Mysteeriovi ja muuta mukavaa

 Muutama päivä sitten laitoin insta- ja facesivulleni kuvan mysteeriovesta, joka löytyi miehen työhuoneesta. Se herätti valtavasti kiinnostusta ja uteliaisuutta. Mitä oven takana olisi? Salakäytävä? Luurankoja?

Totuuden nimissä kerrottakoon, että olimme jo aikaisemmin hoksanneet, että tapetin ja pinkopahvin alla on peiliovi. Tämän saattoi tuntea käsin tunnustelemalla ja pienestä aukosta kurkkimalla. Ajankohtaiseksi tutustua tähän omituisuuteen tarkemmin tuli, kun heräsi ajatus ottaa käyttöön myös yläkerran pikkuvessa. Nyt, kun yläkertaa vähitellen tehdään asuttavaksi, totesimme, että kyllä se vessa sielläkin olisi kätevä. Ei tarvitse lähteä rymistelemään silmät ristissä rappuja alas..No, kuten muuallakin, on tuollakin hotelli helpotuksessa putket siinä kunnossa, että ne on uusittava. Vaan mistäpä putket alas? Putkimiehen kanssa päädyimme lopulta siihen (ainoaan) mahdollisuuteen, että JOS peilioven takaa löytyisi tilaa, olisi putket kätevintä vetää sieltä. Tässä ensin ovi, jos et vielä ole sitä nähnyt:

Oven outo sijainti on edelleenkin mysteeri. Mihin se on joskus johtanut? Itse arvelin, että tästä olisi voinut joskus mennä kulku kellariin. Ovi oli naulattu kiinni ja saranat poistettu. Vaati siis vähän vääntämistä, että se saatiin pois. Mitä takana oli?

Ei aarretta. Ei entisiä asukkaita (onneksi!) Vain tyhjää tilaa - ja vastapäisen vessan seinä. Pah. Ehkä hieman petyin - mutta toisaalta, tämä löytö oli paljon arvokkaampi kuin mikään muu. Nyt me nimittäin saamme sen pikkuvessan käyttöön, koska putket voi vetää tästä! 

Ja sitten..jotain mistä olen halunnut näyttää teille kuvia jo pari päivää instassakin, mutta olen säästellyt niitä tänne. Meidän makuuhuone saatiin tänään valmiiksi!! Lähtötilannehan oli väritykseltään tämä:

Monen mielestä jo tällaisenaan kauniit, vaaleat ja hillityt värit. Mutta minäpä halusin jotain ihan muuta. Saatan vaikuttaa itsekin varsin hillityltä ja vähän ujoltakin, mutta sisälläni velloaa aivan toisenlainen persoonallisuus. Sanoisin, että huoneen uusi väritys heijastelee tätä hyvin. 

Tapetin olettekin jo nähneet. Sitähän piti tulla vain yhdelle seinälle, mutta loppujen lopuksi tapettia laitettiin kolmelle seinälle ja vain lautapintainen maalattiin vihreäksi. Keskiviikkona vedin ensimmäisen maalikerroksen lattiaan. Tästä se lähti:

Sain Paimion K-Raudan naispuoliselta myyjältä aivan ihanaa apua oikeaa sävyä etsiessä ja todella asiantuntevaa neuvontaa myös sen suhteen, minkä tyyppistä maalia valitsisin. Päädyin Tikkurilan Pontti puulattiamaaliin. Sävyn numeron täydennän myöhemmin, kun unohdin ne tietenkin kirjoittaa ylös..

Hep! Peruutetaan vähän. ENNEN maalausta puhdistin tietenkin lattian maalarinpesulla. Miksi sen nimi muuten on maalarinpesu? Eihän sitä maalaria ole tarkoitus tässä pestä..No, pesin siis lattian. Yritin olla huolellinen. Tunnustan, että pohjatyöt eivät ole minun juttuni, olen ihan älyttömän huolimaton huithapeli ja malttamatonkin vielä. Mutta tällä kertaa ajattelin, että YRITÄN tehdä jotain kunnolla. Pesin ja huuhdoin, ohjeen mukaan. Tosin en saanut sähköjä päälle makuuhuoneeseen ja kello oli kahdeksan illalla, joten vähän sokkonahan se homma sitten hoitui..Mutta osuin kuitenkin lattiaan :D 

Sitten päästiin siihen kaikkein kivoimpaan vaiheeseen. Ensin reunat pensselillä:

Tässä vaiheessa teki jo mieli vähän hihkua innostuksesta, lattia muuttui NIIN herkullisen näköiseksi :D Voin muuten todellakin suositella tätä maalia, sillä oli niin kiva maalata. Levittäytyi hyvin, vesiliukoisena ei haise kovinkaan paljon ja kuivuu nopeasti. Kulutuskestävyys jää nähtäväksi, mutta tähän mennessä olen todella tyytyväinen. Puolihimmeäkin oli silti juuri sopivan "kiiltävä", koska en halunnut täysin himmeää lattiaa (keittiössä on ja se on tylsä). 

Ääh..melkein tekisi mieli vielä pantata näitä kuvia, mutta..NYT se on valmis! Listat ja johdot ja kaikki paikoillaan:

Oho, unohdin kuvata oviseinän, mutta sillä siis myös tapettia :D Tämän huoneen väritys varmasti jakaa mielipiteitä, mutta minä olen niiin tyytyväinen! Tämä olen minä, sisältäpäin :D :D Melkein teki mieli jatkaa punaisella maalilla yläkerran aulankin lattia, mutta onneksi maali ei riittänyt :D Voi olla, että niin suuressa tilassa se olisi liian voimakas väri kuitenkin. 

Ihan täysin ei kuviin saa huoneen ihanaa fiilistä, mutta koska ette nyt kaikki voi tännekään rynnätä, koittakaa päästä tunnelmaan :)

Eilen otimme vielä yhden askeleen kohti asuttavaa yläkertaa, kun sinne asennettiin talon toinen ilmalämpöpumppu. Nyt saa talvi tulla meidän puolestamme! Paitsi että pumppu on niin tehokas, että täällä ulkolämpötilakin nousi yli kahdenkymmenen asteen tänään ja vissiin muutaman päivän tästä eteenpäinkin! Ehkä pitäisi kokeilla, jos meressä voisi vielä uida? 

Seuraavaksi pääsenkin sitten myös kivaan osioon, nimittäin sisustamaan tuota huonetta. Oli pakko käydä jo shoppailemassa tänään uudet verhot, vaikka ensin meinasin, että vanhojakin olisi sopivia. Minkä väriset ostin? No, siitä sitten seuraavan kerran..

Mukavaa viikonloppua!

Vadelmanpunainen erehdys ja muuta värillistä asiaa

Terveisiä Kemiönsaaren rivieralta, eli Ölmosin uimarannalta! Tyttären viimeisen lomaviikon kunniaksi päätimme tehdä jotain kivaa yhdessä (siis muuta kuin touhuta kotona, sekin on kivaa). Hänen toiveensa oli mennä Ölmosiin uimaan, joten sinne me sitten suuntasimme. Matkaa rannalle tulee aika törkeästi, yli 70 km, mutta kyllä se on ihana paikka ja ainakin kerran vuodessa sinne pitäisi suunnata. Kukaan meistä ei muistanut, koska viimeksi olimme siellä käyneet, joten ilmeisesti tämä tavoite ei ihan ole toteutunut :) 

Miksikö aloitin päivän postauksen puhumalla rantaelämästä? No, tämä on hyvinkin oleellinen asia näin vanhassa talossa asumisen ja remontoimisen kannalta. Tässä kun helposti käy niin, että kivojen asioiden keskelläkin saattaa stressi pureutua kehoon niin, ettei sitä edes huomaa. Silloin on oikein hyvä suunnata vaikka muutamaksi tunniksi rannalle ja oikeasti kokeilla, vieläkö muistaa, miltä tuntuu r-e-n-t-o-u-t-u-a. 

Ensimmäistä kertaa ikinä se ei onnistunutkaan ihan tuosta vaan. Olo rannalla tuntui jotenkin epämukavalta, vaikka saimme nauttia iltapäivän tunneista ylhäisessä yksinäisyydessämme. Suuntasimme nimittäin rannan kauimmaiseen poukamaan, jotta mukana ollut karvajalka ei herättäisi paheksuntaa kenessäkään. Kyseinen otus ei myöskään kokenut olevansa oikein rento, varsinkin kun lauman jäsenet olivat jatkuvasti hukkumisvaarassa, vesi oli kauhean märkää ja hiekka tarttui kuonoon. Hermothan siinä menevät.

Onneksi kuitenkin ihana maisema, rantaan hiljakseen pyörivä aallokko (ja uusi pallo) tekivät parissa tunnissa tehtävänsä. Vesikin oli ihan mukavan uimalämpöistä ja ihanan kirkasta.

Menomatkalla pysähdyimme myös Kellarissa, eli Kemiönsaaren Ekocenterin uudessa myymälässä. Tämä on hyvin merkittävä asia, koska tämä (entinen) kirppisrotta ei nyt suoralta kädeltä edes muista, koska viimeksi on ollut kirpputorilla. Osittain koska meillä on tuo oma kirppis ja tavaraähky on totaalinen ja sitten koska "Koo", te tiedätte..Kellarissa halusin kuitenkin käydä, koska tuonne asti ei nykyään juuri tule ajeltua. Lähinnä halusin käydä katsomassa, jos vaikka olisi sattunut löytymään uuteen makuuhuoneeseen sänky tai jotain muuta tarpeellista, mutta huonekaluja oli todella vähän. Tällainen taulu kyllä tarttui mukaan:

Tähän peräti kahden euron ostokseen sorruin ensisijaisesti ihanien kehysten takia, mutta nyt kun olen kuvaa katsellut, ehkä se saa jäädä paikoilleen. Ai niin, ostin minä kaksi kirjaakin ja tyttärelle mukin ja lautasen otettavaksi mukaan koulun asuntolaan. Ja ostoksia varten kaksi kestokassia. Törsätty kokonaissumma neljä euroa. 

Mutta jos nyt menisin päivän varsinaiseen asiaan. 

Ne, jotka ovat tätä blogia ihan alkuvaiheista asti lukeneet, saattavat hämärästi muistaa, että ensimmäisiä ostoksia tänne oli punainen maali ulko-oveen. Pääoven paneelit ovat pahasti rikki muinaisten koirien jäljiltä ja sivuovi se vasta rikki onkin. Tarkoitus oli silloin korjata ovet heti, kun talvikin oli tulossa jne.

No, ne ovat edelleen korjaamatta. Nyt päätimme vihdoinkin tarttua ovea kahvasta ja hoitaa homman. Se vaan, että se punainen maali oli tässä matkan varrella kadonnut jonnekin, joten ostamaan uutta. Ensin näytän oven nykyisen värin:

Sisäpuoli on vielä hyvässä värissä, joten tämä on siis lähtökohta. Nyt muuten vasta tajusin, että onpas tuo kahva ruma! En ole siihen edes kiinnittänyt huomiota aiemmin! Pitänee ottaa työn alle löytää siihen jotain kivampaa. Ulkopuolen maali on haalistunut:

Ja kuntokin näkyy tuosta..Minäpä suuntasin sitten maalikauppaan, tarkoituksena ostaa juu punaista maalia, mutta enemmän siniseen taittavaa. Maalikaupan myyjäpoika talutti minut ovivärien malliosastolle ja sanoi, että tässä ovat nämä yleisimmät ovivärit. Tiilenpunainen, harmaa, harmaa, ruskea, harmaa - sanoinko jo tiilenpunainen? Minulta taisi päästä pieni röhönauru, värit olivat niin onnettoman tylsiä!! Minäpä olin kuitenkin odotellessani löytänyt pöydältä sen ihka ihanan väriviuhkan, mistä löytyy ihan KAIKKI mahdolliset värit ja sieltä sitten valkkasin mieluisen punaisen. Seuraavaksi myyjä vei minut takapihalle, koska järkevänä ehdotti, että katsoisin väriä vielä päivänvalossa, sisällä kun loisteputket vääristävät. Ulkona vaihdoinkin vielä pari astetta vaaleampaan sävyyn. 

Kun myyjä lykkäsi valmiin maalipurkin käteeni, näytti korkista näkyvä väri kyllä aika..eh..erilaiselta, kuin olin kuvitellut. Mutta ei hätää, varmasti maalattuna se näyttäisi juuri niin kivalta, kuin olin ajatellut.

Vaan kun ei se tilanne ihan hirveästi korjaantunut. Paneelit sopivat nyt täydellisesti yhteen terassin verenpisaroiden kanssa - mutta entä oveksi? Vieläkin ajattelin, että annetaan niille mahdollisuus.

Mies oli mallannut paneeleja oven paikalle - ja pakko se nyt vaan on myöntää. Väri EI ole hyvä. Se on liian räikeä, liian, no liian kaikkea. Toinen maalaus tehdään kuitenkin vasta, kun ovi on korjattu ja uudet paneelit paikallaan, joten ehdin sitten ostaa vielä yhden vietävän maalipurkin. Tällä kertaa olen HYVIN varovainen sävyn suhteen! Sitä tiilenpunaista en kuitenkaan suostu ostamaan.

Minä ja maaliostokset eivät vaan jotenkin sovi yhteen..

Makuuhuoneen remontti etenee. Helmiponttipaneelia emme loppujen lopuksi saaneet paikallisen rautakaupan kautta, joten päädyimme tavalliseen. Paneelit oli valmiiksi kuultomaalattu, minkä takia ne näyttivät aika paljon keltaisemmilta kuin katon toinen puolisko. Siispä palkkasin tyttären maalaamaan uudet paneelit, itse kun olen ihan kädetön ylöspäin maalauksessa. Oli kyllä tytölläkin niska jäykkänä homman jälkeen..

Ai niin - löysin kaksi purkkia valkoista ikkuna- ja ovimaalia, ja koska sillä voi maalata myös kattoa, päätimme olla säästeliäitä ja vain sekoittaa purkin yhteen ja maalata sillä. Vaan mitäs tapahtuikaan? Kun avasin ensimmäisen purkin, maali olikin punaista! Sehän oli se kadonnut ulko-oven maali, jonka olin ostanut silloin kauan sitten :D :D Täytyy nyt testata, onko SE oikeaa punaista. Näytti jotenkin oudon paljon vadelmalta sekin..

Alennetun osan panelointi eri suuntaan, kuin tuon isomman osan oli ihan tietoinen valinta. Se luo kattoon kiinnostavuutta - ja tietenkin helpotti ja nopeutti työtä. Ainoa harmistus on nyt se, että uusi osa kiiltää hieman, kun taas vanha ei. En millään haluaisi enää lähteä maalaamaan tuota toistakin puoliskoa, kun siihen ei muusta syystä ole tarvetta :/ Selittäkääpäs muuten minulle yksi juttu: Tämän valkoisen maalin piti olla "puolihimmeä", mutta siinä onkin aika voimakas kiilto. Ulko-oven maali on "puoli-kiiltävä", koska ovesta halusin nimenomaan kiiltävän, mutta sepäs ei kiillä ei sitten yhtikäs ollenkaan!! Tämä ei nyt minun kaaliini kyllä mahdu..Pitääkö tässä nyt sekoilla sävyjen lisäksi vielä kiiltoasteidenkin kanssa..

Osa teistä ihanista näki face- ja instapäivitykseni, jossa mietin tapettivalintaa. Päivityksessä oli kollaasikuva eri tapeteista, joihin olin ihastunut. Kysyin seuraajien mielipidettä ja sain hyvin monivivahteisen vastauksen. Hetken tuntui kyselyni jopa pahentavan omaa valinnanvaikeuttani, pää kun oli jo valmiiksi aivan sekaisin kaikista ihanista mahdollisuuksista. Aikani asiaa kelattuani nousi kuitenkin yksi tapetti aina vaan uudestaan esiin. Sen minä siis tilasin. Ja mikä se oli? No tämä:

Pelkäsin, että pettyisin pakettia avatessa, mutta ei - tämä on niin IHANA tapetti!! Vielä olen ainakin todella tyytyväinen valintaani. Kaiken lisäksi ihastuin, kun tapetissa on myös pioneja <3 Sitä ei mallikuvasta nähnyt ja luulinkin, että jouduin valitsemaan joko ruusut tai pionit. Sainkin molemmat! Toivotaan että tapetti on myös seinällä yhtä ihana, kuin näin pöydällä. Pelkään koskea rullaan, entä jos se hajoaa, tai likastuu? Onneksi tapetoinnin hoitaa sellainen, joka osaa. Minä en uskalla.

Tapetin olisi tarkoitus tulla tähän seinään:

Seuraava haaste olisi löytää oikea väri lattiaan ja noihin muihin seiniin. Tapetti on siitä kiitollinen, että siinä on paljon ihania värejä, joita voi poimia. Mallailin vähän:

Tätä kirjoittaessa mietin, miltä näyttäisi alempi tummista punaisista lattiaan ja keskellä ylhäällä oleva vihreä seiniin? Tapetista löytyy myös vaaleaa sinistä, joten periaatteessa nykyiset seinätkin voisivat sopia..Mutta väri on niin kylmä ja epänaisellinen, joten ei se varmaan jää. 

Toivotaan että maalitöppäilyni vähenisivät, muuten voin kohta perustaa oman maalikaupan ;) Suunnittelu ja miettiminen on kuitenkin ihan kivaa, joten mikäs tässä. Ihastelen nyt tuota tapettia tuollaisenaan ensin vähän aikaa :) 

Sänkykamareita ja Kauhujen komeroita

Nyt kun taas vauhtiin päästiin, kirjoitetaanpa melkein heti uusi teksti. Nyt on nimittäin yläilmoista uutisia. Ja tarkoitan siis nyt tuota meidän yläkertaa, joka on saanut uinua Ruususen unta oikeastaan ihan tähän saakka. Talvella siellä oli kylmää ja pimeää, kesäkuussa taas ummehtunutta ja hirmuisen kuuma. Eikä me silloin ehditty, kun oli se muutto.

Minulla oli kuitenkin sellainen ajatus, että olisi ihana kesän aikana saada edes osa huoneista käyttökuntoon. Meillä kun ei ole oikeaa makuuhuonetta ollut tähän asti, vaan olemme nukkuneet työhuoneissa. Ei se ole haitannut, huoneet ovat tilavat ja tavallaan on kivaa, että kaikki toiminta on yhdessä kerroksessa. Siihenhän me olemme tottuneet edellisessäkin kodissa. Meille on jopa sanottu, että eihän sitä yläkertaa tarvitse ollenkaan käyttää.

Mutta sanokaapas, mitä järkeä on ostaa talo, jossa on kaksi asuinkerrosta (tai no kolme, sauna on kellarissa) ja sitten asua vain yhtä kerrosta? Sittenhän me olisimme voineet jäädä edelliseen kotiin! No niin, mutta joka tapauksessa, nyt oli aika sopiva suunnata huomio yläkertaan, kun kerran vielä on kesä. Sitä on kyllä tänään vähän vaikea uskoa, sen verran olen palellut koko päivän. Olo on ollut vähän flunssainenkin, mutta sellaiset aikeet karkoitamme välittömästi jonnekin hus pois! Nyt ei todellakaan kerkiä!!

Työt aloitettiin päämakuuhuoneesta. Siellä, kuten useassa kohtaa yläkerrassa, on vuotava katto tehnyt hallaa seinärakenteisiin. Talosta löytyy muutamia "Kauheita kulmakaappeja ja -komeroita", kuten ne tyttären kanssa olemme nimittäneet. Makuuhuoneesta löytyy yksi, joka näkyy kyllä aika huonosti tässä kuvassa:

Harkitsin jo, että suljen vaan oven vaivihkaan, enkä käytä komeroa mihinkään, sen verran Kauhea se oli. Mutta, kun vanhat eristeet poistettiin, tarkastettiin rakenteet (olivat kastuneet juu, mutta kuivaneet hyvin, eivätkä lahoja, eikä katto enää vuoda) ja laitettiin uudet eristeet ja paperit, komero näyttää jo oikein käyttökelpoiselta. Ehkä sinne voisi laittaa jopa vaatteita? 

Vanhassa talossa on aika hassusti säilytystilaa. Varsinaisia komeroita ei ole ollenkaan, mutta yläkerrassa on eteläpäädyssä kokonainen huone, josta voisi tehdä vaikka vaatehuoneen. Tämä pieni, alle metri kertaa metri-huone on päämakuuhuoneen ainoa säilytystila. No, onneksi minulla on paikalliselta roskalavalta saatu lipasto, jonka olette nähneetkin. Siirretään se työhuoneesta sitten tänne. 

Kuvan tavarat ovat jo päätyneet paperinkeräykseen ja kirppikselle, yläkerrassa on vielä vanhaa tavaraa. Tänne eivät siis meidän omat roinamme ole vielä päätyneet :D Vaikka alhaalla tosiaan on hieman..öö.. täyttä, halusin kuitenkin pitää yläkerran mahdollisimman tyhjänä, kunnes remontti on valmis. 

Kuvassa näkyy myös toinen huomiota vaatinut kohta, joka hieman mietitytti. Kattoa on laskettu hauskasti, oletimme että maalin alta löytyisi jotain levyä. Aikaisempi kattovuoto oli saanut maalipinnan repsottamaan, joten piti tutkia, mitä alla on. 

Yllätys oli melkoinen, kun maalin ja paperin alla olikin lautakautto! Sielläkin oli jälkeä vanhoista valumista, jotka kuitenkin olivat kuivuneet. Tilanne tarkistettiin varmuuden vuoksi vielä ylävintin kautta ja kun sielläkin oli kuivaa, päädyttiin vain "kaunistushommiin". Lautakaton päälle tulee samaa helmiponttipaneelia, kuin on makuuhuoneen katossa muutenkin, tähän se vain laitetaan eri suuntaan. 

Nyt odottelemme, että paikallinen rautakauppa saa tilatut paneelit ja homma voi jatkua. Siihen asti ihastelen nyt ihanan tyhjää ja kaunista huonetta, jossa on maailman kauneimmat ikkunat <3 

Ikkunan ulkopuolella rehevä tammi tekee maisemasta runollisen. Tunnen olevani linnanrouva kamarissaan! Miten näihin edes raaskii laittaa mitään verhoja?

Olisipa mahtavaa saada selville, kuka talon on piirtänyt ja suunnitellut? Hänen on täytynyt olla melkoinen kaunosielu, kun yläkerran kummallakin pitkällä sivulla on tällaiset ikkunat! Jotta ei nyt menisi liian hempeäksi, on todettava, että ajan hammas on pureskellut ikkunoita aika tavalla. Toivoa sopii, että kyse olisi vain pinnasta ja että vanha ydinpuu olisi vielä kunnossa, mutta..

Käytännöllisenä naisena minun pääni on tällä hetkellä keskittynyt ei suinkaan ikkunoiden remontoimissuunnitelmaan, vaan siihen paljon tärkeämpään: minkä väriseksi makuuhuoneen pinnat maalataan ja millainen sänky sinne hankitaan? Laittaisinko sänkykatoksen, vai kerääkö se hirveästi pölyä? Olen melko varma, että haluan lattiasta viininpunaisen. Mies hieman nikotteli, mutta myönsi, että aika usein on ihastunut valmiiseen tulokseen, vaikka suunnitelmani on aluksi tuntunut oudolta. Keittiön turkoosi pöytäkin on kuulemma tosi hieno :) Kuvassa näkyvän lautaseinän meinasin alun perin jättää noin, mutta eihän se nyt sovi näin hienoon huoneeseen! Siispä se pitäisi maalta. Tai tapetoida? Nykyiset babynsiniset seinätkään eivät ole kyllä minun juttuni, mitä niille? Ja mikä sopii punaiseen lattiaan? Joku ihana tapetti? Väriä pitää ja saa olla, mutta ei niin että yöunet menevät. Haluan tästä ihanan lämpimän ja pesämäisen huoneen. Tunnen muuten nyt jo, että tästä tulee yksi lempihuoneistani talossa <3 

Paneeleita odotellessa siirryttiin toiseen Kauheaan komeroon - vai pitäisikö sanoa Kauhujen komeroon:

Itse asiassa tässä kohtaa entinen komeron seinä ei edes näytä kovin kauhealta, kun siitä on jo heitelty ikkunasta ulos täysin lahoa lankkua ja lautaa ja poistettu säkkikaupalla vanhaa eristettä. Yksi kattotuoli menee uusiksi, ja aika monta metriä lautaa on vaihdettava. Väittäisin, että tämä on talomme pahin ongelmakohta, tai ainakin tiedossa ja näkyvissä oleva. Onneksi se on nyt työn alla ja tästäkin huoneesta ehkä joskus saadaan käyttökelpoinen. Alun perin tarkoitus oli tehdä tänne (siis huoneeseen, ei itse komeroon) tyttären äänitysstudio. Musiikki on kuitenkin jäänyt nyt taka-alalle, joten ehkä sitten jotain muuta. 

Itse asiassa on osittain aika haikeaa rempata tätä taloa tietäen, että tytär on jo lentämässä vähitellen pesästä, eikä tämä koti ole hänelle enää se paikka, mihin hän rakentaa tulevaisuuttaan. Hetkittäin näiden huoneiden korjaaminen tuntuu jopa turhalta - mitä jos niitä ei käytäkään kukaan? 

Silti haluan ne laittaa kuntoon, koska eihän tällaisten juttujen korjaamatta jättäminen ole edes terveellistä, saatikka sitten kivan näköistä. Joten eteenpäin.

Olemme asuneet Iso-Silkkilässä nyt seitsemän kuukautta. Tämä on ollut varsin onnellista aikaa - hassua kyllä - maailmanlaajuisesta pandemiasta huolimatta. Kaikki on toiminut hyvin ja olemme saaneet nauttia toimivista mukavuuksista. Jossain takaraivossa on kuitenkin ollut pieni ääni, joka on varoitellut: "odotas vaan, kyllä jotain kohta hajoaa". No, mitään ei ole varsinaisesti hajonnut, mutta nyt meillä on pieni viemäriongelma. Keittiön viemäri vetää huonosti. Rassilla päästiin reilut kolme metriä putkea alas, kunnes tuli täyspysäys. Nyt sulattelen tietoa, mietin seuraavaa siirtoa ja yritän olla panikoimatta ja ajattelematta, että tämä tietää koko viemäriputkiston uusimista. Realistisesti ajatellen sekin toki voisi tulla tämän ikäisessä talossa eteen, mutta toivotaan että ei vielä. Olen jo vähän oppinut, että etukäteen ei kannata murehtia, koska pahimmat pelot eivät aina toteudukaan. Ja silloin menisi hyvät huolet ihan hukkaan ;) 

Toinen haaste on viemärin puutteellinen ilmanvaihto, joka aiheuttaa hajuhaittoja, varsinkin siellä yläkerrassa. Tällaiset asiat ovat minulle täyttä hepreaa, mutta toivotaan että pian saadaan avuksi ammattilainen, jolta se heprea ja vaikka kreikkakin tarvittaessa taittuu. Minun tärkein roolini taitaa olla a) olla murehtimatta ja b) yrittää tehdä reippaasti töitä, että on millä sitten maksaa siitä hepreantaidosta. 

Välillä pitää kuitenkin muistaa huilata. Chiqi näyttää minulle ja teillekin mallia:

Mukavaa viikonloppua!

Projekti Pöytä ja muita kuulumisia

Miten kummassa tämä teksti aloitetaan ilman kliseisiä "kylläpä taas on aikaa kulunut viime tekstistä" ja "kyllä täällä vielä hengissä ollaan" jne..No ei kai mitenkään. Aikaa on todellakin vierähtänyt viime postauksesta. Menneet kuukaudet ovat olleet hirmuisen kiireisiä, siitä huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - että korona on pitänyt meidät visusti kotona. Jopa työt ovat osittain sujuneet etänä, mikä minusta on ollut oikein mieluisaa. Olen todennut olevani todellakin aikamoinen kotihiiri, ehkä jopa lievään erakoitumiseen asti. Mutta mikäs sen mukavampaa, kuin saada tutustua uuteen kotiinsa ihan rauhassa, ajan kanssa.

Tai no rauhassa ja rauhassa..Nyt kävi nimittäin niin, että saimme vihdoinkin aivan ihanat vuokralaiset meidän edelliseen kotiin! Jos kaikki menee kuten toivomme ja on suunniteltu, heistä tulee myös talon pysyviä asukkaita. Tämä oli ihan mahtavaa ja iso kivi putosi sydämeltäni, kun talo ei enää seiso tyhjillään. Ainoa vaan, että kun vuokrasopimus oli tehty, tuli meille hoppu saada talo vihdoinkin tyhjäksi.

Eihän meillä ole ollut kuin parisen vuotta tässä nyt aikaa tyhjentää, joten ymmärtäähän sen, ettei olla onnistuttu. Vai miten se nyt oli? Joka tapauksessa, kovimmilla kesäkuun helteillä me sitten tyhjennettiin. Ja tyhjennettiin. Ja tyhjennettiin. Onneksi saatiin apua muun muassa kahdenkymmenen vuoden vinttijemmojen alas saamiseen (suurin osa meni kaatopaikalle. Kaikkea sitä ihminen säästääkin). Kun päivää ennen h-hetkeä lopultakin painoin oven kiinni ja laahasin imurin ja moppiämpärin vielä täpötäyteen autoon, tunsin vain ja ainoastaan valtavaa helpotusta. Etukäteen ajattelin, että koska ei missään vaiheessa ole tuntunut kovin haikealta, mahtaako se iskeä sitten, kun ihan oikeasti lähdemme lopullisesti talosta? Mutta ei. Luultavasti rankka muutto laannutti tunteet ja olo oli vain tyytyväinen, kun se oli ohi. Vielä on miehelläni Pelle Pelottomalla hieman tyhjennettävää verstaassaan, mutta minun ei enää paikalle tarvitse mennä. Sen sijaan hommaa riittää oikein mukavasti täällä toisessa päässä:

Iso aulamme on myös aivan täynnä pussukoita ja laatikoita..Sanon vaan että ONNEKSI meillä on omassa pihapiirissä kirppis, jonne olen kantanut tästäkin kasasta aika paljon tavaraa. Mitään roskaa emme silti tänne tuoneet vanhasta kodista, mutta kun ei tuo minimalismi ole oikein meidän juttu, niin..Mutta nyt menossa on kyllä karsinta aika kovalla kädellä. En halua säästää mitään turhaa!! Haaveilen oikein siitä hetkestä, kun kaikkialla on kunnon järjestys ja tilaa liikkua ja hengittää. Sitä kohti siis, sinnikkäästi, vaikka yhden laatikon taktiikalla, jos ei muuta jaksa. Kun samalla pitää tehdä töitä ja remonttia, hoitaa huushollia ja perhettä ja koiraa jne..Mutta kyllä tästä selvitään. Ja on aika kivaa saada kerrankin asiat kunnolla järjestykseen. Mutta ei hätää, taidetaan me aika maksimalisteja olla tämän jälkeekin ;) 

Kesä on ollut aika ihana, vaikka kova helle otti päälle ja sitten satoi niin, että räpylät alkoivat jo häämöttää jalkojen tilalla. Ollaan silti nautittu pihan tarjoamasta näytelmästä kukkineet ja puineen. Lavapuutarhassa kasvaa sipulia, papuja, salaattia, vähän kukkia ja paljon perunoita:

Vähän on kaukaa eli rappusilta otettu kuva, mutta eturivin laatikot ovat siis täynnä Annabellaa, meidän ehdotonta suosikkiperunaa. Ne ovat niin hyviä, oikein sulavat suussa <3

Lavassa multa on niin kuohkeaa, ettei näitä tarvitse edes pahemmin pestä. Pyöräyttää vaan kerran ämpärissä. Nami! 

Mies rakensi meille myös viihtyisän terassin ja avoimen kasvihuoneen yhdistelmän. Siellä kasvaa nyt tomaatteja ja muutama kasvihuonekurkku. Viime vuonna ostamani rautasänky pääsi myös paikoilleen, päiväpediksi. Se on ollut jo ahkerassa käytössä. Mies kun nauroi, että edellisen kodin terassin pedillä hän ei minua nähnyt kuin ehkä kerran ja itsekin päätyi sille huilaamaan vasta muuton yhteydessä, kun sisällä ei ollut enää mitään, millä istua :D Päätin siis, että nyt peti ei saa jäädä turhakkeeksi, vaan aikaa on löydettävä pötköttelylle. Se onkin ollut hyvin rentouttavaa. Ainoa huono puoli on, ettei sängystä meinaa päästä ylös, kun sinne on kerran kupsahtanut :D 

(Sängyn päällä oleva täkki on kyllä jo vaihtunut, kun minun ihana insta-ystäväni ihastui siihen, niin että täkki vaihtaa kohta kotia ;) )

Pedillä voi kokea myös ihanan tuoksunautinnon, juuri nyt kukkii nimittäin meidän valtavan kokoinen metsälehmuksemme! Se on minusta jotenkin niin ihmeellistä, en edes tiennyt että lehmuksella on niin uskomattoman ihanan tuoksuiset kukkaset! Tuoksu on kuin kielo, jossa on häivähdys sitrusta joukossa. Voi kun sen tuoksun voisi sulkea pulloon ja haistella pitkin talvea!

Mutta sitten siihen pöytään. Ehkä muistatte, että vuosi sitten käsittelin meidän keittiön pöydän Osmocolor-öljyvahalla. Pinta alkoi nyt olla jo vähän kulunut ja piti päättää, laitanko uuden vahakerroksen, vai teenkö jotain ihan muuta. Lähtökohta oli siis tämä:

Nätti tämäkin oli, mutta vahattu pinta imi iloisesti esimerkiksi punaviinitahrat ja kuten näkyy, ruosteisen kukkapurkin jälkikin jämähti kiinni, eikä lähtenyt irti edes hiomalla. 

Päätin kokeilla jotain uutta - kalkkimaalia! Siispä tilaamaan Dixie Belle-merkkistä, tässä viehätti maalissa mukana oleva vaha. Ihanat värit löytyivät ja sutiminen sujui mukavasti. Tosin säästäminen sudissa oli virhe - pensselistä lähti karvoja pienen oravan verran ja irronneita karvoja sai pyyhkiä pöydästä jatkuvalla syötöllä. Kannattaa siis satsata kunnon välineisiin! Muistin nähneeni aiemmin tutorial-videon, missä näytettiin, että kalkkimaalia kuulu sutia ristiin rastiin. Niinpä tein työtä käskettyä. 

Sutimistekniikka osoittautui kuitenkin tälle maalille huonoksi, pintaan jäi jäljet, jotka paljastivat, että maalia oli todellakin sudittu sinne sun tänne. Pinta tuntui epämiellyttävän karkealta ja hämmentävän matalta, vaikka tiesinhän minä, että kalkkimaali ei kiillä. No, ehkä lakka auttaisi. 

No ei sitä kiiltoa kauheasti tullut, minä kun olin tilannut mattalakkaa (kyseisessä kaupassa ei ollut muuta). Lisäksi näytti siltä, että jotkin kohdat pöydästä olivat jääneet muita kuivemmaksi ja edelleen pinta tuntui epämiellyttävän karhealta. Tässä vaiheessa myös tajusin, että haluan ehdottomasti kiiltävän pinnan - siis oikein kunnolla kiiltävän, jota on helppo pyyhkiä. Oli siis suunnattava maalikauppaan.

Kotiin palasin Helmi kalustemaalinpurkin kanssa, täyskiiltävänä. Ostin myös kahdeksan euron pensselin. Kyllähän se vähän kirpaisi, mutta kannatti. Hyvästi sulkasatoiset sudit! 

Myyjän ohjeistuksen mukaan hioin ensin pintaa, jotta saisin lakan pois. Siinä vaiheessa pöytä näytti oikeastaan aika kivalta, tuli mukavat patinajäljet kulmiinkin. Hetken mietin, jätänkö pöydän sikseen, mutta sitten päätin kuitenkin kammeta purkin auki ja alkaa maalaamaan. 

Väri oli ihana, hieman kirkkaampi turkoosi kuin kalkkimaalissa. Maali levisi nätisti liukuen pintaan ja ajattelin, että no nyt sujuu ja hyvä tulee! Vaan ei se vieläkään mennyt ihan oikein.

Jostain syystä, oletettavasti johtuen hutiloineesta henkilökunnasta, joka ei ollut hionut lakkaa kunnolla pois, tai ehkä pöytä vaan imee maalia eri tavoin, oli maalin kuivuttua pöytä suurimmalta osalta kauniin kiiltävä PAITSI useasta kohtaa, jossa oli himmeää jälkeä. Tässä vaiheessa aloin olla jo epätoivoinen. Perhe alkoi myös olla epätoivoinen, olimmehan olleet ilman ruokapöytää ja useamman päivän, eikä loppua näkynyt. Onneksi oli kauniit säät ja terassi pöytineen..

Miten tämä nyt korjattaisiin? Mies tarjosi miehistä vaihtoehtoa - hioa pöytä kokonaan puupintaan asti ja aloittaa alusta tehden kunnolla; pohjamaali, hiomista joka välissä tuhannen kertaan jne. Kyllä te tiedätte. Niinkuin kunnolliset maalarit tekevät. En siis minä. 

Tähän en kuitenkaan lähtenyt, vaan köpötin vielä kerran maalikauppaan. Seisoin jo lakkapurkki kädessä, kun sain neuvon, että pinnan lakkaaminen saattaisi tasoittaa epätasaisuutta kiillossa. Purkki olisi kuitenkin kustantanut lähes 20 euroa (ja tähän mennessä rahaa oli jo palanut maaleihin öö..jonkin verran), joten päädyin toiseen saamaani ehdotukseen - ostin vaahtomuovitelan ja päätin kokeilla vielä kerran pinnan maalaamista, nyt siis jo kolmannen kerran. 

Nyt oli maalarin itseluottamus jo sen verran koetuksella, etten meinannut uskaltaa kastaa telaa maaliin ollenkaan. Mutta sitten tartuin maalipurkkia sarvista ja aloin rullailla. 

Ja arvatkaas mitä? Ne mattakohdat menivät vihdoinkin piiloon! Pinta olisi ollut aivan supertäydellinen, ellen minä triplatörppö olisi mennyt yhtä kohtaa jälkikäteen telalla paikkaamaan. No, vähän matta jälkihän siihen tuli, eikä sitä enää pois saanut, mutta se ei onneksi pistä niin silmään, joten homma sai olla sillä selvä. Tämän puuteen kanssa pystyn elämään ( = näkemään pöydän pinnan joka päivä, monta kertaa päivässä).

Jotta tämä nyt ei olisi liian yksinkertainen loppu projektille, päätin tänään vielä koristella jo muutenkin nättiä pintaa hieman:

Minulla oli hassu visio nostalgisista kiiltokuvista pöydän kulmissa. Ruusuja ensin suunnittelin, mutta en varastoistani löytänyt riittävän montaa, joten päädyin sitten orvokkeihin. Sotkujen keskeltä löysin ihme kyllä myös decoupage-pullon, jolla kiinnitin kiiltokuvat pöytään ja laitoin lakkaa myös päälle. Nyt hieman jännittää, jäikö liimasta jälki kuvan ulkopuolelle, siltä nimittäin hieman näytti. Jos niin käy, se on harmillista, mutta ehkä siedettävää. Tai sitten keksin vielä jotain. 

Pöydän uudistamisprojekti venähti naurettavan monimutkaiseksi, mutta a) opin monta asiaa ja b) pinta on nyt ihanan vanhanaikainen ja iloisen värinen. Voin todeta, että kalkkimaalit eivät olleet minun juttuni, tykkään vanhanaikaisesta, kiiltävästä pinnasta. Opin myös, että välineet on oltava kunnolliset. jos ei halua joutua karvastelemaan valmista työtä katsoessaan, hehe. 

Nyt minulla on sitten kaksi eri turkoosia kalkkimaalipurkkia + niihin sopiva mattalakkapurkki turhanpanttina. Mahtaisiko joku ostaa ne...

Raivausta ja räjähdyksiä

Oho, onpas uhkaava otsikko tällä kertaa :D Kyse ei kuitenkaan ole mistään vaarallisesta, joten voit huoletta jatkaa lukemista.

Muistatte varmaan, kun kirjoitin siitä meidän tuomiongelmasta..Tontin etelärajalla oli siis rivi vanhoja tuomipuita/-pensaita, jotka olivat jo huolestuttavasti kallellaan. Näkymä talolle päin oli silloin tällainen:

Tuntui pahalta tehdä näille mitään, mutta jo nyt oli muutama mennyt myrskyssä nurin ja lisää olisi todennäköisesti kaatunut kohta, osa tielle..Reippaan apuvoiman turvin tapahtui tässä radikaali sahaushyökkäys, jonka jälkeen maisema talolle päin näyttää nyt tältä:

Karsimis- ja siistimisurakka ei ole vielä ihan valmis, mutta näette eron. Olen muutoksesta iloinen - mutta myös hieman hämilläni. Talo näyttää jotenkin niin alastomalta nyt! ja silmään pistää maalin ja rimojen puute..Mutta talo näyttää myös aika uljaalta kauempaa katsottuna, nyt kun sen erottaa pöheikön takaa :) 

Puiden kadottua valon edestä esiin tuli myös jotain yllättävää. Näettekö mitä?

Kieloja <3 Ja koska etelärinne, ne ovat monta kertaa valmiimpia, kuin tontin toisella laidalla. En muista nähneeni tässä kieloja aiemmin, mutta eipä niitä olisi puiden alta kyllä huomannutkaan. Ihanaa!

Luultavasti laitamme tähän kuitenkin jonkun aidan, kunhan keksimme mikä taloon sopisi - ja mihin meillä on varaa..Sitä aitaa kun tarvitaan aika monta metriä :/ Jokin riukuaitakin voisi olla kiva? Tai ihan vaan semmoinen perinteinen puuaita? Tai jotain nopeasti kasvavaa pensasta? Ei kuitenkaan kuusiaitaa, niistä en jostain syystä tykkää. No, mutta ensin täytyy tosiaan tehdä aika paljon siistimistä vielä, oja on täynnä tuomenoksia ja -runkoja. Onneksi ihana naapurimme otti jo sahaushetkellä traktorin kyytiin oksia ja muuta, sälää tuli kaksi kukkuraista traktorin peräkärryllistä! Mikä homma olisikaan ollut raahata kaikki se "jonnekin" :D 

Kevät tarjoilee päivä päivältä ihania yllätyksiä puutarhassa. Tuomia jäi kyllä onneksi vielä ja niissä on kuulkaa jo aika isot lehdet:

Yritin muuten kuvata lehteä läheltä, mutta kännykkä ei kissa vieköön suostunut tarkentamaan muualle kuin jonnekin kaukaisuuteen! Mikähän sille on tullut, mielestäni ennen onnistuivat lähikuvatkin..No, ei sitten. Tässä teille siis koko puska. Syreenissä, juhannusruusussa (!!), hernepensaissa - no vähän kaikissa alkaa olla jo aikamoiset lehden alut. Ja sitten on taas lisää näitä, en vaan saa tästä sinisestä merestä kyllikseni:

Miten ihanaa, että nämä leviävät ihan itsestään! Ei viime vuonna aidan sisäpuolella ollut vielä noin paljon scillaa. Kuva ei ikävä kyllä tee oikeutta tälle näylle..

Yksi pieni pläntti löytyy myös näitä:

Posliinihyasintti ja pystykiurunkannus. Voi kun nyt kerrankin oppisin muistamaan näiden nimet - ja muutenkin kukkien ja kasvien nimiä olisi kiva oppia lisää. Hävettää oikein, miten vähän sitä oman maansa luontoa tunteekaan! Vanha puutarha inspiroi jotenkin vielä enemmän opettelemaan. Olen huomannut myös kiinnostuneeni enemmän lintujen tuntemisesta, mikä on ihan uusi piirre minussa. Linnuista olen toki tykännyt ennenkin, mutta en ole oikein ollut kiinnostunut tarkemmin niitä tuntemaan. Jos nyt sitten..

Sitten tilannetiedotus koskien tapaus "Tulppaania": Mies laskee aina välillä penkistä ylös puskevia sipulikasveja ja voitteko kuvitella: nyt niitä on jo 80!! Ihan uskomatonta, miten ne jyrsijät eivät syöneetkään kaikkia! Saan kuin saankin vielä iloita kukkivasta lavasta, vaikka toki määrä on ehkä kolmannes alkuperäisestä. Mutta silti! Ihan mahtava juttu! Jos niille roistoille tuli huono omatunto ja toivat sipuleja takaisin varastoistaan :D

Sitten siihen räjähdysosioon. Alla oleva kuva liittyy läheisesti aiheeseen:

Ostin kaupasta aivan ihanan tarhaleukoija-kimpun ja päädyin tutkimaan, voiko niitä kasvattaa Suomessa (kimppu tuli Hollannista). Hyötykasviyhdistykseltä löytyi siemeniä, joten niitähän piti tilata. Samalla tarttui mukaan muutakin. Tietenkin :D Tänään osa näistä pääsi multaan, katsotaan onnistuuko itäminen. 

En tosiaan ole mikään esikasvatusfani, enkä siinä ole kauhean hyvin onnistunutkaan, niinä harvoina kertoina kun olen yrittänyt. Ainoa onnistunut kylvös oli monta vuotta sitten asterit, joten niitä kokeilin nytkin. Siemenet itivät todella hyvin - ja kuolivat joka ikinen, kun menin siirtämään ne eteläikkunalle. Ilmeisesti liika kuumuus tappoi taimiparat :( Tänään päätin kuitenkin antaa siemenille vielä toisen mahdollisuuden, ja kylvin niitä uudestaan. Multaan pääsivät myös krassit, tuoksuherneet, harjaneilikat, lääkärinkukat ja vähän muutakin. 

Samaan aikaan niiden onnettomien astereiden kanssa kylvin myös kelloköynnöksen siemeniä. Ne olivat varsin elinvoimaisia, melkein näimme, miten multa alkoi rakoilla ja maa täristä :D Nyt taimet näyttävät tältä:

Jostain syystä tulee mieleen Jaakko ja pavunvarsi :D Tähän asti kaikki hyvin - mutta mihin ihmeeseen me alamme kohta laittaa näitä?? Edessä kun on mahdollisesti valtaisa taimiräjähdys, jolloin kymmenet, ehkä sadat taimet tarvitsevat siirron suurempiin ruukkuihin ja sitten ne ruukut pitää mahduttaa jonnekin..Minä kun en ole ainoa, joka täällä esikasvattaa. Tytär perustaa omaa yrttitarhaansa ja mies on riehaantunut salaateista ja persiljasta.

Vaikka olisi kuinka suuri talo, niin näille taimivauvoille ei olekaan ihan helppo löytää hyvää paikkaa. Ei saa olla eteläikkuna, kun on liian kuuma. Pohjoispuolella on liian pimeää jne. Kuitenkin esimerkiksi nämä kelloköynnökset ovat kyllä viihtyneet pohjoisikkunalla, joten siellä on nyt sitten muutakin. Ehkä kuistista voisi tehdä taimitarhan? 

Eipä meillä kovin suuria ongelmia näköjään (vielä) ole, kun tällaista pitää miettiä :D Eihän kukaan pakottanut kylvämään, mutta on tämä aika kivaa. Ja silmissä siintää ne upeat kukkameret, joilla lavoja täytän..Tai no krhm, en ehkä täytä, kun jotain syötävääkin olisi ihan kiva sinne mahtua, mutta silti..

Viikko on ollut äärimmäisen kiireinen, tämä on eka päivä kun en mennyt mihinkään. Ei huolta - en suinkaan ole hillunut kylillä, vaan olemme tyhjentäneet intensiivisesti vanhaa kotia. Ajoittain mieleen on hiipinyt ajatus peräkärrykuorman kuskaamisesta suoraan kaatopaikalle, sen verran ottaa älytön tavarapaljous päähän! Mutta eihän kaikkea voi poiskaan heittää. Kun vielä sattuu olemaan kierrätysmateriaaleja hyödyntävä käsityöläinen, on asioiden pois heittäminen melkein mahdotonta. 

Ilmeisesti en kuitenkaan ole vielä muuttunut täysin immuuniksi löydöille, koska bongasin tänään paikallisesta roskalavaryhmästä jotain, mitä oli pakko käydä hakemassa kotiin, matkaakin oli vain pari kilometriä:

Aivan ihanat lampetit!! Näkisin nämä yläkerran  makuuhuoneen seinällä, jos ja kun se joskus saadaan käyttökuntoon. Kaiken lisäksi näiden antaja asui aivan ihanassa talossa, en ole koskaan nähnyt samanlaista! Toivottavasti saan joskus palata taloon tekemään juttua :) 

Huomenna pyörähtää käyntiin jälleen uusi viikko, se pitää aloittaa reippaasti kirjoitustöillä. Ja sitten jatketaan taas muuttohommia. Sinne ruudun toiselle puolelle toivon iloista mieltä ja hyvää vointia. Muistakaan nauttia ihanista kevätpäivistä <3