Välipäivää!

Blogissa on jälleen ollut vähän hiljaista, koska allekirjoittanut ei juuri ole jaksanut kirjoittaa, eikä tehdä paljon muutakaan sen puoleen. Ennen joulua kokosin itseni pieneen myyntiponnistukseen nettikaupan kautta, kuten edellisestä postauksesta huomasitte. Sen jälkeen loppuivatkin sitten voimat aivan totaalisesti. Tuntui etten jaksa kunnolla edes hengittää. Se oli aika pelottava olotila, varsinkin kun en ollut ihan varma, mistä on kyse. No, luultavasti vain koko vuoden jännitykset ja väsymys kaatuivat niskaan koko voimallaan, siihen päälle sitten vielä se varastorautaongelma, niin avot, soppa oli valmis. En vain silti osannut aavistaa, että ihminen voi oikeasti olla NIIN poikki?

Viikon olen nyt lähinnä vain nukkunut ja nauttinut siitä olotilasta, että ei ole pakko tehdä mitään. Nyt jaksan taas jo vähän hengittääkin, mutta liiaksi ei näköjään kannata alkaa intoilemaan. Akku tyhjenee todella nopeasti. Riittää että käy kaupassa. Olen miettinyt, voisiko kyse olla jopa "pornuutista", kuten rakas äitini sanoo. Loppuun palaminen on jo kertaalleen käyty läpi muutama vuosi sitten, joten onhan sekin mahdollisuus olemassa, mutta toivon että siitä ei olisi kyse. Tammikuussa suuntaan jälleen lääkärille ja yritän saada tilanteeseen enemmän selvyyttä. Nyt tyydyn vain ottamaan hieman rauhallisemmin.

Pahoittelen, että nämä postaukset melkein poikkeuksetta alkavat nykyään samoin, selostuksella uupumuksesta. Tai EI, en oikeastaan pahoittele. Lupasin alun alkaenkin kertoa rehellisesti tähän matkaan liittyvistä tapahtumista ja olotiloista ja nyt mennään näillä. Toivon vain että ette kyllästy. Uskon vakaasti, että tilanne tulee paranemaan ja odotan sitä innolla. Henkinen minäni on suorastaan riehakas ja odottaa vain, koska pääsee taas siivoamaan ja laittamaan uutta kotia. Fyysinen minä tulee perässä, vaikkakin hieman laiskempaa tahtia :D

Mitä kuuluu meidän uuteen kotimme nyt? No, siellä on edelleen kylmä. Mies yritti urhoollisesti mennä paikalle joka päivä ja lämmitti parhaimmillaan keittiön hellaa, keittiön uunia, työhuoneen uunia ja saunan kiuasta. Keittiön lämpötilan hän sai jopa +16 asteeseen laittamalla oviaukkoon täkin ja eristämällä näin keittiön omaksi tilakseen. Nyt eivät kuitenkaan hänenkään voimavaransa ole riittäneet kahden talon lämmittämiseen, joten uusi koti on saanut olla viikon verran kylmillään.

Työhuoneen uuni ei tunnu lämpenevän ollenkaan. Mies uskoo syynä olevan, että emme lämmitä riittävän monta tuntia. Saattaa olla, että hän on oikeassa, mutta minä olen alkanut epäillä, että teemme jotain väärin. Siksi päätinkin laittaa viestiä Curatioon, Paraisilla toimivaan rakennusneuvontaan, jossa tiedetään kaikenlaista vanhoista taloista. Odotan toivorikkaana, että siellä joku ymmärtäisi uuniemme vipujen päälle ja voisi kertoa, mistä kiikastaa. Toki talo on ollut kylmillään yli kolme vuotta, hirsirunko on kerännyt itseensä kylmäenergiaa oikein urakalla, kaikkialla on kosteutta jne. Ja neliöitä on talossa todella paljon, vaikka lämmittäisi vain yhtä kerrosta. Rehellisesti sanottuna tilanne tuntuu juuri nyt aika toivottomalta ja muuttopäivä tuntuu karkaavan jonnekin kaukaisuuteen. En kuitenkaan jaksa edes surra asiaa. Eihän talo itse onneksi mihinkään karkaa kuitenkaan ja jos on ihan pakko odottaa kevään lämpöä, niin odotetaan sitten. Äh, ei tuntunut ollenkaan kivalta kirjoittaa noin..En HALUA että muutto siirtyy yhyy..

Olen alkanut haaveilla ilmalämpöpumpusta, joka auttaisi meitä pitämään lämmön yllä. Oikeastaan en ole ihan varma, tykkäänkö oikeasti semmoisesta nykyaikaisesta härpäkkeestä ja se sähkölaskukin huolestuttaa, mutta kun eihän tästä kohta tule mitään! Ihan unelmien täyttymys olisi tietysti saada talon vesikiertoinen lämmitys toimimaan, mutta se ei taida onnistua ihan heti kustannussyistä. Tarvitsemme uuden kattilan ja uusia putkia ja..Ehkä ensi talveksi sitten.

Hassua kyllä, kun olen nykyisessä kodissamme, ajatus uudesta kodista tuntuu toisinaan todella kaukaiselta, kuin olisin nähnyt unta koko hommasta. Kun väsyn, mieleen hiipii myös negatiivisia ajatuksia. Mitä oikein menin tekemään? Miksi hommasin meille tällaisen murheenkryynin, jota emme kissa vieköön saa edes lämpimäksi!! Entä kaikki muut kauheat yllätykset, jotka vielä odottavat meitä (jos niitä siis ylipäätään tulee)?

Mutta sitten, kun ajamme jälleen uuden kodin pihaan, mielen valtaa innostus ja lämmin tunne siitä, että tämä hieman ränsistynyt, mutta niin kaunis talo on ihan tosi meidän. Se tuntuu huikealta ja innostavalta. Mitä kaikkea kivaa meillä onkaan vielä edessä!

Ja ihan vain jotta talo tuntuisi enemmän kodilta, ripustin pari päivää sitten keittiöön verhot. Miehen mielestä huone muuttui heti ahtaammaksi, haha! Verhoja laittaessa tajusin kaksi asiaa: talossa on hurjan suuret ikkunat ja kaikki verhoni ovat luultavasti aivan liian lyhyitä. Toiseksi tulen tarvitsemaan ihan mielettömät määrät verhonripustusrenkaita, koko varasto nimittäin meni jo keittiön ruokailutilan kahteen ikkunaan :D

 En ole ihan tyytyväinen näihin verhovalintoihin. Taalainmaanhevoset näyttävät pöljiltä ja kangas on vähän tönkköä, mutta saahan ne vaihdettua.  Vanhan ajan patjaraitakangas on kiva, mutta ylettyy hädin tuskin ikkunan alareunaan :D Tärkeintä on tapahtuman symbolisuus. Laitoin verhot paikalleen = olen ottanut talon haltuuni, ugh. Ymmärrätte kyllä, uskoisin niin :D

Oho, tekstiä tulikin sitten aika tavalla. Minä se vaan en osaa ilmaista itseäni lyhyesti, heh..Seuraavaksi pieni fiiliskuvapläjäys. Laatu ei ole hyvä, tuntuu että kaikki kuvani ovat nykyään epäselviä, kun kädet tärisevät (raudanpuutteen ikävä sivuvaikutus). Mutta toivon, että tunnelma välittyy sinne asti, missä sitten tätä luettekin. Kiitos että jaksatte aina välillä myös kommentoida <3 Se antaa minulle lisää motivaatiota, kun tiedän että olette siellä :) Jos mieleen tulee kysymyksiä koskien taloa tai minua tms, laittakaa ihmeessä tulemaan. Vastailen parhaani mukaan :)

Yritän yritän

No hupsis, tulipas tähän kirjoitteluun nyt taukoa..pahoittelut! Minulla on kuitenkin hyvä syy, siitä tuossa alempana.

VAROITUKSEN SANA: Tämä teksti sisältää tuotesijoittelua, törkeää oman yrityksen mainostamista ja kehoituksia mennä ostoksille. Jos et halua koskea markkinahenkiseen tekstiin pitkällä kepilläkään ja kärsit kaikenlaisesta kaupallisuudesta tai ostamiseen kannustamisesta, kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Tai siis tuohon pisteeseen.

Jäikö sinne vielä joku? Toivottavasti, muuten joudun kirjoittamaan ihan vain omaksi ilokseni..

Aiemmin jo teille kerroinkin, että olen freelance-toimittaja, pääasiallisesti teen valokuvaajan kanssa kotijuttuja ihanista suomalaisista kodeista. Silloin kun jutturintamalla on hiljaisempaa, kuten nyt, vuoden pimeimpään aikaan, keskityn siihen toiseen puoleen, eli käsityöyrittämiseen.

Normaalisti olemme olleet näihin aikoihin mukana erilaisissa tapahtumissa ja myyjäisissä. Tänä vuonna kävi kuitenkin niin, että lähestulkoon kaikki tapahtumat jäivät meiltä käymättä. Takkuava terveys omalla kohdallani teki tenän, en yksinkertaisesti pysty seisomaan kellon ympäri myymässä. Mies on taas ollut pitkiä päiviä lämmittämässä ja remppaamassa uutta kotia, eikä kykene jakautumaan kahteen.

Syy, miksi en ole kirjoittanut, on se, että olen viime päivät yrittänyt etanan tehokkuudella saada aikaan edes vähän uusia tuotteita. En ole sitten paljon muuta ehtinytkään. Mutta missä myydä tuotteita, jos ei pääse jalkautumaan?

Onneksi meillä on internet! Siispä, jos sinä, rakas lukija, tunnet vastustamatonta kutinaa kukkarosi pohjalla ja kaipaat niiin kovasti pientä sähköistä shoppailukierrosta, suunnistapa tänne:

www.holvi.com/shop/laurasvintage

Tuotemäärä ei tällä hetkellä ole mitenkään päätä huimaava (vaikka tuotteiden tekijän päätä ajoittain huimaakin), mutta vielä löytyy kaikenlaista ihanaa niin lahjaksi, kuin omaksi iloksikin. Tuotteet ovat yksittäiskappaleita ja ne valmistetaan huumorilla ja suurella sydämellä. Jos klikkailet heti ostoksille, lupaan laittaa paketin postiin maanantaina.

Blogi tulee jatkossakin keskittymään meidän vanhaan taloomme, mutta koska täällä kerrotaan myös noin elämästä yleensä, on työkin hyvin tärkeä osa sitä. Enkä usko että kukaan hirveästi pahastuu, jos välillä huikkailen näistä työasioistakin, eihän? Tässä kuussa nettikaupan asiakkaat ovat meille erityisen tärkeitä, joka ikinen, ostoksesta riippumatta. Kiitos siis jo etukäteen, että tuet suomalaista pienyrittäjää!

Kun ompelukoneen ääni tulevalla viikolla vähitellen hiljenee ja työt ovat tältä vuodelta ohi, lupaan kirjoitella taas taloasiaakin. Mutta nyt paiskitaan hommia vielä vähän aikaa!

Vetistelyä

Aiheena ei otsikosta huolimatta tänään onneksi ole kyynelehtiminen, vaikka tunnustankin, että on tässä nyt pari kertaa tullut jo itkuakin väännettyä..Ei niinkään siksi, että katuisin talokauppoja, vaan syynä on enemmänkin ollut oman terveydentilan aiheuttama riittämättömyys ja kyvyttömyys täysipainoisesti osallistua uuden kodin remppaamiseen ja siivoukseen. Tällä kertaa otsikko kuitenkin viittaa - veteen.

Talolla kävi tänään putkimies. Kuten ehkä muistatte, kerroin aiemmin miten sähköjen päälle saaminen käynnisti porakaivon pumpun sillä seurauksella, että kellarin lattialle pumppaantui iloisesti noin sata litraa vettä. Systeemistä oli siis hajonnut jokin osa, minkä seurauksena pumppu käynnistyi.  Mies yritti itse irrottaa rikki mennyttä osaa, mutta koska se ei onnistunut, pyysimme paikalle ammattilaisen. Osa tuli korjattua, mutta samalla tuli vähän huonoja uutisia.

Otetaan ne hyvät ensin. Vettä on mahdollista saada kellarin hanasta, läheltä vesiputkien sisääntuloa. Emme siis ole vedettömiä. Huonot uutiset olivat, että putkia on räjähdellyt jäätymisen takia vähän sieltä täältä :( Tästä syystä vettä ei nyt vielä saada keittiön hanasta, eikä vessoja voi käyttää. Miehen mukaan varsinkin vessan putki on onneksi helppo itsekin vaihtaa, vesijohto keittiöön voi olla hankalampi. Ehkä suurin harmi on lämminvesivaraajan todennäköinen hajoaminen myös, se kun oli tietenkin täynnä vettä joka on tässä vuosien aikana sitten jäätynyt. Varaaja oli vain muutaman vuoden vanha, joten siinä kohtaa ottaa kyllä pattiin aika kovasti. Olisi helppo nyt purnata, että vaikka elämä olisi mennyt kuinka solmuun edelliseltä omistajalta, niin oliko ihan pakko jättää vedet joka paikkaan, sillä seurauksella että nyt pitää uusia vaikka mitä. Nämä kun muuten olisivat olleet ihan käyttökunnossa..
Kuntotarkastuksessakaan ei tämä tullut ilmi, tarkastaja totesi vain että ei voi kokeilla putkien toimivuutta, kun sähköt eivät ole talossa päällä. No, en siis syytä häntä, enkä ketään muutakaan. Me tiesimme kyllä että talon ostamiseen sisältyy riskejä. Kirjoitin tuon nyt lähinnä, ettei joku kysy, että eikö asiaa tarkastettu etukäteen.

Juokseva vesi on meille tähän asti ollut vieras käsite. Tai no ei nyt vieras, emme me nyt missään erämaassa ole asuneet. Mutta meidän kotimme on toiminut ihan kiitettävästi tähän asti ilman juoksevaa vettä ja vesivessaa. Se seikka, että joudumme ehkä uudessakin kodissa a) kantamaan veden sinne missä sitä käytetään ja b) lämmittämään sen puilla, ei varsinaisesti ole mitään uutta, eikä asia herätä paniikkia. Toisaalta nyt on jo henkisesti kuvitellut itsensä taloon, jossa kaikki toimii kuten "normaali" kodeissa, joten nyt pitää ottaa muutama askel taaksepäin.

Mutta kyllä me tästäkin selviämme! Eihän kyse ole mistään sellaisesta, mitä ei voisi korjata. Kaiken voi korjata, jos on rahaa. Juuri nyt menemme vain sen verran nollabudjetilla, että asiat on tehtävä vähitellen ja varovasti, ammattimiesten palkkaaminen kun ei ole halpaa. Mutta mikäs kiire tässä..Itse makaan tällä hetkellä inhottavassa flunssassa, samoin tekee tytär. Sekainen pää ei jaksa kauheasti nyt edes murehtia. Ilman flunssaakin olen huomannut, että jostain ihmeen syystä koko ajan tuntuu, että asiat kyllä järjestyvät. Vaikka hetkellisesti saatan murehtia, mitä kaikkea eteen vielä tuleekaan, päällimäinen tunne on kuitenkin sellainen hykerrys. Heh, onko sellaista sanaa edes olemassa? No nyt on! Ihana tunne, että olemme seikkailun alussa ja että edessä on vielä vaikka mitä jännää - hyvällä tavalla :D Edes putkirikko ei pysty hykerrystä nujertamaan, ainakaan kokonaan :D

Ai niin - jos se porakaivo meidät nyt pahimmillaan jostain syystä kokonaan pettäisi, löytyy meiltä vielä kaksi muuta kaivoa. Toinen on kyllä keskellä naapurin peltoa, mutta tämä toinen, aikas söötti, löytyy puutarhasta. On sieltä vettäkin jo veivattu ja koira on vettä juonutkin ja on edelleen hengissä, joten ehkä sitä voisi hätätilanteessa käyttää johonkin..

ps. katsokaa miten IHANAN vihreää kaikki on tässä kesällä otetussa kuvassa, jolloin ei muuten vielä ollut varmaa, tuleeko talosta meidän. Kuvassa näkyy kaivon pumpun lisäksi kaksi muuta ihanaa asiaa: erikoinen riippakoivu ja noin 20 metriä korkea metsälehmus, joka on minusta aivan erityinen. Se tulee elokuussa täyteen kukkia, joiden tuoksu täyttää koko pihan ja veikkaan että koko pitäjän pörriäiset hakevat siitä ravintoa, sellainen surina oli puussa viime kesänä <3 Ai niin - ja taaempana näkyvät komeat, vanhat omenapuut, joiden sadosta ensi syksynä aion tehdä hilloa..