Kylmänhuuruisia tiistaifiiliksiä

Talvitervehdys täältä saaristosta! Pah, tiedättekö mitä? Kohta - tai no joskus sitten - en voi enää sanoa noin, muuton jälkeen kun emme enää ole saaristolaisia. Se on oikeastaan vähän harmi, se kuulostaa niin eksoottiselta :D No, kaikkea ei voi saada.

Täällä mennään tällä hetkellä vähän säästöliekillä. Itse olen ollut vähän tavallista huonommassa kunnossa, keuhkot ovat olleet kipeät nyt jo viikon verran enemmän tai vähemmän. En tiedä mistä johtuu, mutta toivon että tilanne paranisi kohta. Mies on suhannut sinne tänne ja hoitanut asioita, eikä myöskään ole ehtinyt harrastella kovin paljon tuolla meidän tulevassa kodissamme. Itse olen siellä käynyt vain kääntymässä, ei sairaana voi olla jääkylmässä talossa. Ei auta, vaikka kuinka tekisi mieli saada hommat etenemään..

Niin, kylmässä..Taloa ei olla vieläkään saatu lämpimäksi. Mies on yrittänyt sinnitellä siellä ja lämmittänyt uuneja ja hellaa, mutta kun se muutama tunti ei tässä vaiheessa vielä riitä tekemään niitä muureja lämpimäksi. Hän tuumasikin, että muuttaa sinne viikoksi vain lämmittämään, että saataisiin lopultakin se talo edes jotenkin sulamaan. Ensimmäistä kertaa on tullut myös puheeksi, että onnistuuko muutto ollenkaan tänä talvena, jos ei taloa saada lämpimäksi?

Ajatus tuntuu oudolta ja perin lannistavalta. Onhan se nyt tietty jo ihan klassikko, että nämä remppa- ja muuttoaikataulut melkein AINA venyvät, useaankin kertaan. Ja eihän me olla muutenkaan pidetty kiirettä, siihen ei riitä voimat eikä varat. Nykyiseen kotiin ei vielä ole kukaan muuttamassa, joten sen puoleenkaan ei ole kiirus pois. Mutta..tuntuu kuin istuisi kahdella tuolilla yhtä aikaa. Ja jotenkin tahtoisi jo päästä tekemään kotia sinne..

Nyt kun olemme alkaneet taloa lämmittää, huomasin uuden seikan, joka hieman painaa mieltä. Minulla on tavattoman herkkä nenä kaikenlaisille hajuille ja nyt huomasin, että taloon on levinnyt jokin paha haju. Miten sitä kuvailisin..ehkä ensimmäisenä tulee mieleen likaiset vaatteet, tai kuollut hiiri tai jotain. Hajua ei tuntunut ennen lämmitystä. Nyt olen hieman vainoharhainen, että mistä haju voi johtua?!? Pitäisi taas tässäkin kohtaa olla vaan kärsivällinen ja odottaa, kun huoneet on saatu kunnolla lämpimäksi ja ilma vaihtumaan. Talossa ei muuten ole ollenkaan sisäilmaventtiilejä, mistä uunit voisivat ottaa raitista ilmaa. Olen kuullut että jos näin on, saattavat uunit vetää rakenteista ilmaa, imien samalla huoneilmaan epäpuhtauksia. Apua, jos kyse onkin siitä? Tai jos vaikka wc-putket ovat pamahtaneet ja seinien sisällä lilluu vanhaa hmm..

Hengitä, Laura, hengitä..Tai olisiko jollain paperipussia lainata..

Venttiilit on jo ostettu, nyt vain odotamme, että saamme apua reikien poraamisessa. Se ei kuulkaa olekaan ihan pikkujuttu! Mies kävi vuokraamassa sellaisen järeän poran, jolla pääsee läpi kaikista seinäkerroksista, myös hirsirungosta. Yksi reikä on saatu puoleenväliin ja siinäkin oli kova homma. Operaatio emmentaler jatkuu..

Aloimme myös miettiä vaihtoehtoisia lämmitystapoja, tai oikeastaan lisätapoja, nuo uunit ja liesi nyt tulevat joka tapauksessa olemaan aina käytössä. Talossa on ollut puulla toimiva vesikiertoinen keskuslämmitys. Se ei vaan nyt ole käyttökunnossa, koska putkiin jätetty vesi oli jäätyessään poksauttanut putket paikoitellen rikki. Patterien kunnosta ei ole tietoa. Ja puukattila on jo niin vanha, että se pitää vaihtaa uuteen. Keskuslämmitys olisi loistava ratkaisu ongelmaamme, kunhan saamme a) mieluiten ilmaisen puukattilan (haha, vaikka kyllä niitäkin näkee) ja b) jonkun joka korjaa rikki menneet putket.

Minä osaisin kyllä korjata ne putket. Siis noin teoriassa. Ostetaan kupariputkea, leikataan reilusti vanhaa putkea pois huonosta kohdasta nips, laitetaan uutta tilalle ja kiinnitetään sellaisilla liittimillä naps. Miten vaikeaa se muka voisi olla? No eh, tuota viimeistä ei varmaan kannata kenellekään sanoa, ettei löydä itseään hohtimet kädessä ihan tosi selviämässä korjaamisesta yksin. Elän toivossa että jopa voisimme saada tämän lämmitysjärjestelmän ihan tosi toimimaan vielä ehkä tämän talven aikana, mutta katsotaan nyt.

Toinen mahdollisuus olisi ilmalämpöpumppu. Siihenkin tietysti tarvitaan vähän varoja, mutta vielä enemmän varoja (ja hyvä pyörtymisalusta) tarvitaan sitten, kun sen käytön jälkeinen sähkölasku saapuu. Ottaisin kyllä kernaasti tuon "ilpin" lämmönlähteeksi silloin, kun itse olemme poissa kotoa, mutta pääasialliseksi lämmittimeksi..noup.

Tätä kirjoittelen vanhassa eli nykyisessä kodissa, takassa räsähtelee tuli ja on mukavan lämmintä. Pakko se on myöntää, että juuri nyt täällä on kodikkaampaa, kuin siellä pahalle haisevassa, kylmässä kartanossa. Mutta tiedättekö mitä? Minä taidan jo vähän rakastaa sitä vanhaa arvokasta "rouvaa", joka yksinään pimeässä toivoo, että me pian tulisimme sinne ja täyttäisimme huoneet lämmöllä ja iloisella naurulla. Kestä vielä vähän, kyllä me pian tulemme <3

Mietintää lämmityksestä ja pienistä jutuista

Heippa, täällä ollaan taas! Ihan ensimmäiseksi lyhyesti (ihan oikeasti) viime kertaisesta tekstistä jokunen sana. Sain ohjeen välttää negatiivisia blogitekstejä, koska ne saattavat antaa minusta kuvan, että valitan aina asioista. Tässä saattaa hyvinkin olla perää, joten harkitsen tätä ohjetta hieman. Toisaalta jo ensimmäisessä blogitekstissä sanoin, että jos etsii blogia, jossa kaikki on roosaa höttöä ja unelmaa, on tullut väärään paikkaan. Haluan säilyttää mahdollisuuden kirjoittaa myös niistä ei niin kivoista asioista - koska elämä ei aina ole niin kivaa. Ikävät päivät ja mieliharmit ovat onneksi yleensä ohimeneviä, joten vilkutetaan niille nyt heippa ja siirrytään päivän aiheisiin.

Kun ostimme tämän talon, olimme päättäneet että lämmitys hoituu ainakin aluksi talon uunien avulla. Ei tullut mieleenkään, että tässä voisi tulla jotain haasteita. Nyt, kun kahta uunia ja keittiön liesiä on vähitellen lämmitetty aina vaan lisää, on mieleen hiipinyt ensimmäistä kertaa epäilys. Entä jos ne eivät riitäkään lämmittämään koko taloa?? Ehkä nyt on vielä liian aikaista sanoa mitään, kun täyttä lämpötehoa ei ole noista vekottimista saatu irti. Massauksen takia ei heti voi laittaa täyttä pökköä pesään, joten katsotaan nyt..Talossa on varsin nerokas, "alkukantainen" keskuslämmitys muureissa olevien aukkojen kautta, joten kyllä talon molempia kerroksia on ilmeisesti joskus lämmitetty näiden avulla..Täytyy myöntää, että minä hieman pelkään niitä lukuisia peltejä ja vipuja, mitä noissa on. Meillä on nytkin puulämmitys, mutta vain yksi pelti, minkä kuuluu olla auki, joten..Netistä olen jonkin verran saanut apua siihen, miten nämä toimivat, mutta vähän tulee hiki kun yrittää ymmärtää.

Parasta on kai vaan kokeilla. Tärkeintä olisi, että emme vain päästä lämpöä suoraan piipusta ulos, vaan opimme sen varastoimaan muureihin. Piipuista puheen ollen: viimeksi talolla ollessa piti käydä useaan otteeseen ulkona katsomassa, kun piipusta tuli nätisti savu ulos. Miten hassuista asioista sitä voikin tulla onnelliseksi :D Eilen mies lämmitti kellarissa olevaa saunaa ja siellä oli lopulta "jopa" 20 astetta lämmintä. Ei olisi hääppöisiin löylyihin riittänyt, mutta ehkä voisimme nukkua siellä?

Kylmässä talossa ei ole kovin kodikasta. Silti olin pari päivää sitten siivoamassa ja selvittämässä taloon jääneitä tavaroita kaatopaikalle ja kierrätykseen. Sinnittelin ilman takkia, vaikka olikin kylmä. Massauksen yhteydessä tehdyn nuohouksen jäljiltä olivat kaikki keittiön pinnat peittyneet ohuen ohueen nokikerrokseen. Hiiret olivat myös tanssineet työtasoilla jenkkaa. Nautin, kun sain puhdistaa kaikki pinnat ja mietin, että kohta ne eivät enää ole noin tyhjät. Suunnittelin pöydän paikkaa, työtason päällystämistä, puistelin vanhan räsymaton ja levitin sen lattialle. Tuntui heti enemmän kodilta. Puut räsähtelivät liedessä.

Palelemisen seurauksena minulla on kyllä nyt keuhkot kipeät ja kaikkia paikkoja kolottaa. Edellisyön nukuin huonosti, kun aloin erehdyksessä nukkumaan mennessä pohtia lämmitysongelmaa. Kaikkihan me tiedämme että se talvi aina tulee, mutta miten sitä oli jotenkin tuudittautunut siihen, että talossa on aina lämmin?? Mitäs sitten jos emme ihan tosi saa sitä asumislämpöiseksi näillä nyt käytössä olevilla keinoilla? Emmekö pääsekään muuttamaan vielä? Yöllä näitä ei kannata miettiä, enkä yleensä niin teekään. Uskon että asia järjestyy kyllä. Tämä homma vaatii muutenkin kärsivällisyyttä ja malttia.

Jotta isot asiat eivät liikaa lannistaisi, on kiva miettiä niitä pieniä juttuja. Niitä, mitkä eivät ole niin elintärkeitä, mutta hauskoja ja nättejä. Kuten esimerkiksi, mitä materiaalia tämä hauska pikku hylly lieden yläpuolella on? Mikä on sen tehtävä? Jos se on kuparia, tuleeko siitä kaunis kun sen kiillottaa? Ja miksi tuo muurinkylki on maalattu värillä, joka on kuin mummon alushousukangasta?

Tai miten nämä liimapuutasot voisi saada raikastettua, nyt niillä ovat  hyppineet hiiret ja no muutenkin..Voiko ne hioa ja vaikka öljytä sen jälkeen? Tulenko leipomaan tässä kohta pullaa? 

Tiskiallasta siivotessani mietin, miten erikoista onkaan, että meillä kohta on juokseva vesi. Olemme siis asuneet 17 vuotta talossa, jossa on kantovesi. Se on toiminut ihan hyvin, mutta juokseva vesi on aina tuntunut aikamoiselta luksukselta. Vielä emme ole kokeilleet vettä juoksuttaa, koska yksi osa pitää ensin korjata, mutta se hetki tulee olemaan kyllä ihmeellinen. Sitäkin on kiva miettiä. 

Mitä pieniä, mutta kivoja "pulmia" sinä olet viimeksi miettinyt?

Nyt pysyttelen tässä lämpimämmässä kodissa ja yritän olla tulematta enää tämän kipeämmäksi, siihen EI nyt olisi aikaa (koskahan sitä olisi?). Ollaan taas kuulolla!

Mielipahaa ja vihreää asiaa

Tänään blogitekstin kirjoittaminen ei tunnu yhtä mukavalta, kuin se on aiemmin tuntunut. Olen nimittäin törmännyt blogimaailman varjopuoleen, eli siihen negatiiviseen julkisuuteen ja kommentointiin. Tai näin ainakin itse asian koen.

Somemaailmassa minulla on yksi tuttu, joka on aktiivinen bloggari ja hän on muutamaan otteeseen kertonut, miten on saanut lokaa niskaansa kirjoituksistaan. Blogi ei käsittele remppaamista tai sisustamista, vaan on enemmän pukeutumispainotteinen. Olen ollut tosi surullinen hänen puolestaan ja ihmetellyt, miksi ihmiset ovat niin pahantahtoisia. Onko se kateutta? Vai silkkaa ilkeyttä?

Selvennän asiaa. Tänne blogiin asti ei ole tullut yhtä ainutta negatiivista kommenttia. Se on hienoa. En tietenkään voi tietää, mitä ihmiset siellä ruutujen takana oikeasti ajattelevat, mutta ihanaa kyllä, mahdolliset ilkeilyt eivät ainakaan ole tänne asti yltäneet. Törmäys todelliseen maailmaan tuli kuitenkin erään somekanavan ryhmän kautta. Nimi jääköön nyt sanomatta, koska tämän kirjoittelun tarkoitus ei ole vuorostaan puhua pahaa kenestäkään. Tunnen kuitenkin, että haluan purkaa tämän mielestäni.

Menin jakamaan edellisen, hormien massausta koskevan tekstin linkin siis ryhmään, jonka jäseniä erityisesti ajattelin asian kiinnostavan. Olin linkittänyt blogini ryhmässä jo aiemmin, saaden ihan ok palautetta. Tällä kertaa vastaanotto oli kuitenkin toinen. Koska blogitekstissä oli mainittu yrityksen nimi, joka työn teki, linkkini muuttuikin yllättäen mainokseksi. Yritin asiasta valittaneille kahdelle henkilölle selittää, että kerroin vain meidän kokemuksemme asiasta ja että olisin kertonut myös, jos työ olisi tehty huonosti. Selitin myös, että en millään tavalla hyötynyt itse positiivisesta kirjoituksestani, en saanut alennusta työstä tai muitakaan etuja. Minua ei pyydetty asiasta kirjoittamaan, vaan halusin sen tehdä, koska olen sitä mieltä, että hyvin työnsä tehnyt henkilö tai firma on ansainnut tulla mainituksi, varsinkin alalla, joka on täynnä kaikenkarvaisia tekijöitä.

Lisäksi minua arvosteltiin siitä, että blogissani mainostan omaa yritystäni ja etsin juttukohteita kyseiset mainokset ovat blogin oikeassa sivubannerissa. Tämäkin seikka teki linkistäni myös mitä kauheimman mainoksen. Ei auttanut sekään, että selitin näiden kahden varsin vaatimattoman mainoksen näkyvän vain internet-versiossa. Näin ollen ne, jotka lukevat blogia kännykällä, eivät näe mainoksia ollenkaan. Kuinkakohan moni teistä, jotka tätä blogia luette, olette muuten edes huomanneet nuo sivupalkin mainokset? Luultavasti todella harva. Ne eivät siis käy mitenkään päälle, eivätkä pakota huomioimaan, jos näin ei halua. Mainoksiani kommentoitiin halveksuvasti ja asiasta selkeästi mitään ymmärtämätön henkilö väitti minun etsivän juttuja "Deeku"-lehteen (koska mainoksessa sattuu olemaan Deko-lehden kansi, teemme kyllä juttuja kaikkiin lehtiin).

Ryhmän säännöissä ei kielletä blogilinkkien jakamista. En katso tehneeni mitään väärää. Tänään kuitenkin sain todeta, että minut on laitettu joksikin aikaa kommentointi- ja julkaisukieltoon. Mitään selitystä en asiasta vielä ole saanut, mutta laitoin kyllä ystävällisen viestin yp:lle. En syytä häntä mistään ja tiedän, että ison ryhmän hallinnointi on haastavaa ja ilmiantoihin on toki reagoitava. Siitä huolimatta paha mieli kyllä tuli. Ryhmässä on henkilöitä, jotka surutta tekevät pilkkaa toisista ihmisistä ja hyökkäävät sanallisesti kimppuun ilman, että siihen reagoi kukaan. Jäädytettiinkö myös nuo ilkeät kommentoijat? Tuskin.
No, tämä oli jälleen hyvä muistutus siitä, että maailma on kova paikka, jossa me vähän pehmeämmät jäämme helposti jalkoihin. Kaikkeen ei tarvitse jäädä jumittamaan, eivätkä nämä ole niin isoja juttuja loppujen lopuksi. Suurempiakin murheita on. Olen iloinen että tätä blogia seuraa niin moni mukava ihminen. Teidän takianne jatkan - kiitos että olette olemassa <3

Hmm, minun oli tarkoitus mainita yllä olevasta asiasta vain lyhyesti, mutta näköjään mielen päällä oli sitten vähän enemmänkin..

Varsinainen asia tänään oli puhua hetken viherkasveista. Meillä ei nykyisessä kodissa ole ollut vuosiin kuin muutama viherkasvi keittiön ikkunalla. En kai ole ollut kovin innostunut kasveista ja muutaman viime vuoden ajan meillä on ollut kaksi kissaa, joten on tuntunut turhan haasteelliselta täyttää ikkunanlautoja kasveilla. Katit kun kuitenkin tallustelevat joka paikassa, eikä päivittäinen multien korjaaminen ole tuntunut kivalta. Nyt, kun uuden kodin myötä olen herännyt hakemaan sitä omaa tyyliäni, olen enemmän ja enemmän kallistunut boho-tyyliseen sisustukseen. Jos teette tuolla sanalla haun Pinterestissä tai Instagramissa, saatte esille ihania kuvia, joissa poikkeuksetta on myös paljon vihreitä kasveja. Uudessa kodissamme on myös lukuisia, isoja ikkunoita, jotka suorastaan kutsuvat täyttämään ikkunanlautoja vihreällä. Niinpä odotan jo kovasti, että voin vähitellen tehdä valikoituja hankintoja huom! en niinkään kukkakaupoista, vaan kirppiksiltä ja ehkä ystäviltä. Kasvien hankkiminen näin on paljon hauskempaa ja esim kirppiksillä hinnat ovat vaatimattomat. Edelleen mietin, miten kissat ja kasvit saadaan yhdistettyä, mutta olen toiveikas. Ehkä ruukut voisi ruuvata kiinni ikkunanlautoihin? Tai  toimisiko laudan etureunaan kiinnitetty lista, joka estäisi ainakin sen, ettei ruukkuja pysty vain työntämään alas? Miten te olette ratkaisseet tämän yhtälön? Vai eivätkö kissat ole välittäneet kasveista? Entä myrkyllisyys? Hyviä vinkkejä vastaanotetaan :)

Tässä yksi ensimmäisiä uusia tulokkaita, värinokkonen. Kirppikseltä tietenkin. Yritän muistaa antaa sille myös vettä, se nimittäin on se toinen syy, miksi kasveja ei meillä kovin montaa ole. Tähän mennessä henkiin ovat jääneet vain ne sitkeimmät, jotka ovat lähes tulkoon itse osanneet mennä hakemaan vettä itselleen..

Perin hormillista

Huijausta. Rahan ryöväämistä, varsinkin ikääntyneiltä talonomistajilta. Tarpeetonta.

Mistä mahdan nyt puhua? No hormien massauksesta.

Ennen kuin meistä tuli vanhan talon omistajia, en ollut tainnut moisesta kuullakaan. Asia nousi tietoisuuteen eräässä Facebookin ryhmässä, jossa asiasta käytiin varsin vilkasta ja tunteisiin menevää keskustelua. Tällaisissa ryhmissä tuppaa olemaan se ongelma, että siellä on melkein yhtä monta mielipidettä kuin on ihmistäkin. Monella on omakohtaisia kokemuksia, toiset tietävät muuten vain, miten asiat kuuluu tai ei kuulu tehdä. Tällaiselle noviisille moisessa informaatioviidakossa seikkaileminen on toisinaan aika turhauttavaa, varsinkin kun nyt liikutaan aika teknisten asioiden parissa.

Faktat tiskiin: talomme on rakennettu 1925. Piiput ja tulisijat olivat kuntotarkastajan mielestä sellaiset, että niiden tilanne pitäisi tarkastaa ennen käyttöön ottoa. Maalaisjärjellä ajatellen alkuperäiset piiput saattaisivat olla jo aika kuluneet sisältä, vaikka ne ulkopuolelta näyttivätkin varsin hyvältä. Koska kylmyys jo kolkuttelee nurkissa varsin voimaperäisesti (miten isossa hirsitalossa voikin olla niin kylmä??), oli asialle tehtävä jotain. Otin yhteyttä paikalliseen nuohoojaan. Joka ei tullut paikalle, vaan ohjasi tuntemalleen hormikunnostajalle, Suomen Hormistokeskukseen.

Apua. Mitä nyt pitäisi tehdä? Entä jos meitä nyt vedätettäisiin? Vaikka emme nyt ole ihan eilisen teeren lapsia, olimme yhtäkkiä asian äärellä, josta meillä ei juuri tietoa ollut. Entä jos tämäkin firma olisi niitä kauheita huijareita, jotka näyttäisivät meille jonkun toisen piipun sisäpinnasta otettua videokuvaa ja myisivät meille riistohintaan täysin tarpeettoman massauksen? Talossa on kaksi piippua ja seitsemän (juu!) tulisijaa kaikkiaan. Kuinka kalliiksi se tulisi? Mihin voisimme luottaa?

Otimme yhteyttä nykyisen kotikuntamme nuohoojaan, koska ajattelimme että hän on tuttu ja voisi ehkä tulla tekemään puolueettoman arvion hormien kunnosta. Hän ei myöskään tullut paikalle, vaan lupasi antaa puhelinnumeron jollekulle, joka tekee kyseisiä hommia. Emme sitten koskaan sitä numeroa saaneet, taisi asia nuohoojalta unohtua..

Mies oli piippuja tutkaillut ja oli vahvasti sitä mieltä, että massausta ei tarvita. Minä taas aavistuksen hysteerisenä, tulipaloja syvästi pelkäävänä varmistelijana olin sitä mieltä, että mitä jos kuitenkin tarvitaan. Lopulta otin yhteyttä sähköpostitse nuohoojan mainitsemaan yritykseen. Alkoi sähköpostiviestittely, josta olisi varmasti mennen tullen saanut piirrettyä sarjakuvan. Tai tehtyä lyhytelokuvan. Toisessa päässä oli kärsivällinen Suomen Hormistokeskuksen toimitusjohtaja, toisessa kaikkea epäilevä, superkriittinen ja epävarma mahdollinen asiakas, joka oletti vastapuolen huijaavan kaikessa mahdollisessa. Esiintyiköhän se toimitusjohtaja edes omalla nimellään? Puolustuksekseni sanottakoon, että olin kaiken lukemani perusteella niin ennakkoluuloja ja pelkoja täynnä, että en uskaltanut heti luottaa - eikä ehkä pidäkään.

No, loppujen lopuksi sain firmalta tarjouksen, jonka mukaan hormit kuvattaisiin ja tehtäisiin savutesti. Saisimme nähdä videot ja sen jälkeen päättäisimme itse, tehdäänkö massaus vai ei. Työn hintakin saatiin sovittua ihan kohtuulliseksi, muutaman väännön jälkeen (jotka varmaan aiheuttivat hieman närästystä vastapuolella, osaan olla hankala kun sille päälle satun). Eräänä varsin pimeänä aamuna pihaan ajoi kaksi autoa, ja tarkastus aloitettiin. Tarkastuksen loppuvaiheessa meille tultiin kertomaan, että kamerasta oli loppunut akku, emmekä näin ollen voineet nähdä videoita saman tien. Voitte vain kuvitella, miltä tämä kuulosti meistä :D Kyseessä ei kuitenkaan ollut muuta kuin onneton sattuma ja saimme nähdä videot myöhemmin. Kuvissa näkyi myös selvästi, että kuvaus oli tehty juuri meidän piipustamme, koska kuvassa näkyi myös katolta avautuvaa maisemaa. Niin niin, voisihan tämänkin toki leikata ja feikata, mutta jotain rajaa nyt sentään epäilyllekin.

Kuvista näkyi, että hormien kunto oli aika kehno. Ei kai se ihmekään, olivathan ne sentään olleet toiminnassa jo 90 vuotta! Hormeista näkyi myös, että kunnon nuohousta ei oltu tehty vähään aikaan. Hormien seinämät päästivät myös läpi savua toiseen hormiin, mikä oli huono merkki. Pahimmillaan tällainen tila voisi johtaa nokipaloon, tuhoisin seurauksin. Harkittuamme asiaa päätimme siis teettää massauksen.

 Asia järjestyikin varsin kiitettävällä aikataululla. Yksi firman miehistä tuli paikalle aamuvarhain ja aloitti tekemällä ensin kunnollisen nuohouksen. Hormien erikoisen muodon takia piti piippuihin myös tehdä muutamia aukkoja työskentelyn helpottamiseksi. Työn loppuvaiheessa kävi myös ilmi, että yhdestä uunista puuttui kunnollinen nuohousluukku, eikä sitä sen takia oltu varmaan ikinä nuohottu kunnolla. Tämäkin asia korjattiin. Työ vei kaikkineen neljä päivää yhdeltä mieheltä, joka vielä kaiken kukkuraksi puhdisti jälkensä. Tästä erikoismaininta - en ole tottunut siihen, että ammattimiehet siivoavat lähtiessään, en tiedä kuuluuko se edes heidän tehtäviinsä? Tämä mies kuitenkin siivosi, ja hyvä niin. Siivottavaa nimittäin olisi riittänyt, kun nokikolarin kuorrutukseen pukeutunut mieshenkilö oli tallustellut työtä tehdessään pitkin taloa. Se oli siis ihan oikeutettua, eihän sitä työtä muuten olisi saanut tehdyksi. Tarkoitan vaan, että oli siinä hänellä aika homma siivota kaikki pois ennen lähtöään.

Tarkastuksen yhteydessä kävi ilmi, että myös tulipesien kunto oli aika huono. Päädyimme kuitenkin harkinnan jälkeen siihen, että hoitaisimme tämän myöhemmin itse. Budjetti kun saneli omat rajoituksensa.

Tästä sepustuksesta tuli hirveän pitkä, toivottavasti jaksoitte lukea. Mitä sanoisin nyt sinulle, joka ehkä harkitset hormien massausta, tai siis työn teettämistä alan firmalla? Tässä muutama ajatus:

- Sanonta "hyvä kello kauas kuuluu, huono kuuluu vielä kauemmas" toimii tänä internetin kulta-aikana varsin hyvin. Googleta firman nimi, jonka palkkaamista suunnittelet. Jos osumat kertovat ikäviä asioita, etsi toinen firma. Suomen Hormistokeskuksesta tuli esiin ainoastaan hyvää tietoa. Kysele toisten kokemuksia, jotka ovat teettäneet vastaavan työn jollakulla.

-Kun teet sopimusta tai kysyt tarjousta, ole perusteellinen. Selvitä, mitä kaikkea hintaan loppujen lopuksi kuuluu. Pidä huoli siitä, että asiat ovat kirjallisena ylhäällä, esimerkiksi sähköposteissa. Tulosta tai tallenna paperit talteen. Jos olet epävarma, kysy vielä uudestaan. On parempi kysyä kahdesti kuin luulla tietävänsä. Luuleminen voi tulla kalliiksi.

-Käytä maalaisjärkeä. Se toimii myös silloin, kun ei itse ole alan asiantuntija. Harva meistä on, kaikilla aloilla. Älä anna suostutella itseäsi sellaiseen, mitä et halua. Sano rohkeasti ei, jos tuntuu että asia ei mene toivottuun suuntaan. Tässä kohtaa ei kuulu olla kiltti ja kuuliainen kansalainen. Ja HUOM! Nyt EN puhu omasta kokemuksesta, vaan tämä kohta on vain yleistä mietintää koskien lähinnä niitä firmoja, jotka tekevät varsin hyökkääviä tarjouksia tullen ovelle ja melkein vaatien saada tehdä työ riistohinnalla.

Oman kokemukseni perusteella haluan ainakin nyt suositella Suomen Hormistokeskusta, jos suunnittelet hormien massausta. Saimme avointa ja kärsivällistä palvelua (erityiskiitos siitä!) kaikissa vaiheissa. En tietenkään ole päässyt hormeihin kurkistamaan, mutta luotan siihen että työ on tehty kunnolla. Meillä työskennellyt työmies oli ahkera ja ystävällinen ja kuten sanottu, siivosi jälkensä. Työn kokonaishinta jäi myös mielestäni kohtuulliseksi, ainakin sen perusteella mitä netistä pystyin hintoja vertailemaan. Tästä postauksesta en muuten sitten hyödy itse mitenkään, jos joku sitä miettii. Kerroin kuitenkin minuun yhteyttä pitäneelle toimitusjohtajalle jo alkuvaiheessa, että tulisin kirjoittamaan blogiini asiasta. Olisin tehnyt sen myös, jos lopputulos olisi ollut huono. Ilokseni voin nyt tehdä tästä postauksesta suosituskirjeen.

Nyt meillä on jo aloitettu uunien varovainen lämmittäminen, ja varsinkin keittiön Lappi-liesi levittää jo suloista lämpöä ympärilleen. Uunit vetävät hienosti, kiitos kunnon nuohouksen ja massauksen, joka myös parantaa vetoa. Vielä on matkaa siihen, että talo on oikeasti lämmin - itse asiassa jopa vähän jännittää, riittävätkö olemassa olevat uunit talon lämmittämiseen? Nyt kuitenkin tuntuu jo toiveikkaalta, kun käytössä on kunnostetut ja turvalliset hormit vuosiksi eteenpäin. Kyllä tämä tästä, vähitellen.

Valoa ja melkein lämpöäkin

Tällä viikolla on uuden kodin parissa ahertanut lähinnä mies, itse olen purkanut jonossa olevia juttumuistiinpanoja ja ollut yhdellä keikallakin, oli muuten aivan ihana koti ja tunnelma! Monen mielestä tämä vuodenaika on yksi pahimmista, kun on sumuista ja pimeää ja märkää. Mutta minä tykkään! Juttukeikan kotikin oli kuin Hannu ja Kerttu-sadun mökki, pihalla paksu kerros puiden varistamia vaahteranlehtiä, sammaloituneita puunrunkoja ja kaiken yllä salaperäisesti syleilyynsä kietova sumu. Ah, kerrassaan mielikuvitusta kutkuttavaa - ja ihana talonväki totta kai <3

Miehen lisäksi töitä on paiskinut myös massausfirman reipas työmies, jonka homma ei totta vie ole helppoa, eikä varmaan kovin hauskaakaan tähän aikaan vuodesta. Talossa on siis kaksi savupiippua ja mooonta hormia, jotka aikojen saatossa ovat päässeet huonoon kuntoon. Työssä on ollut haasteita ja mutkia, mutta ensi viikolla pitäisi olla valmista, kerron teille sitten enemmän tästä projektin osasta. Tänään kyllä jo lämmitettiin vähän taloa:

Hih, eipä tuo nyt paljon lämmittänyt, mutta kyllä sillä semmoinen pieni psykologinen vaikutus oli. Ja kynttilät nyt ovat nättejä joka tilaisuudessa ja paikassa, vai mitä :D 

Tänään emme olleet kauan talolla, mutta ehdimme avata yhden ikkunavälin, tarkoitus on laittaa sinne jäkälää kosteutta imemään. Itse asiassa taidan etsiä jostain kivoja pieniä koristeitakin, tiedättehän semmoisia pikkuruisia kärpässieniä ja muuta. Niitä on muistaakseni perinteisesti tuikattu koristeeksi jäkälään? 

Ikkunat on nätisti teipattu kiinni, mutta pakko se teippi oli nyt avata, jotta pääsi väliä putsaamaan ja poistamaan iänikuiset pumpulit. Totesimme puhtaaksi rapsuttelun jälkeen, että ainakin yksi olohuoneen ikkunoista saattaa olla tullut tiensä päähän, poka tuntui yhdestä kohtaa vähän pehmeältä. Tarkoitus olisi ensi kesänä ottaa huonon näköiset yksilöt kunnolla käsittelyyn yksi kerrallaan, rapsuttaa puhtaaksi ja maalata. Voi silti olla, että kaikkia ei pystytä pelastamaan..No, sen näkee sitten. Kyllä ne tämän talven vielä koossa pysyvät. Talossa on muuten tavattoman kauniit ikkunat epätasaisine laseineen ja olen niistä todella onnellinen! 

Suhmurainen marraspäivä sai kyllä kaipaamaan vähän valoapua ja JEE, sitähän meillä nyt on!! Miten voikin tuntua niin juhlalliselta napsauttaa valot päälle! Jos kynttilä takassa jo "lämmitti", niin tuntuu että kattolampun sytyttäminen lämmitti vielä enemmän! 

Valo ja lämpö. Kaksi merkittävää asiaa, jotta koti tuntuisi kotoisalta. 

Ihan vielä tämä talo muuten ei tunnu kodilta. Kun näen sen ilmestyvän näkyviin kylätien päässä, tunnen ylpeyttä ja jotain mukavaa, mutta vielä en tunne, että katso, tuolla on meidän koti. Mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan sen tunteen löytäminen kestää. 

Keittiöpohdintoja

Liekö syynä vuodenajan pimeys, vai mikä, mutta tänään(kin) tunnen olevani yhtä vauhdikas, kuin tervaan juuttunut laiskiainen..Miten onnellinen olenkaan, etten ole ammatiltani vaikka..no mitä tahansa kovin fyysistä! Toisaalta siinä tapauksessa en varmaan omaisikaan tällaista sohvaperunan olomuotoa, vaan olisi loistavassa kondiksessa ja loikkisin töihin innosta puhkuen! Jaa ei välttämättä? No..

Tänään ajattelin, että puhuisimme vähän keittiöstä. Sanottakoon ensin, että "uudessa" kodissamme on aika isojakin korjaustarpeita, osa niistä hieman pelottaakin koonsa ja hintansa takia. Joku superkäytännöllinen (tod näk miespuolinen) ajattelisi, että niistähän tässä nyt pitäisi ensin puhua ja niihin pureutua koko energialla. Ehkä niin, mutta toisaalta nämä hieman pienemmät muutokset ovat helpompia käsitellä ja pureskella - ja kaiken lisäksi hauskempia :D Joten - puhumme nyt keittiöstä.

Osassa keittiötä on melko uudehkot, kauniit laatikostot, joille en aio tehdä muuta, kuin puhdistaa ne kunnolla. Laatikoissa on eräs minun mielestäni lähes luksusta lähentelevä toiminto: ne osaavat "jarruttaa" ennen sulkeutumistaan, joten niitä ei voi paiskoa kiinni. Olen jotenkin lapsellisen onnellinen tästä (saa nauraa) ja availen ja suljen laatikoita välillä ihan huvikseni. Juu, pienet on ilot hullulla, tiedetään :D

Toisessa osassa keittiötä on oikein hyvin toimivat kaapit, joiden ovet vain ovat hieman tylsän väriset minun makuuni. Ylimmät hyllyt menevät kyllä niin korkealle, että mietin, onko tämä mallisto suunniteltu kirahveille? No, ei se haittaa, voihan ne jättää tyhjäksi. Tässä kuva, josta näette noiden kaappien ulkonäön:

Kuten kuvasta voi hahmottaa, myös toisella puolella on kaappeja, mutta taitavat olla hieman leveämpiä..Minulla ei ole muuten ikinä ollut näin paljon kaappitilaa! Tosin niiden täyttäminen ei tule olemaan mikään ongelma, minut tuntien..

Kuvaa katsoessa tajusin nyt myös, että tuo tason alapuolella oleva valkoinen osakin on aika tylsän näköinen..Mitähän sille keksisi? 

Kaapin ovet on siis tarkoitus maalata ja vetimet vaihtaa. Löysin netistä muutamia ihania turkoosin sävyjä, mutta sitten iski epävarmuus: ovatko ne liian voimakkaita? Yksi aivan ihana sävy on Annie Sloanin kalkkimaaleissa nimellä "Florence", kokeilen jos pystyn linkittämään sivulle..

https://www.anniesloan.com/annie-sloan-products/paints/chalk-paint/florence-chalk-paint

Jos tykkäätte turkoosista, kannattaa muuten tehdä kuvahaku tuolla nimellä. Voi että tulee ihania juttuja näkyviin! En siis aio maalata ovia kalkkimaalilla, vaan lähinnä tuo sävy viehättäisi. Mutta onko se liian hallitseva? Itse keittiön puolella se ei haittaa, mutta kun katsotte seuraavaa kuvaa, näette erään huomioitavan seikan:

Tähän tulee pöytä, tuolit ja se minun haaveilemani talonpoikaissohva. Kaapinovet ovat siis suhteellisen lähellä tässä istujia. Jos väri on liian hallitseva, tuntuuko siltä, kuin kaapit kaatuisivat päälle? Mitä mieltä sinä olet? 

Ihan pliisua väriä en näihin suostu laittamaan, sen verran räiskyvä luonne olen (ainakin sisäisesti). En vaan kestä mitään kovin pastellista! 

Mielenkiintoinen projekti tulee olemaan myös tuon työtason päällystäminen. Nyt se on semmoinen kulahtanut lastulevy, jossa päällä joku mikä lie materiaali. Semmoinen perustaso, tiedättehän? Tähän mennessä fiksuin idea olisi laittaa siihen jotain mosaiikkia tai ohutta laattaa. Sain ihanan ehdotuksen facebookissa tehdä "laatoitus" rikotusta posliinista. Rikkinäisiä lautasia ja sirpaleita minulla kyllä on, teenhän niistä korujakin, mutta ei taida olla vielä riittävästi. Lisäksi ne eivät välttämättä ole samanpaksuisia, se voisi olla hankalaa. Ehkä ihan vaan valmista mosaiikkilaattaa? Semmoisia pikkuisia, verkossa kiinni olevia laattoja? Minkä väristä? Moniväristä?

Lattian lakkaus on kovin kulunut, ymmärrettävää kun kyseessä kuitenkin on ahkerassa käytössä ollut huone. Se projekti jää kuitenkin odottamaan kesäkelejä, kun tuuletus on helpompi toteuttaa. Laitan maton päälle. Eikä sitä paljon huomaa, kun pöytä ja muut härpäkkeet tulevat tuohon päälle :D 

Näitä on kiva miettiä, kaikki on vielä mahdollista, eivätkä virhevalinnatkaan ole niin vaarallisia. Kunhan lähtee maltilla liikkeelle. 

Tässä ihan maalikaupan värikartasta osa. Minkä värin sinä valitsisit? Vai olisiko se joku ihan muu, kuin mitä tässä näkyy?