Täällä taas

Oletteko koskaan kuulleet Kiksi-nimisestä koirasta, jolla on ihan oma facebook-sivu? Jos ette vielä ole Kiksiin tutustuneet, suosittelen etsimään facesta sivun nimellä "Kiksin harmillinen elämä". "Koiran" mietteet ovat kertakaikkisen hulvattomia! Syy, miksi nyt Kiksin vetäisin tähän tekstin alkuun, johtuu hänen käyttämästään tunnuslauseesta, joka meni muistaakseni näin: "Elämässä harmittaa lähinnä kaikki". Tänään nimittäin tuntuu vähän siltä.

En oikein tiedä miksi. Tai oikeastaan tiedän. Niskajumit ja korjauksen alla oleva matala varastorautani aiheuttavat aika ajoin huimausta ja monenlaista muuta inhottavaa vaivaa ja ne ovat tänään olleet tavallista voimakkaampia. Lisäksi työasiat hieman rassaavat. Mutta koska tämä ei ole mikään terveys- tai sairausblogi, kerron teille mieluummin hieman päivän tapahtumista. Olemme nimittäin suhanneet autolla edestakaisin, ensin Taalintehtaan Ekocenteriin ja sitten Sauvoon ja sieltä vielä Paimion jätteenlajitteluasemalle.

Kemiönsaarella, Taalintehtaalla sijaitseva Ekocenter on ihan superihana paikka, suosittelen lämpimästi! Hinnat ovat edullisia ja kirjoja saa ilmaiseksi! Meiltä on sinne tällä hetkellä matkaa peräti 40 kilometriä yhteen suuntaan, mutta onneksi sinne on asiaa joka maanantai tyttären pianotunnin takia. Ekocenterin avattua kumpikaan meistä miehen kanssa ei ole valittanut, jos sattuu olemaan vuorossa (olemme siis ajaneet vuoroviikoin), itse asiassa viime aikoina olemme menneet yhdessä. Minä en oikein uskalla lähteä peräkärryn kanssa ajelulle, joten otan chaufföörin mukaan. Tai siis kyllä minä eteenpäin osaisin ajaa, mutta se peruuttaminen kärryn kanssa..

No, mutta asiaan. Kuten muistatte, ostin ne kustavilaiset tuolit ja itse asiassa sitten niihin sopivan sohvankin tässä reilu viikko sitten. Silloin satoi kaatamalla, joten maksoin huonekalut, mutta ne jäivät kirppishalliin odottamaan poutapäivää, jotta mies pääsisi ne hakemaan. Viikon kuluessa aloin miettiä, olinko sittenkin erehtynyt ostosten suhteen. Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä keittiöstä kotoisa pesä, jossa olisi paljon kirkkaita värejä. Kustavilaishuonekalut alkoivat kuitenkin vaatia toisenlaista tyyliä, joka ei oikein tuntunutkaan omalta.

Kun maanantaina kävin Ekocenterissä (ilman peräkärryä), löytyi sieltä ihan perinteinen pirttikalusto, iso mäntypöytä ja kaksi penkkiä. Seisoin aikani tuijottamassa pöytää ja mietin jopa, miten maalaisin sen siihen vietävän kustavilaissohvaan sopivaksi - kunnes tajusin, että eikä, tämä tässä on ihan ehdottomasti minun tyyliäni, eikä mitkään hienosteluhuonekalut!! Pirtinpöytään sopisi myös alun perin haaveissani ollut talonpoikaissohva, johon laitetaan paaaksu patja ja hurjasti tyynyjä! Wuhuu, oma tyyli löytyi vihdoin! Ja se tosiasia, että pöytä ja penkit maksoivat yhteensä huikeat 35 euroa, ei tietenkään vähentänyt tyytyväisyyttäni.

Mutta mutta..Salon kirppiksellä odottivat edelleen maksetut huonekaluni. Mitä tehdä? Kotona kerroin miehelle, millainen tuuliviiri hänen vaimonsa onkaan ja kysyin, josko hän voisi mahdollisesti käydä kysymässä, onnistuisiko kaupan peruminen (kannattaa teettää "likaiset" työt muilla, hehe)? Mies lähti asiaa toimittamaan ja arvatkaapa mitä? Kauppiaspa suostui purkuun ja saimme rahat takaisin! Tästä kyllä iso hatunnosto sinne, terveisiä vaan Secondhandmarket Salo!

Kävimme siis tänään hakemassa pirttikaluston kotiin. Se on sellainen todella perusjuttu, ei edes kovin vanha, mutta juuri meille sopiva. Suunnittelen pöydän pinnan raikastamista puuöljyllä tai jollain..Haluaisin pintaan myös vähän patinaa ja kysyin mieheltä, jos voisin vaikka hakata sitä vähän vasaralla? Ilmeestä päätellen hän ei ehkä ihan ymmärtänyt ajatukseni järkevyyttä, vaikka kyllä yleensä on heti nuoteissa mukana. Tai no, kysyi hän jos haluan lainata kirvestä. Hmm..

Matkaan tarttui samalla reissulla myös sohvapöytä, hintaa peräti 12 euroa. Kuten taisin aiemmin sanoa, koen boho-tyylin aika voimakkaasti omakseni. Tämä bamburunkoinen yksilö tuntui puhuttelevan mieleni boho-osastoa vahvasti. Ja kas - olen tähän asti kertonut teille pitkän litanian keittiönpöydästä, mutta nyt totean, että siitäpä ei olekaan kuvaa. No, sohvapöydästä on:

Pinnassa on siis lasi, alla on rottinkinen "verkko-osa". Lasi on kyllä kirkas ja puhdas, mutta huurtui sisään tuodessa, talossa kun oli tänään lämpötilan vaihdellessa hieman kosteaa..Odotan niin, että saamme uunit toimimaan ja ilmanvaihdon pelaamaan! 

Toivotaan, että tämä lasipinta ei tee minusta hullua siivoojamuijaa, joka vahtii rätti kädessä jokaista, joka uskaltaa laskea pöydälle mitään :D Ehkä voisin hankkia tai tehdä itse sellaisia alusia..

Jotta tulisi tehtyä myös jotain hyödyllistä, lastasimme peräkärryn täyteen jätesäkkejä (= talosta pois siivottua roskaa + varmaan pari hiirtä, pipanoista päätellen, olivat löytäneet säkeistä vuosia vanhoja kuivaruokatarvikkeita) ja teimme tutustumiskäynnin Paimion jätteenlajitteluasemalle. Yritin olla kurkkimatta lavoihin mahdollisten aarteiden varalta. Onneksi olo oli sen verran huono, että halusin vain pian kotiin, sitäpaitsi ei kai vartioidulta alueelta saisi edes mitään viedä? Sisäinen romulyylini kyllä yritti jotain korvaani huudella, että katsoisit nyt edes ja eikös tuolla ole jonkun pinnatuolin selkä, mutta kuten sanottu, onneksi voimat loppuivat ;) 

Huomenna pysymme kiltisti kotona ja teemme taas kierrätystuotteita. Ihan kankaista vaan, ei kaatopaikkatavarasta :D 

Ai niin - jos jollakulla on yksi talonpoikainen puusohva liikaa, laittakeehan viestiä ;)