tiistai 16. lokakuuta 2018

Kuka minä olen?

Tänne on tilastojen perusteella löytänyt aika moni, tervetuloa! Osa teistä tuntee minut jo ennestään, mutta joukossa on myös niitä, joille olen vieras. Siispä ajattelin, että esittäytyisin hieman perusteellisemmin. Tiedätte sitten, kuka tämä hullu boheemi on.





Heippa, tässä olen siis minä, Laura. Olen kohta puoli vuosisataa (huhhuh!) vanha, mutta silti tuntuu, etten ehkä koskaan tule kunnolla aikuiseksi. Työskennellyt olen monellakin alalla siivoojasta sosiaaliviraston kanslistiin ja vähän kaikkea siltä väliltä, yrittäjä minusta tuli noin 12 vuotta sitten. Toimenkuvani haki omaa muotoaan useamman vuoden, mutta uskon, että se alkaa nyt pikku hiljaa olla siinä kuosissa, kuin toivoisin.

 Tärkein ja ehkä mielekkäinkin työni on olla freelance-toimittaja, teen yhteistyötä muutaman valokuvaajan kanssa kotijuttujen parissa. Olen pitänyt kirjoittamisesta niin kauan, kuin kynä on kädessä pysynyt ja nyt koen olevani etuoikeutettu, kun saan kirjoittaa myös työkseni. Se, että saan tavata erilaisia ihmisiä, kuulla heidän tarinoitaan ja kertoa heidän kodistaan, on minulle iso lahja.

Kirjoittamisen lisäksi käsillä tekeminen on minulle tärkeää. Työhuoneeni pursuaa kierrätysmateriaaleja; kankaita, tapetteja, vanhoja kirjoja, karttoja, pitsejä, nappeja, posliinia..niistä luon koruja ja sisustustuotteita aina kuin vain aika ja voimat antavat myöten. Tuotteita myyn omassa nettipuodissani, sinne pääsette tuolla oikealla olevasta linkistä. Pidän myös kotikutsuja ja osallistun välillä myyjäisiin. Haaveena on uuden kodin ja isompien tilojen myötä myös pitää kutsuja omassakin kodissa, tai ehkä jonkin sortin kotimyymälää? Samalla olisi mahdollisuus päästä tutustumaan perheen muiden jäsenten tuotteisiin. Mieheni on taidemaalari ja tyttäremme myös varsin taiteellinen ja taitava käsistään. Mieheni Johnin kanssa olemme olleet naimisissa nyt 17 vuotta, vanhempia meistä tuli 15 vuotta sitten ihanan tyttäremme syntymän myötä.

Niille, jotka ovat kanssani tekemisissä netin ulkopuolella, haluaisin sanoa tämän: tässä blogissa keskitytään uuden elämänvaiheen tuomiin haasteisiin ja vanhan talon kanssa elämiseen ja sen korjaamiseen. En tule avaamaan täällä kaikkea elämäämme liittyvää. Netti ei ole yksinomaan positiivinen ja turvallinen paikka, joten on käytettävä harkintaa sen suhteen, mitä kertoo ja mitä ei. Tämä blogi on vain osa elämästäni, eikä se tarkoita sitä, että minulle tärkeimmällä sijalla ovat vain aineelliset asiat ja materia. Te, jotka minut tunnette, tiedätte että näin ei ole. Haluan tämän kuitenkin vielä sanoa, ettei asiasta tule virheellisiä luuloja. Jos jokin asia alkaa mietityttää, tulkaa juttelemaan tai laittakaa vaikka sähköpostia. Elämää ON netin ulkopuolellakin ;)

Elämässä on monenlaista mutkaa ja mäkeä meillä kaikilla, näin myös meillä. Itse olen käynyt läpi monenlaisia terveyshaasteita, mutta en anna niiden olla esteenä haaveeni toteuttamisessa. Tästä ei tule terveysblogia, mutta saatan minä sitäkin asiaa välillä sivuta. Jokapäiväisestä elämästähän tässä on kuitenkin kyse :)

Olen iloinen teistä jokaisesta, jotka blogiin itsenne näpyttelette, toivottavasti pysytte kyydissä jatkossakin!

6 kommenttia:

  1. Ei Laura, ei. Et ole vanha. päinvastoin. Ikinuori. Vain vähän kauemmin elänyt. Niinkuin minäkin. Vanhoja ovat he, jotka eivät uskalla elää todeksi haaveitaan ja unelmiaan. Ihana asenteesi tarttuu ruudunkin takaa. Seuraavaa postausta odotellen - sköt om Dig!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo ihanista sanoistasi ja mukavaa viikkoa <3

      Poista
  2. Ihana blogi, jäin koukkuun ensimmäisestä postauksesta lähtien.

    Onnea uudesta kodista!
    Ja tsemppiä sen kunnostamiseen.
    Tuo on juuri minunkin unelmataloni..... ehkä joskus tulevaisuudessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu, kiva että tykkäät lukea :) Tulevaisuudessa täyttyvät haaveet sitten vähän pysyvämmin <3

      Poista