Talvi hiipii nurkkiin vähitellen ja tällä hetkellä tunnelma on talossa hieman hyinen, koska puuhellaa ja -uuneja ei voi vielä käyttää. Yksi nykyaikainen mukavuus meillä kuitenkin on - taloon saatiin nimittäin perjantaina sähköt! Se oli kyllä aikamoinen tarina sekin..
Olen tottunut siihen, että talon seinästä löytyy yksi peltikaappi, jossa on pääkatkaisija ja automaattisulakkeet. Näinhän se toimii uusissa taloissa. Tuleva kotipa ei olekaan uusi, joten systeemit ovat hieman erilaiset. Talon kellarista löytyy talon pääkatkaisija, mutta sähkömittari löytyy vinksallaan olevasta pylväästä ojanvarresta, parikymmentä metriä talosta. Nappuloiden runsauden takia onnistuimme hieman itse sotkemaan kytkentätapahtumaa, mutta loppujen lopuksi vikaa oli myös itse mittarissa, jonka sähkölaitos kävi lopulta perjantaina vaihtamassa.
Istuin noin kaksi päivää rääkäten Carunan chattia ja puhelin-aspaa kysymyksilläni ja yritin saada heidät ymmärtämään, että meidän on itse oltava paikalla, kun sähköt kytketään. Talossa oleva pääkatkaisija oli nimittäin jätettävä I-asentoon, jotta ylipäätään sähköjen kytkentä olisi onnistunut. Jotenkin jäi vähän sellainen olo, ettei minua oikein ymmärretty, kun yritin asiaani selittää. Nykyinen kotimme on yli kahdenkymmenen kilometrin päässä tulevasta kodista, enkä olisi saanut minkään näköistä rauhaa, jos sähköt olisivat itse menneet päälle poissa ollessamme. Entä jos hiiri olisi syönyt johdon poikki ja kipinät olisivat sytyttäneet talon palamaan? Aamulla meitä olisi odottanut kasa hiiltyneitä hirsiä..
Kun sähköt lopulta saatiin toimimaan (hurraa!!), ei tulipalopelkoni onneksi toteutunut. Tapahtuikin jotain päinvastaista. Kun mieheni nimittäin meni sähkömiesten kanssa kellariin katsomaan talon sähkökeskusta, vastassa oli sata litraa vettä pitkin lattioita! Sähkön mentyä päälle oli porakaivon pumppu käynnistynyt ja se pumppasi posket lommolla vettä pitkin lattioita. Pakkanen oli hajottanut jonkin osan putkista. Kolmelta mieheltä kesti hetken saada pumppu pois päältä. Kuvitelkaa, mikä näky olisi ollut, jos pumppu olisi pumpannut vettä kellariin koko yön?? Kannatti siis pitää pintansa ja olla varovainen.
Tänään napsautimme tyttären kanssa valot olohuoneen lamppuun ensimmäistä kertaa. Hetki oli juhlallinen ja huoneen lämpötila tuntui nousevan välittömästi useita asteita. Ihanaa, meillä on sähköt!!
Tytär ahkeroi siivoten omia tulevia huoneitaan (kyllä, niitä on kolme, vaikkakin pieniä). Kun rojut oli saatu lajiteltua, huvittelimme hetken repimällä seinästä vanhaa, huonokuntoista ja rumaa tapettia - tai tapetteja, kerroksia tuli näkyviin kaikkiaan kolme. Halusimme nähdä, mitä alta löytyisi. Sieltä löytyi ihanaa, siistiä ja sopivasti patinoitunutta vaakalaudoitusta! Tytär oli innoissaan ja minä myös. Ja muuten - se repiminen oli oikein vapauttavaa :D :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti