Raivausta ja räjähdyksiä

Oho, onpas uhkaava otsikko tällä kertaa :D Kyse ei kuitenkaan ole mistään vaarallisesta, joten voit huoletta jatkaa lukemista.

Muistatte varmaan, kun kirjoitin siitä meidän tuomiongelmasta..Tontin etelärajalla oli siis rivi vanhoja tuomipuita/-pensaita, jotka olivat jo huolestuttavasti kallellaan. Näkymä talolle päin oli silloin tällainen:

Tuntui pahalta tehdä näille mitään, mutta jo nyt oli muutama mennyt myrskyssä nurin ja lisää olisi todennäköisesti kaatunut kohta, osa tielle..Reippaan apuvoiman turvin tapahtui tässä radikaali sahaushyökkäys, jonka jälkeen maisema talolle päin näyttää nyt tältä:

Karsimis- ja siistimisurakka ei ole vielä ihan valmis, mutta näette eron. Olen muutoksesta iloinen - mutta myös hieman hämilläni. Talo näyttää jotenkin niin alastomalta nyt! ja silmään pistää maalin ja rimojen puute..Mutta talo näyttää myös aika uljaalta kauempaa katsottuna, nyt kun sen erottaa pöheikön takaa :) 

Puiden kadottua valon edestä esiin tuli myös jotain yllättävää. Näettekö mitä?

Kieloja <3 Ja koska etelärinne, ne ovat monta kertaa valmiimpia, kuin tontin toisella laidalla. En muista nähneeni tässä kieloja aiemmin, mutta eipä niitä olisi puiden alta kyllä huomannutkaan. Ihanaa!

Luultavasti laitamme tähän kuitenkin jonkun aidan, kunhan keksimme mikä taloon sopisi - ja mihin meillä on varaa..Sitä aitaa kun tarvitaan aika monta metriä :/ Jokin riukuaitakin voisi olla kiva? Tai ihan vaan semmoinen perinteinen puuaita? Tai jotain nopeasti kasvavaa pensasta? Ei kuitenkaan kuusiaitaa, niistä en jostain syystä tykkää. No, mutta ensin täytyy tosiaan tehdä aika paljon siistimistä vielä, oja on täynnä tuomenoksia ja -runkoja. Onneksi ihana naapurimme otti jo sahaushetkellä traktorin kyytiin oksia ja muuta, sälää tuli kaksi kukkuraista traktorin peräkärryllistä! Mikä homma olisikaan ollut raahata kaikki se "jonnekin" :D 

Kevät tarjoilee päivä päivältä ihania yllätyksiä puutarhassa. Tuomia jäi kyllä onneksi vielä ja niissä on kuulkaa jo aika isot lehdet:

Yritin muuten kuvata lehteä läheltä, mutta kännykkä ei kissa vieköön suostunut tarkentamaan muualle kuin jonnekin kaukaisuuteen! Mikähän sille on tullut, mielestäni ennen onnistuivat lähikuvatkin..No, ei sitten. Tässä teille siis koko puska. Syreenissä, juhannusruusussa (!!), hernepensaissa - no vähän kaikissa alkaa olla jo aikamoiset lehden alut. Ja sitten on taas lisää näitä, en vaan saa tästä sinisestä merestä kyllikseni:

Miten ihanaa, että nämä leviävät ihan itsestään! Ei viime vuonna aidan sisäpuolella ollut vielä noin paljon scillaa. Kuva ei ikävä kyllä tee oikeutta tälle näylle..

Yksi pieni pläntti löytyy myös näitä:

Posliinihyasintti ja pystykiurunkannus. Voi kun nyt kerrankin oppisin muistamaan näiden nimet - ja muutenkin kukkien ja kasvien nimiä olisi kiva oppia lisää. Hävettää oikein, miten vähän sitä oman maansa luontoa tunteekaan! Vanha puutarha inspiroi jotenkin vielä enemmän opettelemaan. Olen huomannut myös kiinnostuneeni enemmän lintujen tuntemisesta, mikä on ihan uusi piirre minussa. Linnuista olen toki tykännyt ennenkin, mutta en ole oikein ollut kiinnostunut tarkemmin niitä tuntemaan. Jos nyt sitten..

Sitten tilannetiedotus koskien tapaus "Tulppaania": Mies laskee aina välillä penkistä ylös puskevia sipulikasveja ja voitteko kuvitella: nyt niitä on jo 80!! Ihan uskomatonta, miten ne jyrsijät eivät syöneetkään kaikkia! Saan kuin saankin vielä iloita kukkivasta lavasta, vaikka toki määrä on ehkä kolmannes alkuperäisestä. Mutta silti! Ihan mahtava juttu! Jos niille roistoille tuli huono omatunto ja toivat sipuleja takaisin varastoistaan :D

Sitten siihen räjähdysosioon. Alla oleva kuva liittyy läheisesti aiheeseen:

Ostin kaupasta aivan ihanan tarhaleukoija-kimpun ja päädyin tutkimaan, voiko niitä kasvattaa Suomessa (kimppu tuli Hollannista). Hyötykasviyhdistykseltä löytyi siemeniä, joten niitähän piti tilata. Samalla tarttui mukaan muutakin. Tietenkin :D Tänään osa näistä pääsi multaan, katsotaan onnistuuko itäminen. 

En tosiaan ole mikään esikasvatusfani, enkä siinä ole kauhean hyvin onnistunutkaan, niinä harvoina kertoina kun olen yrittänyt. Ainoa onnistunut kylvös oli monta vuotta sitten asterit, joten niitä kokeilin nytkin. Siemenet itivät todella hyvin - ja kuolivat joka ikinen, kun menin siirtämään ne eteläikkunalle. Ilmeisesti liika kuumuus tappoi taimiparat :( Tänään päätin kuitenkin antaa siemenille vielä toisen mahdollisuuden, ja kylvin niitä uudestaan. Multaan pääsivät myös krassit, tuoksuherneet, harjaneilikat, lääkärinkukat ja vähän muutakin. 

Samaan aikaan niiden onnettomien astereiden kanssa kylvin myös kelloköynnöksen siemeniä. Ne olivat varsin elinvoimaisia, melkein näimme, miten multa alkoi rakoilla ja maa täristä :D Nyt taimet näyttävät tältä:

Jostain syystä tulee mieleen Jaakko ja pavunvarsi :D Tähän asti kaikki hyvin - mutta mihin ihmeeseen me alamme kohta laittaa näitä?? Edessä kun on mahdollisesti valtaisa taimiräjähdys, jolloin kymmenet, ehkä sadat taimet tarvitsevat siirron suurempiin ruukkuihin ja sitten ne ruukut pitää mahduttaa jonnekin..Minä kun en ole ainoa, joka täällä esikasvattaa. Tytär perustaa omaa yrttitarhaansa ja mies on riehaantunut salaateista ja persiljasta.

Vaikka olisi kuinka suuri talo, niin näille taimivauvoille ei olekaan ihan helppo löytää hyvää paikkaa. Ei saa olla eteläikkuna, kun on liian kuuma. Pohjoispuolella on liian pimeää jne. Kuitenkin esimerkiksi nämä kelloköynnökset ovat kyllä viihtyneet pohjoisikkunalla, joten siellä on nyt sitten muutakin. Ehkä kuistista voisi tehdä taimitarhan? 

Eipä meillä kovin suuria ongelmia näköjään (vielä) ole, kun tällaista pitää miettiä :D Eihän kukaan pakottanut kylvämään, mutta on tämä aika kivaa. Ja silmissä siintää ne upeat kukkameret, joilla lavoja täytän..Tai no krhm, en ehkä täytä, kun jotain syötävääkin olisi ihan kiva sinne mahtua, mutta silti..

Viikko on ollut äärimmäisen kiireinen, tämä on eka päivä kun en mennyt mihinkään. Ei huolta - en suinkaan ole hillunut kylillä, vaan olemme tyhjentäneet intensiivisesti vanhaa kotia. Ajoittain mieleen on hiipinyt ajatus peräkärrykuorman kuskaamisesta suoraan kaatopaikalle, sen verran ottaa älytön tavarapaljous päähän! Mutta eihän kaikkea voi poiskaan heittää. Kun vielä sattuu olemaan kierrätysmateriaaleja hyödyntävä käsityöläinen, on asioiden pois heittäminen melkein mahdotonta. 

Ilmeisesti en kuitenkaan ole vielä muuttunut täysin immuuniksi löydöille, koska bongasin tänään paikallisesta roskalavaryhmästä jotain, mitä oli pakko käydä hakemassa kotiin, matkaakin oli vain pari kilometriä:

Aivan ihanat lampetit!! Näkisin nämä yläkerran  makuuhuoneen seinällä, jos ja kun se joskus saadaan käyttökuntoon. Kaiken lisäksi näiden antaja asui aivan ihanassa talossa, en ole koskaan nähnyt samanlaista! Toivottavasti saan joskus palata taloon tekemään juttua :) 

Huomenna pyörähtää käyntiin jälleen uusi viikko, se pitää aloittaa reippaasti kirjoitustöillä. Ja sitten jatketaan taas muuttohommia. Sinne ruudun toiselle puolelle toivon iloista mieltä ja hyvää vointia. Muistakaan nauttia ihanista kevätpäivistä <3