Olen hirveän laiska liikkumaan. Vuoden aikana terveys on kärsinyt ja liikkuminen ei ole edes ollut kivaa. Lisäksi olen semmoinen peruslaiska sohvaperuna, jota nyt ei vaan huvita liikkua..Nyt olen kuitenkin haaveillut, että uudet "huudit" saisivat liikkumaan ihan sen varjolla, että on kiva tutustua uuteen kotiympäristöön. Tänään otettiin jo vähän maistiaisia tästä. Ehdotin nimittäin miehelle, että käydään katsomassa, onko meidän metsässä sieniä. Siis siellä uuden kodin metsässä. Siispä huristelimme autolla paikalle ja suuntasimme metsään, tarkoituksena samalla tutkia rajapyykkien sijaintia.
Taloon kuuluu parisen hehtaaria tonttia, josta väittäisin valtaosan olevan metsää. Se tuntuu oikein mukavalta, varsinkin kun nykyisen kodin ympäriltä on hävinnyt ihania ikimetsiä ja sienimaastoja metsäkonehirviöiden nälkäisiin kitoihin. Nyt meillä on omaa metsää, mihin kenelläkään ei ole asiaa. Toki sitäkin pitää hoitaa - mutta ikinä ei siellä mitään metsäkoneita nähdä, niin kauan kuin minussa henki pihisee! Ehkä naapurista voisi lainata hevosta ja tehdä niinkuin ennen vanhaan tehtiin metsätöitä?? Ai niin - unohdin että pelkään hevosia..No, ehkä siihenkin voisi tulla muutos, nyt kun sopivan kävelyetäisyyden päässä on hevostila? Minusta se on jotenkin tosi hienoa, vaikka en oikein lähempää tuttavuutta pollen kanssa tykkää vielä tehdäkään..
Nykyisen kodin lähellä on pieni puro, jonka olemme nimenneet Keijupuroksi. Ne, jotka minut pitemmältä ajalta tuntevat, tietävät että tämä paikka on myös ollut varsin tärkeässä roolissa eräässä lastenkirjassa, jonka perheenä kirjoitimme joitakin vuosia sitten (Rotterssonin Hipsun ja Tipi-koiran ihmeelliset seikkailut, saatavilla netin kautta edelleen, vink vink :D ) Muuttaessa joudumme hyvästelemään myös tämän rakkaan paikan - mutta tiedättekö mitä? Uudessa kodissa meillä onkin Keijulampi!
Tontin laitamilla on vanhan savusaunan kivijalka, ilmeisesti tämä lampi on tehty aikoinaan siihen lähelle joko saunavesiä varten - tai uima-altaaksi :D Vesi lampeen tulee valumavesinä kallioilta. Ehkä tästä voisi kehitellä uusia tarinoita?
Sienisaalis jäi kyllä varsin vaatimattomaksi, vaikka maasto näytti ihanteelliselta. Muovipussin pohjalla kolisi viisi suppilovahveroa reissun päätteeksi. Ehkä ensi kerralla pitää tehdä pitempi lenkki. Mieli ja silmä nautti silti ja taloakin pääsi tarkastelemaan hieman eri kulmasta.
Kuvassa kett..eikun meidän koira, joka myös tykkäsi uuden metsän tutkimisesta. Juu - kuva ON epäselvä, mutta se nyt oli pakko laittaa tänne, koska kuvasta saa käsityksen metsän ihanan satumaisesta tunnelmasta <3
Tulossa on kuulemma lämmin viikonloppu. Menkää tekin metsään ;)
ps. Kirjoittelen tekstiä läppärillä, on siis hieman hankalaa arvioida kuvien valoisuutta sellaiseksi, että ne näyttäisivät hyvältä myös kännykällä. Kertokaa, näyttävätkö kuvat teistä liian tummilta, jos kännykällä seuraatte? Siinä tapauksessa voin yrittää niitä vähän vaalentaa.
Satumetsä!
VastaaPoistaAinakin minun kännykällä kuvat näyttää hyvältä 😊
VastaaPoistaKuten oma metsäkin! On satumaista omistaa maat talonsa ympäriltä, ettei kukaan pääse pilaamaan idylliä 😊
Kiitos Piipa ja MammaVee <3
VastaaPoista