Tyttärellä oli ihan selvät sävelet, hän suuntasi tietysti omaa boksiaan (peräti kolme pientä huonetta talon päädyssä) siivoamaan. Päätimme avata ikkunat, jotta raikas kevätilma pääsisi myös yläkertaan. Talosta on löytynyt kaikkea hassua, tänään tytär löysi huoneestaan nahkaisen kärpäslätkän, jossa luki "häiriötekijöiden poistaja". Siellä tuo nyt sitä "lätskää" (kuten mies sanoo) heiluttelee:
Tästä muuten näkee hyvin, kuinka korkea tuo talo on! Tytär näyttää ihan prinsessalta tornissaan, vaikka kruunun sijasta päässä onkin pipo :D Toivotaan, ettei koskaan tarvitse käyttää noita paloportaita poistumiseen..Ne voisi ehkä tehdä vähän eri mallisiksi, noin suorassa asennossa olevia tikkaita pitkin on todella vaikeaa kiivetä. Toki jos tuli nuoleskelee nilkkoja, kai sitä tulee alas mitä pitkin vaan..Huh, toivottavasti siis ei, tosiaankaan..
Se kärpäslätkä oli kuulemma sangen tehoton. Pöh..Sai kuitenkin jäädä, koska oli niin hauska. Se oli myös armollinen vekotin pienille kärpäsille, koska se nahkaläpyskä oli täynnä suht isoja reikiä. Ehkä onkin tarkoitus, että kärpäset kuolevat nauruun moisen vempeleen nähdessään??
Minun tehtävälistani oli hieman epämääräinen. Ensin kaivelin esille uusimman tulokkaan: meidän kristallikruunu sai nimittäin kaverin! Eräs ystäväni muutti pienempään asuntoon ja laittoi viestiä, että kiinnostaisiko vähän pienempi kruunu. Kyllä se kiinnosti ja lamppu saapuikin Matkahuollon kyydissä onnellisesti perille. Luultavasti laitan tämän ensin työhuoneeseeni. Kiinnittelin reissun aikana paikaltaan irronneita kristalleja takaisin, tosin homma jäi puolilleen, kun lähdin äidin kanssa tutkimaan tiluksia kesken kaiken. Muutenkin taisin pomppia hieman hommasta toiseen, ilman että mikään tuli valmiiksi..No, hälläkös väliä, hauskaa oli kuitenkin :D
Teimme mutkan kellariin. Aivan loppuvuodesta (vai olikohan se tammikuussa?? En muistanut laittaa ylös) istutimme nimittäin ruukkuihin erinäisiä tulppaaninsipuleita, joista osa oli unohtunut minulta eteiseen ja olivat jo aika kurttuisia..Nyt ne talvehtivat huoneessa, jota nimitän meidän askarteluhuoneeksemme (koska siellä joskus sitten voi maalata huonekaluja ym mitä ei halua asuintiloissa tehdä). Meitä odotti iloinen yllätys, kun lähes kaikki tulppaanit olivat pontevasti esillä ja näyttivät erittäin hyvinvoivilta! Jätimme ne vielä kastelematta, vielä on aikaista viedä niitä uloskaan, kun yöpakkasia on luvassa. Huone on talon eteläpäädyssä, joten sinne tulee ikkunasta mukavasti valoa ja varmaan vähän lämpöäkin.
Ihmettelimme pihan omenapuita (joita ystävän kanssa viikolla siistimme) ja mietimme, ovatko korkeat puumaiset pensaat kriikunoita vai luumuja? Muistan maistaneeni yhden syksyllä, se oli makea ja aika pieni..No, ensi syksynä sen sitten viimeistään tietää.
Kävimme kurkkaamassa myös metsään tehtyä lampea (jonka äärellä on joskus ollut savusauna), totesimme että holvimainen maakellari on hieno, mutta vaarallinen (enkä tarvitse enempää kellaritilaa, kiitosta vaan) ja tutkailimme lisää esiin tulleita kevätkukkasia:
Heh, hetken katsoin, että mitä ihmeen valkoista tuossa kuvassa on..Mutta sehän on tietenkin lunta. Paikoitellen sitä täällä vielä näkyy, mutta on onnellisesti jo unohtunut :D
Äiti ehdotti vanhojen kukkavarsien haravointia pois noiden uusien päältä, mutta taidan odottaa vielä, että maa kuivaa hieman. Ettei tule vahingossa kiskottua uusia alkujakin pois :/
Tarkoitus oli aloittaa grillauskausi tänään, mutta äidin toivomuksesta suuntasimmekin Sauvon keskustaan syömään:
"Auvon illi" ( ;) ) ruokki meidät oikein mallikkaasti ja tiedättekö mitä - me söimme ulkona! Hyvin tarkeni, kirkas kevätaurinko vaan tuppasi häikäisemään kamalasti.
Tytär ja äiti suuntasivat tämän jälkeen kotiin, kun taas minä ja mies menimme vielä hetkeksi jumppailemaan uuden kodin pihalle. Tai minä heittelin tavaraa peräkärryyn kaatopaikkareissua varten ja mies otti mittaa tästä:
Vanha koivu näyttää ihan anakondalta, tai mitä ne isot käärmeet nyt ovatkaan :D Onneksi tämä ei pure eikä kurista, mitä nyt sahan yritti kuristaa ja sitä sitten pungersimme yhteisvoimin irti :D Tästä tulee vielä mooonta halkoa, jotka lämmittävät ensi talvena. Onneksi nyt mennään kuitenkin kohti lämpöä ja kesää!
Saapa nähdä miten kauan vielä menee, ennen kuin ihan oikeasti muutamme? Se tuntuu vuorotellen aivan huikealta, välillä hirveän surulliselta ja toisinaan haikealta. Kaipa nämä kaikki tunteet kuuluvat asiaan. Suurin syy noihin vähän vähemmän ihaniin tunteisiin on se, että matka äidin luo venyy 200 metristä 25 kilometriin ja tuo mukanaan omat haasteensa..Onneksi ei kuitenkaan olla menossa kauemmaksi!
Tämä oli kiva päivä. Nyt on edessä kaikenlaista lääkärireissua ja asioiden hoitoa, joten kestää vähän ennen kuin taas ehditään hommiin. Huomaan kyllä, että päivittäin on ajatukset jo tuolla ja mieli tekisi jotain mennä puuhastelemaan vaikka päivittäin. Mutta töitäkin on tehtävä ja muutakin hoidettava, joten mennään aina kun ehditään.
Kiva että jaksoit taas lukea! Tulethan toistekin <3
Ai niin - piti vielä kehua meidän naapureita! Mies meni kysymään sieltä palanutta hevoskompostia (kun on heppatila) ja naapuri lupasi kärrätä lastin pihaan. Saadaan kunnon turbot kasvulavoihin :D Olen niin iloinen siitä, että meidät on otettu niin kivasti vastaan ja naapurit moikkailevat iloisesti ohi ajaessaan. Kaikki tuntuvat iloitsevan siitä, että ihana talo ei enää rappeudu autiona, vaan herää jälleen henkiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti