pesi lattian huolellisesti ja ilmoitti sitten, että nyt lähtee. Yritin avuttomasti jarrutella, että vanha maali on mitä ilmeisimmin liuotinpohjaista ja purkissa oleva vesiohenteista, että ne eivät sovi yhteen, eikä maalaus kestä jne jne. Ei auttanut. Tyttö porhalsi telojen ja pyttyjen kanssa takaisin yläkertaan ja vetäisi lattian vaaleaksi. Siitä ei nyt tullut vielä kuvaa, näytän teille myöhemmin. Tulihan siitä raikas tottakai. Ja pakkoko sitä on vedellä lattiaa pitkin huonekaluja tai kengänpohjia niin että maalit lähtevät. Kestää se aikansa. Tai kuten tyttö tokaisi: kyllä se sen aikaa kestää, mitä minä ehdin täällä asua. Salaa toivon, että hän asuisi kotona vielä monta vuotta, vaan mistä noista tietää..
Lopuksi vielä muutama kuva sisältä. Huomioikaa, että huoneet eivät ole mitenkään valmiiksi sisustetut, huonekalut ovat nurkista löytyneitä eriparikalusteita jne. Keittiössä on kyllä jo pysyvät kalusteet, siis sohva, pöytä ja tuolit. Ai niin, tuosta pöydästä..Muistatte varmaan että halusin siitä vanhan ja kuluneen näköisen? Hiljattain sain vihdoin aikaiseksi kokeilla sitä sävytettyä Topoilia siihen. Aluksi näytti, että meni ihan pieleen, väri tarttui epätasaisesti, pinta ei vaihtanut riittävästi väriä jne. Harkitsin jo, että vedän siihen maalin päälle ja unohdan koko vahauksen. Mutta sitten kuitenkin päätin antaa hommalle vielä kolmannen mahdollisuuden, hioin kevyesti pintaa ja hiersin rätillä öljyvahan siihen niin, että oli käsivarret kipeänä sen jälkeen. Olen lopputulokseen ihan tyytyväinen, pinta on todella ihanan tuntuinen, silkkinen! Ei ehkä ihan tasainen väritys vieläkään, mutta ei nyt nipoteta..
Verhot eivät jää, haaveilen vielä Ikeassa myytävästä kukkakankaasta..tai ehkä pitsiverhoista, kun on vielä kesä..
Tuossa näkyy tuota pöydänpintaa paremmin. Kolhut on tehty tarkoituksella :D Ja ihania kukkia puutarhasta, iih, olen niistä niiiin onnellinen!
Sitten pieni sightseeing:
Pesin eteisaulan lattian ja levitin sille yläkerrasta löytyneet matot. Saavat nyt suojata lattiaa, kun tässä rampataan koko ajan. Vaalean maalin alta tulee esiin näköjään aiempaa harmaata, edellisen omistajan koira on täällä tassutellut jälkiä lattiaan. Työhuoneesta on nyt siirretty tavarat tuohon rautasängylle, koska se (työhuone) on seuraava projekti..Tämä aula on jotenkin ihana huone, vaikka oikeastaan vähän turha..täältä vain kuljetaan joka paikkaan, mutta täällä ei varsinaisesta olla..
Näkymä miehen työhuoneesta päin olohuoneeseen. Sekalainen kokoelma kaikkea - mutta puhdas lattia <3 Löysin kaapista parkettipesuainetta, joka sopii lakatuille puulattioillekin. Se tekee ohuen suojaavan kerroksen tuohon pintaan. Note to self: älä IKINÄ vedä mitään pitkin märkää lattiaa, joka on juuri pesty tällä aineella!! Siitä jää jäljet, jotka eivät lähde millään pois..Tämä todettu siis jo aiemmin, joten täällä en vetänyt, edes pyörien päällä olevia juttuja. Huoneiden siivoaminen tuntuu hyvältä, vaikka onkin keskellä remppaa hieman hassua. Siivoamalla tunnen, että otan huoneet haltuun. Sama tunne kun maalasimme keittiön lattian. Nykyisillä voimillani vaan väsähdin siivottuani kunnolla kaksi huonetta. EI hyvä. Kuinka kauan tällä vauhdilla kestää tehdä normaali viikkosiivous? Kuukauden?
Tässä näkymä toiseen suuntaan, miehen työhuoneesta keittiöön päin. Minä tunnustan teille nyt yhden jutun: kotijuttuja tehdessä tällainen kuva on yleensä tosi kiva, mutta jostain syystä minun on joka ikinen kerta TODELLA vaikea keksiä tällaiseen kuvatekstiä!! Kun ei voi joka kerta kirjoittaa, että "olohuoneesta aukeaa huikea näkymä läpi talon keittiöön saakka". Mutta se tässä nyt kuitenkin aukeaa. Ja onhan se kieltämättä aika huikeaakin :D
Tässä on näkymä aulasta miehen työhuoneeseen. Mies halusi pitää talosta löytyneet kalusteet. Ne ovat kyllä vankkaa tekoa ja erittäin sopivat hänen tarkoituksiinsa, maalituubien säilyttämiseen ja kirjoille jne. Mutta minä en vaan niistä tykkää..Onneksi ei tarvitsekaan :D Tajusin muuten juuri, että matot tulevat olemaan haaste tässä talossa. Tänne ei kertakaikkiaan vaan sovi perinteiset räsymatot, ei ainakaan olohuoneeseen ja työhuoneeseen! Osittain jo ihan koonkin puolesta. Juuri kun luulen löytäneeni tooodella ison maton, se onkin lattialla nukkekotimaton näköinen. Miten nämä huoneet ovatkin juuri mattojen suhteen niin suuret?? Muuten saan ne kyllä ihan kiitettävästi täytettyä..Onneksi kirppareilta löytyy kohtalaiseen hintaan isoja villamattoja. Mietityttää kyllä vähän, miten saan ne aina välillä ulos, eivät ole kovin kevyitä meinaan..Tai sitten hommaan sen imurin, joka pesee samalla? Aqua-jotain..Tosin tuo puulattia ei kyllä siitä tykkäisi?
Miehen shakkinurkkaukseen löysin jo syksyllä kirpputorilta kahdellakympillä tämän ihanan maton. Tuo oliivinvihreä on niin ihana <3 Tämmöisiä vaan nyt sitten lisää :)
Pari päivää sitten meidät yllätti aikamoinen ukkonen, joka pyöri suhteellisen lähellä taloa. Seisoin juuri työhuoneen puolella, katselemassa olohuoneeseen, kun yhtäkkiä kuului kova pamaus ja räsähdys. Salama iski noin puolen kilometrin päähän - mutta en tiedä, miksi meidän sähköt paukkuivat?? Pistorasia kyllä toimi ukkosen jälkeenkin, joten mitään ei ilmeisesti hajonnut. Säikähdin kyllä kamalasti ja olin jo varma, että siinä meni koko sähköjärjestelmä..Kaipaan kyllä tännekin automaattista vikavirkasuojakytkintä, mikä uudemmissa taloissa (joissa uudet sähköt) on. Meillä ei sitä vielä ole, ei vanhoissa taloissa semmoisia ole ollut. Toivotaan että voidaan kohta vaihtaa sähkökaappi nykyaikaisempaan. Ei tämä vanha siis mitenkään huono ole, tai käyttökiellossa, sähkömies on sen tarkastanut. Mutta parempikin se voisi olla.
Ukkosen jälkeen paistoi sitten taas aurinko ja täytti olohuoneen valolla. Valolla, joka jaksaa edelleen ihmetyttää. Ikkunoistako se johtuu, vai mistä?
