Aarteita etsimässä

Olipa tänään ihanan keväinen päivä! Auringolla on jo kunnon tehot päällä ja lumi sulaa suhisten. Oletteko muuten huomanneet, miten hassun rakeiseksi se lumi muuttuu, ennen kuin sulaa kokonaan pois? Tuntuu kengän alla vähän kuin styroxilta, tai no, joltain kahisevalta rakeelta..

Istuimme miehen kanssa hetken uuden kodin pihalla keinuissa ja nautimme kasvoja lämmittävästä auringosta. Alkaa se aika vuodesta, kun voi jännityksellä etsiä esiin työntyviä kukanalkuja! Olen aina ajatellut, miten jännittävää olisi tutustua vanhaan puutarhaan - ja ajatella, nyt minulla on sellainen! Jonkin verran tiedänkin jo pihan kasvustosta, kävimmehän täällä haaveilemassa jo viime keväänä.

Tiedän, että talon edustalle nousee vanhanaikaisia, vaaleita, kerrattuja narsisseja ja vuohenjuuria, ai niin ja yhtä keltaista kukkaa, joka tuoksuu ihan hunajalle ja ja josta lähtee valtavasti valkoista maitiaisnestettä..Kellarin ovenpieli on täynnä sinisiä liljoja ja sisääntulossa kasvaa sellaisia isoja ruiskaunokkeja. Yksi kohta pihasta on poimulehtien peitossa (niitä otan kyllä talteen, on kuulemma oikein naistenyrtti!) ja tontin reunamilla kasvaa valkovuokkoja. Enemmänkin vanhoja kasveja olisin toivonut pihalta löytyvän, mutta nämäkin ovat jo ihania. Ja ne lehtipuut, oih ja voih! Niistä olen tainnut jo aiemminkin puhua, mutta tammi, vaahtera, metsälehmus, kyynelkoivu, lehtikuusi, tuomi, syreeni..kaikkea löytyy!

Talon eteläseinustalta löysin tänään nämä:

Taaimpana taitaa ainakin olla tulppaani, nuo tuossa edessä luultavasti narsisseja. Aina nämä ovat yhtä ihana näky talven jälkeen <3 

Tänään oltiin aarrejahdissa muutenkin. Kerroin aiemmin, että tähän tilaan kuuluu pikkuinen mökki, jolle olen kovasti toivonut uutta omistajaa. Nyt näyttää siltä, että sellainen ehkä olisi löytymässä, toivotaan nyt ettei tulisi mitään esteitä enää matkan varrelle..Joka tapauksessa olemme käyneet pari kertaa nyt siirtämässä pois mökissä olleita tavaroita, joista voisi olla vielä jotain hyötyä. Edelliset omistajat ovat siis pitäneet tätä varastona, joten onhan sinne kaikenlaista jäänyt (lähinnä roskia).

Vanhan talon tutkiminen on ihan huisin jännittävää, vaikka siellä ei varsinaisesti mitään rahallisesti arvokasta olisikaan. Se on vaan se tunne, kun ei yhtään tiedä mitä kivaa voi tulla vastaan. Onneksi ei sentään mitään inhottavaa putkahtanut kaapista, vaikka niiden ovia aika varoen availinkin :D Mitä sitten löysin? 

Muovilaatikoita, kukkapurkkeja, pari keraamista amppelia, pari mielenkiintoista kukkatukea, ulkotulitelineen, naulakon (sen aion tuunata ja ottaa käyttöön meidän eteiseen!) ja sitten aivan ylisöpön, minikokoisen rautapadan. Tällaisen:

Kuva antaa aivan väärän käsityksen padan koosta, se on siis halkaisijaltaan vain jotain 10 senttiä :) Ehkä siihen voi laittaa jonkin kukkasen, tai vaan antaa olla koristeena. Se on ihan syötävän suloinen :D 

Viime viikolla kannoin mökiltä varastoon vanhan keinutuolin, harmi kun en hoksannut ottaa siitä kuvaa! Päätin, että sitten kun minulla ei ole enää mitään muuta tekemistä, laitan sen kuntoon. Istuinosa repsotti, mutta se ja selkäosa oli verhoiltu kankaalla ja kiinnitetty koristenastoilla. Puuosat vaikuttivat tukevilta ja hyväkuntoisilta, joten luultavasti tuolin saa aika helposti kuntoon. Ehkä voisin mennä jonnekin kansalaisopiston kurssille opettelemaan huonekalujen entisöintiä?

Mökissä seistä tönöttävät myös tämmöiset:

Kivat, tehdashenkiset kaapit - mutta kun ovissa ei ole avaimia! Jos joku keksii miten avainongelma ratkaistaan, saa tulla parilla kympillä hakemaan nämä omaksi :D Me emme niille oikein käyttöä keksi. Tykkään enemmän hyllyillä varustetuista kaapeista..

Pikkutalossa on myös vinttikerros, itse en ole uskaltanut sinne mennä. Pelkään aina tippuvani lattian läpi, vaikka täällä sitä vaaraa tuskin olisi. Välikatto on varsin tukevaa tekoa. Mies kuitenkin kävi tutkailemassa vintissäkin, josko sieltä löytyisi jotain.

Voisiko joku selittää, miksi vinteiltä usein löytyy vanhoja kenkiä?? Päätyivätkö ne vain ennen sinne, kun eivät kelvanneet enää jalkaan? Ylhäällä mökissä on aika hienot tilat, täytyy sanoa. Heinien joukosta muuten löytyi iso läjä nahkaisia hevosen suitsia, tai mitä ne nyt sitten ovatkin nimeltään. Hevosta sieltä ei - onneksi - kuitenkaan löytynyt. Tuo ovi ei ole muuten yhtään hullumman näköinen. Sain tätä kirjoittaessa juuri puutarhaan liittyvän idean, ehkä ovi pitää vielä hakea talteen..

Talon ulkopuolelta löytyi lopulta se kaikkein kallisarvoisin aarre:

Eiih, taisitte odottaa jotain aivan muuta?? Kunhan nyt vähän kiusasin :) Mitätön, pieni soodapurkki, kiilautuneena kivijalan väliin. Arvo nolla - mutta ainakin oman mielikuvitukseni tämä sai liikkeelle. Talossa ei ole asuttu enää vuosikymmeniin. Kuinka vanha tämä purkki on? Kuka sitä soodaa on käyttänyt? Onko hän leiponut talossa olleella leivinuunilla jotain? Voi purkki, jos osaisit puhua..

Aarrejahdin lisäksi suunnittelimme kuivuriin kesäkirpputoria (myös yksi haaveeni) ja ihastelimme vielä vähän lumen alta esiin kuoriutuvaa pihaa:

Mietimme myös, pitäisikö vanhat omenapuut leikata nyt, vai vasta heinäkuussa? Tästä näyttää olevan olemassa kaksi koulukuntaa. Minulle tärkeintä olisi, että syksyllä saisimme jälleen ihania omenoita. Koska nämä puuvanhukset siis pitäisi oikeaoppisesti leikata??

Aarrejahdin, ihmettelyn ja suunnittelun päätteeksi olikin mukava suunnata äidin luo valmiiseen ruokapöytään. Kun normaalisti itse kokkaa joka päivä, ovat nämä niitä arjen juhlahetkiä. Ehkä huomenna mennään taas uudestaan hommiin, jos sää ja voimat antavat myöten. Mukavaa viikonloppua!