Raivausta ja räjähdyksiä

Oho, onpas uhkaava otsikko tällä kertaa :D Kyse ei kuitenkaan ole mistään vaarallisesta, joten voit huoletta jatkaa lukemista.

Muistatte varmaan, kun kirjoitin siitä meidän tuomiongelmasta..Tontin etelärajalla oli siis rivi vanhoja tuomipuita/-pensaita, jotka olivat jo huolestuttavasti kallellaan. Näkymä talolle päin oli silloin tällainen:

Tuntui pahalta tehdä näille mitään, mutta jo nyt oli muutama mennyt myrskyssä nurin ja lisää olisi todennäköisesti kaatunut kohta, osa tielle..Reippaan apuvoiman turvin tapahtui tässä radikaali sahaushyökkäys, jonka jälkeen maisema talolle päin näyttää nyt tältä:

Karsimis- ja siistimisurakka ei ole vielä ihan valmis, mutta näette eron. Olen muutoksesta iloinen - mutta myös hieman hämilläni. Talo näyttää jotenkin niin alastomalta nyt! ja silmään pistää maalin ja rimojen puute..Mutta talo näyttää myös aika uljaalta kauempaa katsottuna, nyt kun sen erottaa pöheikön takaa :) 

Puiden kadottua valon edestä esiin tuli myös jotain yllättävää. Näettekö mitä?

Kieloja <3 Ja koska etelärinne, ne ovat monta kertaa valmiimpia, kuin tontin toisella laidalla. En muista nähneeni tässä kieloja aiemmin, mutta eipä niitä olisi puiden alta kyllä huomannutkaan. Ihanaa!

Luultavasti laitamme tähän kuitenkin jonkun aidan, kunhan keksimme mikä taloon sopisi - ja mihin meillä on varaa..Sitä aitaa kun tarvitaan aika monta metriä :/ Jokin riukuaitakin voisi olla kiva? Tai ihan vaan semmoinen perinteinen puuaita? Tai jotain nopeasti kasvavaa pensasta? Ei kuitenkaan kuusiaitaa, niistä en jostain syystä tykkää. No, mutta ensin täytyy tosiaan tehdä aika paljon siistimistä vielä, oja on täynnä tuomenoksia ja -runkoja. Onneksi ihana naapurimme otti jo sahaushetkellä traktorin kyytiin oksia ja muuta, sälää tuli kaksi kukkuraista traktorin peräkärryllistä! Mikä homma olisikaan ollut raahata kaikki se "jonnekin" :D 

Kevät tarjoilee päivä päivältä ihania yllätyksiä puutarhassa. Tuomia jäi kyllä onneksi vielä ja niissä on kuulkaa jo aika isot lehdet:

Yritin muuten kuvata lehteä läheltä, mutta kännykkä ei kissa vieköön suostunut tarkentamaan muualle kuin jonnekin kaukaisuuteen! Mikähän sille on tullut, mielestäni ennen onnistuivat lähikuvatkin..No, ei sitten. Tässä teille siis koko puska. Syreenissä, juhannusruusussa (!!), hernepensaissa - no vähän kaikissa alkaa olla jo aikamoiset lehden alut. Ja sitten on taas lisää näitä, en vaan saa tästä sinisestä merestä kyllikseni:

Miten ihanaa, että nämä leviävät ihan itsestään! Ei viime vuonna aidan sisäpuolella ollut vielä noin paljon scillaa. Kuva ei ikävä kyllä tee oikeutta tälle näylle..

Yksi pieni pläntti löytyy myös näitä:

Posliinihyasintti ja pystykiurunkannus. Voi kun nyt kerrankin oppisin muistamaan näiden nimet - ja muutenkin kukkien ja kasvien nimiä olisi kiva oppia lisää. Hävettää oikein, miten vähän sitä oman maansa luontoa tunteekaan! Vanha puutarha inspiroi jotenkin vielä enemmän opettelemaan. Olen huomannut myös kiinnostuneeni enemmän lintujen tuntemisesta, mikä on ihan uusi piirre minussa. Linnuista olen toki tykännyt ennenkin, mutta en ole oikein ollut kiinnostunut tarkemmin niitä tuntemaan. Jos nyt sitten..

Sitten tilannetiedotus koskien tapaus "Tulppaania": Mies laskee aina välillä penkistä ylös puskevia sipulikasveja ja voitteko kuvitella: nyt niitä on jo 80!! Ihan uskomatonta, miten ne jyrsijät eivät syöneetkään kaikkia! Saan kuin saankin vielä iloita kukkivasta lavasta, vaikka toki määrä on ehkä kolmannes alkuperäisestä. Mutta silti! Ihan mahtava juttu! Jos niille roistoille tuli huono omatunto ja toivat sipuleja takaisin varastoistaan :D

Sitten siihen räjähdysosioon. Alla oleva kuva liittyy läheisesti aiheeseen:

Ostin kaupasta aivan ihanan tarhaleukoija-kimpun ja päädyin tutkimaan, voiko niitä kasvattaa Suomessa (kimppu tuli Hollannista). Hyötykasviyhdistykseltä löytyi siemeniä, joten niitähän piti tilata. Samalla tarttui mukaan muutakin. Tietenkin :D Tänään osa näistä pääsi multaan, katsotaan onnistuuko itäminen. 

En tosiaan ole mikään esikasvatusfani, enkä siinä ole kauhean hyvin onnistunutkaan, niinä harvoina kertoina kun olen yrittänyt. Ainoa onnistunut kylvös oli monta vuotta sitten asterit, joten niitä kokeilin nytkin. Siemenet itivät todella hyvin - ja kuolivat joka ikinen, kun menin siirtämään ne eteläikkunalle. Ilmeisesti liika kuumuus tappoi taimiparat :( Tänään päätin kuitenkin antaa siemenille vielä toisen mahdollisuuden, ja kylvin niitä uudestaan. Multaan pääsivät myös krassit, tuoksuherneet, harjaneilikat, lääkärinkukat ja vähän muutakin. 

Samaan aikaan niiden onnettomien astereiden kanssa kylvin myös kelloköynnöksen siemeniä. Ne olivat varsin elinvoimaisia, melkein näimme, miten multa alkoi rakoilla ja maa täristä :D Nyt taimet näyttävät tältä:

Jostain syystä tulee mieleen Jaakko ja pavunvarsi :D Tähän asti kaikki hyvin - mutta mihin ihmeeseen me alamme kohta laittaa näitä?? Edessä kun on mahdollisesti valtaisa taimiräjähdys, jolloin kymmenet, ehkä sadat taimet tarvitsevat siirron suurempiin ruukkuihin ja sitten ne ruukut pitää mahduttaa jonnekin..Minä kun en ole ainoa, joka täällä esikasvattaa. Tytär perustaa omaa yrttitarhaansa ja mies on riehaantunut salaateista ja persiljasta.

Vaikka olisi kuinka suuri talo, niin näille taimivauvoille ei olekaan ihan helppo löytää hyvää paikkaa. Ei saa olla eteläikkuna, kun on liian kuuma. Pohjoispuolella on liian pimeää jne. Kuitenkin esimerkiksi nämä kelloköynnökset ovat kyllä viihtyneet pohjoisikkunalla, joten siellä on nyt sitten muutakin. Ehkä kuistista voisi tehdä taimitarhan? 

Eipä meillä kovin suuria ongelmia näköjään (vielä) ole, kun tällaista pitää miettiä :D Eihän kukaan pakottanut kylvämään, mutta on tämä aika kivaa. Ja silmissä siintää ne upeat kukkameret, joilla lavoja täytän..Tai no krhm, en ehkä täytä, kun jotain syötävääkin olisi ihan kiva sinne mahtua, mutta silti..

Viikko on ollut äärimmäisen kiireinen, tämä on eka päivä kun en mennyt mihinkään. Ei huolta - en suinkaan ole hillunut kylillä, vaan olemme tyhjentäneet intensiivisesti vanhaa kotia. Ajoittain mieleen on hiipinyt ajatus peräkärrykuorman kuskaamisesta suoraan kaatopaikalle, sen verran ottaa älytön tavarapaljous päähän! Mutta eihän kaikkea voi poiskaan heittää. Kun vielä sattuu olemaan kierrätysmateriaaleja hyödyntävä käsityöläinen, on asioiden pois heittäminen melkein mahdotonta. 

Ilmeisesti en kuitenkaan ole vielä muuttunut täysin immuuniksi löydöille, koska bongasin tänään paikallisesta roskalavaryhmästä jotain, mitä oli pakko käydä hakemassa kotiin, matkaakin oli vain pari kilometriä:

Aivan ihanat lampetit!! Näkisin nämä yläkerran  makuuhuoneen seinällä, jos ja kun se joskus saadaan käyttökuntoon. Kaiken lisäksi näiden antaja asui aivan ihanassa talossa, en ole koskaan nähnyt samanlaista! Toivottavasti saan joskus palata taloon tekemään juttua :) 

Huomenna pyörähtää käyntiin jälleen uusi viikko, se pitää aloittaa reippaasti kirjoitustöillä. Ja sitten jatketaan taas muuttohommia. Sinne ruudun toiselle puolelle toivon iloista mieltä ja hyvää vointia. Muistakaan nauttia ihanista kevätpäivistä <3 

Hyvää ja kaunista

Heips, hengissä ollaan! Pahoittelut, että tähän tulikin oikein aimo tauko..Ei vaan ole jotenkin ollut intoa kirjoittaa, vaikka te lukijat olette aivan ihania ja olen teistä jokaisesta tosi kiitollinen. Toivottavasti olette vielä siellä ruudun toisella puolella!

Tänään mietin, pitäisikö kirjoittaa jotain siitä isosta K:sta, mistä koko maailma on nyt sekaisin. Ajatelkaa muuten, miten nopeasti asiat todella muuttuvat! Viimeksi kun kirjoitin, ei paljon koko taudista vielä oltu kuultu, ainakaan täällä meidän huudeilla. Ja nyt sitten..

Mutta koska todennäköisesti olette jo aivan täynnä ikäviä uutisia ja informaatiota, tehdään nyt niin, että kirjoitetaan kivoista ja kauniista asioista.

Tänne on tullut vissiin kevät! Välillä joku talveksi kutsuttu teki puolivillaisia yrityksiä säikytellä meitä, mutta mepäs ei niin helposti hermostuta. Kun uhkayritys epäonnistui, keräsi hän valkoiset helmansa ja luikki häpeissään tiehensä. Mitäs ei tullut ajoissa! Ei me nyt enää tänne mitään hiihtokelejä haluta, kiitosta vaan. Siispä - tervetuloa aurinko, haravointi, puutarhahulluus!

Ette varmasti ole unohtaneet sitä minun epäonnista tulppaanikeissiäni. Sitä kun ruokin koko kylän myyrät ja hiiret ja mitkä lie oikein kauniilla tulppaaninsipuleilla (arghmrhh!!!) Tänään etsin haravaa puutarhasta ja mitä silmäni näkivätkään!

NÄETTEKÖ TE!!! Eivät ne penteleet syöneetkään ihan kaikkia!! Näköjään narsissit eivät kuuluneet suosikkeihin ja sentään tulppaanejakin on ehkä noin parisenkymmentä jäljellä muutamassa eri laatikossa!! Jihuu, jipii, saan sentään edes muutaman oman kevätkukkasen!! Nyt tietysti huolestuttaa, jos joku muu syö nämä suihinsa, kuten peurat?? Toisaalta olen jo kokenut niin ison pettymyksen silloin talvella, ettei se paljon sitten enää hetkauta :D Toivotaan parasta! 

MUOKS: Mies laski esiin tulleet tulppaanit ja narsissit - niitä oli yli 50!! Jihuu!!

Ei sen puoleen, kukkia kyllä nousee sieltä täältä ihan luonnon toimittamana. Voi että tämä on sitten ihanaa aikaa, kun joka päivä löytyy uusia ihania yllätyksiä puutarhasta! Nyt voisi kiitos hiiidastaaa ajan kulua, että ehtisi kunnolla nauttia joka ikisestä jälleen heräävästä asiasta oikein olan takaa ja kaaauan!

 Tämähän on ensimmäinen kevät, kun oikeasti asumme talossa, joten olemme koko aika paikalla, eikä mitkään kevään merkit mene ohi silmien. Nautimme kyllä joka hetkestä. Pellolla kurkipariskunnat krääkyvät kilpaa, siellä taidetaan kinastella aluevaltauksista :D Lehtopöllö ei vieläkään ole löytänyt elämänsä rakkautta ja huutelee illan pimeydessä. Ressukka on huudellut jo joulukuusta asti, jos se nyt on se sama yksilö. Tytär sanoi kuulleensa käen kukkuvan - apua! 

Ja sitten on nämä:

Scillat - aivan ihania, sinisiä jalokiviä tienvarsi täynnä talon edustalla! 

Pihalla kasvaa myös muutama tällainen - siis ei astioita, vaan noita pieniä, sinisiä, joiden nimen olen taas unohtanut..Sokerikko ja kermakko löytyivät talon kaapista, sarjaan sopiva lautanen on joskus kauan sitten kirppikseltä ostettu. Kermakko on juuri sopiva näille pienille kukkasille :) 

TOINEN MUOKS: Kukka on nimeltään kevättähti, kiitos vaan yhdelle asiasta informoineelle lukijalle <3 

Tutkimme pari päivää sitten myös tontin laitamia, missä en ollutkaan ennen käynyt. Se oli todella jännittävä paikka, mistä löytyi muun muassa vanhoja pulloja, maataloustyökaluja ja sitten tämä:

Talven jälkeen ensimmäisten kukkasten löytyminen on aina yhtä ihanaa, joka ikinen vuosi! Valkovuokot ovat mielestäni kyllä aikaisia tänä vuonna, mutta niin taitaa olla moni muukin kevätjuttu. 

Samalla tutkimusmatkalla otin kuvan myös tästä erikoisuudesta:

Meillä on tosiaan maakellari, joka näyttää kyllä siltä, että sieltä koska tahansa voisi tallustella ulos Rölli, tai joku muu epämääräinen asukas :D Tytär oli käynyt tuolla sisälläkin, mutta ei löytänyt mitään erityistä (onneksi, hehe). Luultavasti kellari on rakennettu jo silloin, kun tilan väki on vasta asuttanut pikkumökkiä tien toisella puolen, eikä tätä isoa keltaista vielä ollut. Mitähän kaikkea tämä kivinen linnake onkaan nähnyt! Varmasti monenlaista vaikeaa vuotta, niitä kun on ihmiskunnan historiassa ollut useita.

Niin. Elämme hyvin poikkeuksellista aikaa. Nyt jos koskaan on tärkeää pyrkiä ajattelemaan elämästä positiivisesti ja keskittyä niihin pieniin hyviin asioihin, joita meidän ympärillämme kaikesta huolimatta on runsaastikin. Liikkukaa ulkona, huomatkaa ne pienet onnenjyvät. Elämä voi olla jotain aivan muuta huomenna, mutta juuri nyt sinä olet elossa ja toivottavasti terve ja saat nauttia ihanasta keväästä. Ole ja elä myös tässä hetkessä, älä pelkää tulevaa. Pidä huoli läheisistäsi, jos vain voit. Elämä on lahja, kaunis sellainen. 

Lopuksi tähän kuva yhdestä tyypistä, joka osaa nauttimisen taidon:

Chiqi lähettää terveisiä: muistakaa myös rapsutella toisianne <3