Historian hiljaista havinaa

Täällä sitä taas istutaan, kirjoittelemassa blogiin, vaikka oikeasti pitäisi kyllä tehdä ihan töitä, eli kirjoittaa juttua yhdestä ihanasta kodista, jossa saimme vierailla valokuvaajan kanssa reilu viikko sitten..Oikeasti ei ehkä pitäisi istua koneella ollenkaan, on nimittäin nyt sen verran kova päänsärky :( Mutta ei auta, työt(kään) eivät tekeydy itsestään ja kun nyt tämä läppäri on se minun työväline, niin istutaan nyt sitten. Huvittelen ensin vähän kirjoittamalla teille :)

Yksi vanhojen talojen viehättävistä piirteistä on juuri se, että ne ovat vanhoja ja sitä myöten omaavat myös oman historiansa. Odotan mielenkiinnolla, jos saisin jostain kuulla tarkemmin meidänkin talomme tarinoista ja taustoista. Sen verran olen kuullut, että esimerkiksi talon upea, luonnonkivestä tehty kivijalka on louhittu läheisen metsän reunassa sijaitsevista kallioista, sieltä suunnalta mistä oli täällä kuviakin, muistatteko? On mielikuvitusta kutkuttavaa kuvitella, miten isot kivenjärkäleet on saatu kalliosta louhittua ja miten ne on kuljetettu rakennustyömaalle? Hevosella varmaankin. Mikä valtava työ siinä onkaan ollut! Nostan kyllä hattuni korkealle niille miehille, jotka tuon työn aikoinaan tekivät.

Osa talon hirsistä on siirretty tien toisella puolella olevasta pikkumökistä, jonka olen päätellyt olleen päätalon rakentaneen perheen ensimmäinen koti. Mökki näkyy päätalon ikkunoista:

Pikkumökki on siis alun perin ollut L-kirjaimen muotoinen, mutta osa talon hirsirungosta on siirretty päärakennukseen. Tämän pienen ikää emme tiedä, mutta oletettavasti se on 1800-luvun loppupuolelta. 

Kysyin huvikseni eräässä Facebook-ryhmässä, mitä ryhmän jäsenet tekisivät, jos tällainen mökki olisi tullut heidän omistukseensa. Yllättäen kukaan ei ehdottanut tulitikun raapaisemista, vaan mökki kehotettiin kunnostamaan ja käyttötarkoitusehdotuksia oli lukuisia. No, ryhmässä on ihmisiä, jotka nimenomaan ovat vanhojen talojen pelastamisen kannalla, joten siinä mielessä vastaus ei ollut yllättävä. Ihanaa, että on ihmisiä, jotka näkevät mahdollisuuksia, eivät pelkästään vaivaa ja vanhuutta <3

Mökki on saanut olla edellisellä omistajalla varastotilana ja on käsittääkseni aivan alkuperäisessä kunnossa. Ikävä kyllä ajan saatossa muutama ikkuna on hajonnut ja sisällä on hirveä sotku (huom! kuva otettu keväällä, arvokasta irtainta ei mökissä enää ole).

Äkkiä katsottuna tämä voi näyttää toivottomalta tapaukselta, mutta tosiasiassa näette edessänne ryhdikkään hirsirungon, josta taitava saisi vaikka mitä! Mökissä on siis isohko tupakeittiö ja vieressä pieni makuukamari. Yläkertaan pääsee jyrkkiä rappuja pitkin, sinne saisi varmasti ihanan kesähuoneen. 

Olemme harkinneet omia mahdollisuuksiamme kunnostaa mökki arvoisellaan tavalla. Ikävä kyllä meillä ei ole siihen rahkeita, vaikka miten asiaa kääntelisimme. Koska emme missään tapauksessa halua, että ajan hammas talon tuhoaa, olemme päättäneet myydän tämän pikkuisen ihmiselle, joka sitä arvostaa ja voi antaa sille tulevaisuuden.

Koska pikkumökki sijaitsee meidän toiveisiimme liian lähellä päätaloa ja peittää omaan silmään liikaa näkyvyyttä, tarkoitus on, että ostaja purkaa mökin ja vie sen toisaalle. Tiedätkö sinä jonkun, joka olisi kiinnostunut tällaisesta kaupasta? Ostaja siis purkaa mökin ja vie muualle pystytettäväksi. Autamme jälkien siivoamisessa parhaamme mukaan, mutta tässäkin päävastuu olisi ostajalla. Jos mieleen tulee joku asiasta kiinnostunut, minulle voi laittaa vaikka sähköpostia laura.sychold(at)gmail.com tai viestiä facebookin kautta. Katsotaan, saadaanko tämä helmi pelastettua :)