Sänkykamareita ja Kauhujen komeroita

Nyt kun taas vauhtiin päästiin, kirjoitetaanpa melkein heti uusi teksti. Nyt on nimittäin yläilmoista uutisia. Ja tarkoitan siis nyt tuota meidän yläkertaa, joka on saanut uinua Ruususen unta oikeastaan ihan tähän saakka. Talvella siellä oli kylmää ja pimeää, kesäkuussa taas ummehtunutta ja hirmuisen kuuma. Eikä me silloin ehditty, kun oli se muutto.

Minulla oli kuitenkin sellainen ajatus, että olisi ihana kesän aikana saada edes osa huoneista käyttökuntoon. Meillä kun ei ole oikeaa makuuhuonetta ollut tähän asti, vaan olemme nukkuneet työhuoneissa. Ei se ole haitannut, huoneet ovat tilavat ja tavallaan on kivaa, että kaikki toiminta on yhdessä kerroksessa. Siihenhän me olemme tottuneet edellisessäkin kodissa. Meille on jopa sanottu, että eihän sitä yläkertaa tarvitse ollenkaan käyttää.

Mutta sanokaapas, mitä järkeä on ostaa talo, jossa on kaksi asuinkerrosta (tai no kolme, sauna on kellarissa) ja sitten asua vain yhtä kerrosta? Sittenhän me olisimme voineet jäädä edelliseen kotiin! No niin, mutta joka tapauksessa, nyt oli aika sopiva suunnata huomio yläkertaan, kun kerran vielä on kesä. Sitä on kyllä tänään vähän vaikea uskoa, sen verran olen palellut koko päivän. Olo on ollut vähän flunssainenkin, mutta sellaiset aikeet karkoitamme välittömästi jonnekin hus pois! Nyt ei todellakaan kerkiä!!

Työt aloitettiin päämakuuhuoneesta. Siellä, kuten useassa kohtaa yläkerrassa, on vuotava katto tehnyt hallaa seinärakenteisiin. Talosta löytyy muutamia "Kauheita kulmakaappeja ja -komeroita", kuten ne tyttären kanssa olemme nimittäneet. Makuuhuoneesta löytyy yksi, joka näkyy kyllä aika huonosti tässä kuvassa:

Harkitsin jo, että suljen vaan oven vaivihkaan, enkä käytä komeroa mihinkään, sen verran Kauhea se oli. Mutta, kun vanhat eristeet poistettiin, tarkastettiin rakenteet (olivat kastuneet juu, mutta kuivaneet hyvin, eivätkä lahoja, eikä katto enää vuoda) ja laitettiin uudet eristeet ja paperit, komero näyttää jo oikein käyttökelpoiselta. Ehkä sinne voisi laittaa jopa vaatteita? 

Vanhassa talossa on aika hassusti säilytystilaa. Varsinaisia komeroita ei ole ollenkaan, mutta yläkerrassa on eteläpäädyssä kokonainen huone, josta voisi tehdä vaikka vaatehuoneen. Tämä pieni, alle metri kertaa metri-huone on päämakuuhuoneen ainoa säilytystila. No, onneksi minulla on paikalliselta roskalavalta saatu lipasto, jonka olette nähneetkin. Siirretään se työhuoneesta sitten tänne. 

Kuvan tavarat ovat jo päätyneet paperinkeräykseen ja kirppikselle, yläkerrassa on vielä vanhaa tavaraa. Tänne eivät siis meidän omat roinamme ole vielä päätyneet :D Vaikka alhaalla tosiaan on hieman..öö.. täyttä, halusin kuitenkin pitää yläkerran mahdollisimman tyhjänä, kunnes remontti on valmis. 

Kuvassa näkyy myös toinen huomiota vaatinut kohta, joka hieman mietitytti. Kattoa on laskettu hauskasti, oletimme että maalin alta löytyisi jotain levyä. Aikaisempi kattovuoto oli saanut maalipinnan repsottamaan, joten piti tutkia, mitä alla on. 

Yllätys oli melkoinen, kun maalin ja paperin alla olikin lautakautto! Sielläkin oli jälkeä vanhoista valumista, jotka kuitenkin olivat kuivuneet. Tilanne tarkistettiin varmuuden vuoksi vielä ylävintin kautta ja kun sielläkin oli kuivaa, päädyttiin vain "kaunistushommiin". Lautakaton päälle tulee samaa helmiponttipaneelia, kuin on makuuhuoneen katossa muutenkin, tähän se vain laitetaan eri suuntaan. 

Nyt odottelemme, että paikallinen rautakauppa saa tilatut paneelit ja homma voi jatkua. Siihen asti ihastelen nyt ihanan tyhjää ja kaunista huonetta, jossa on maailman kauneimmat ikkunat <3 

Ikkunan ulkopuolella rehevä tammi tekee maisemasta runollisen. Tunnen olevani linnanrouva kamarissaan! Miten näihin edes raaskii laittaa mitään verhoja?

Olisipa mahtavaa saada selville, kuka talon on piirtänyt ja suunnitellut? Hänen on täytynyt olla melkoinen kaunosielu, kun yläkerran kummallakin pitkällä sivulla on tällaiset ikkunat! Jotta ei nyt menisi liian hempeäksi, on todettava, että ajan hammas on pureskellut ikkunoita aika tavalla. Toivoa sopii, että kyse olisi vain pinnasta ja että vanha ydinpuu olisi vielä kunnossa, mutta..

Käytännöllisenä naisena minun pääni on tällä hetkellä keskittynyt ei suinkaan ikkunoiden remontoimissuunnitelmaan, vaan siihen paljon tärkeämpään: minkä väriseksi makuuhuoneen pinnat maalataan ja millainen sänky sinne hankitaan? Laittaisinko sänkykatoksen, vai kerääkö se hirveästi pölyä? Olen melko varma, että haluan lattiasta viininpunaisen. Mies hieman nikotteli, mutta myönsi, että aika usein on ihastunut valmiiseen tulokseen, vaikka suunnitelmani on aluksi tuntunut oudolta. Keittiön turkoosi pöytäkin on kuulemma tosi hieno :) Kuvassa näkyvän lautaseinän meinasin alun perin jättää noin, mutta eihän se nyt sovi näin hienoon huoneeseen! Siispä se pitäisi maalta. Tai tapetoida? Nykyiset babynsiniset seinätkään eivät ole kyllä minun juttuni, mitä niille? Ja mikä sopii punaiseen lattiaan? Joku ihana tapetti? Väriä pitää ja saa olla, mutta ei niin että yöunet menevät. Haluan tästä ihanan lämpimän ja pesämäisen huoneen. Tunnen muuten nyt jo, että tästä tulee yksi lempihuoneistani talossa <3 

Paneeleita odotellessa siirryttiin toiseen Kauheaan komeroon - vai pitäisikö sanoa Kauhujen komeroon:

Itse asiassa tässä kohtaa entinen komeron seinä ei edes näytä kovin kauhealta, kun siitä on jo heitelty ikkunasta ulos täysin lahoa lankkua ja lautaa ja poistettu säkkikaupalla vanhaa eristettä. Yksi kattotuoli menee uusiksi, ja aika monta metriä lautaa on vaihdettava. Väittäisin, että tämä on talomme pahin ongelmakohta, tai ainakin tiedossa ja näkyvissä oleva. Onneksi se on nyt työn alla ja tästäkin huoneesta ehkä joskus saadaan käyttökelpoinen. Alun perin tarkoitus oli tehdä tänne (siis huoneeseen, ei itse komeroon) tyttären äänitysstudio. Musiikki on kuitenkin jäänyt nyt taka-alalle, joten ehkä sitten jotain muuta. 

Itse asiassa on osittain aika haikeaa rempata tätä taloa tietäen, että tytär on jo lentämässä vähitellen pesästä, eikä tämä koti ole hänelle enää se paikka, mihin hän rakentaa tulevaisuuttaan. Hetkittäin näiden huoneiden korjaaminen tuntuu jopa turhalta - mitä jos niitä ei käytäkään kukaan? 

Silti haluan ne laittaa kuntoon, koska eihän tällaisten juttujen korjaamatta jättäminen ole edes terveellistä, saatikka sitten kivan näköistä. Joten eteenpäin.

Olemme asuneet Iso-Silkkilässä nyt seitsemän kuukautta. Tämä on ollut varsin onnellista aikaa - hassua kyllä - maailmanlaajuisesta pandemiasta huolimatta. Kaikki on toiminut hyvin ja olemme saaneet nauttia toimivista mukavuuksista. Jossain takaraivossa on kuitenkin ollut pieni ääni, joka on varoitellut: "odotas vaan, kyllä jotain kohta hajoaa". No, mitään ei ole varsinaisesti hajonnut, mutta nyt meillä on pieni viemäriongelma. Keittiön viemäri vetää huonosti. Rassilla päästiin reilut kolme metriä putkea alas, kunnes tuli täyspysäys. Nyt sulattelen tietoa, mietin seuraavaa siirtoa ja yritän olla panikoimatta ja ajattelematta, että tämä tietää koko viemäriputkiston uusimista. Realistisesti ajatellen sekin toki voisi tulla tämän ikäisessä talossa eteen, mutta toivotaan että ei vielä. Olen jo vähän oppinut, että etukäteen ei kannata murehtia, koska pahimmat pelot eivät aina toteudukaan. Ja silloin menisi hyvät huolet ihan hukkaan ;) 

Toinen haaste on viemärin puutteellinen ilmanvaihto, joka aiheuttaa hajuhaittoja, varsinkin siellä yläkerrassa. Tällaiset asiat ovat minulle täyttä hepreaa, mutta toivotaan että pian saadaan avuksi ammattilainen, jolta se heprea ja vaikka kreikkakin tarvittaessa taittuu. Minun tärkein roolini taitaa olla a) olla murehtimatta ja b) yrittää tehdä reippaasti töitä, että on millä sitten maksaa siitä hepreantaidosta. 

Välillä pitää kuitenkin muistaa huilata. Chiqi näyttää minulle ja teillekin mallia:

Mukavaa viikonloppua!