Tuolista asiaa

Eilisen juttukeikan päätteeksi piti päästä johonkin kirppistelemään. Päädyimme kuskin eli mieheni kanssa tällä kertaa Mimmin kirppikselle. Se on aika hauska kirppis Turussa, sieltä on kuskattu kotiin muun muassa perheemme ensimmäinen piano puolitoista vuotta sitten. Huh, pianot ovat kyllä aika kauheita siirreltäviä! Kirppiksen päässä miehet nostivat sen auton kyytiin, mutta täällä kotona..Kotimme on rinteessä, joten ovelle päästäkseen täytyy kiivetä rappuja pitkin ylös. Tarvittiin kolme miestä (joista kukaan ei ollut kovin nuori), hirveästi ähellystä ja yksi pelkäävä emäntä (joka pysyi visusti kyllä poissa jaloista), jotta saatiin piano sisään. Tulevassa muutossa toivottavasti saamme ihan muuttomiehet suorittamaan kauhean raahaamisen taas toiseen suuntaan ja uudessa kodissa jälleen rappuja ylös, joskin niitä on vähemmän (ja ovat jyrkemmät).

Tai saa nähdä mikä soittopeli uuteen kotiin sitten päätyykään..Kirppiksellä on nimittäin aivan ihana pieni flyygeli..Joka painaa tietenkin vielä enemmän kuin tuo piano..

No mutta nyt eksyin kyllä hieman aiheesta, tarkoitus ei ollut puhua pianoista, vaan tuolista.

Olin päättänyt, että säästösyistä nyt en osta mitään isoa tai kovin arvokasta, ihan vaan korkeintaan kehyksiä aforismitauluja varten..Mutta kävin nyt kuitenkin läpi myös kirppiksen huonekaluosaston. Perimmäisellä käytävällä, perimmäisessä nurkassa, se sitten odotti minua. Se tuoli.

Olen vähän etsiskellyt tällaisia käsinojallisia tuoleja uuteen keittiöön, pöydän päihin. Ensin katsoin, että onpas kovasti ärtsyn värinen tapaus. Sitten kuitenkin päätin koeistua sen ja tuoli tuntui jykevältä, tukevalta ja vähän isommallekin pyrstölle sopivan kokoiselta. Hintakaan ei päätä huimannut, 30 € tuolista lopulta pulitin. Ensin kuitenkin etsin miehen kirppiksen sokkeloista ja luotsasin hänetkin koeistumaan tuolin ja sanomaan mielipiteensä. Osta pois, tuumasi siippa, joten tein työtä käskettyä. 

Kuten näkyy, istuinosa on ollut ahkerassa käytössä, joten laitan siihen uuden kankaan. Onneksi istumalevyn saa irti noin vaan työntämällä vähän alta, joten tähän on helppo nitoa päälle uusi. Minkähänlaisen valitsisin? Kuvan kangas olisi kestävä, mutta luulen ettei värien puolesta ehkä ihan paras mahdollinen..Kirpputorilla ajattelin, että tuolin voisi helposti maalata vaikka turkoosiksi, mutta nyt en enää ole varma, haluanko ollenkaan vaihtaa sen väriä? Keittiön kaapit tulevat turkoosiksi (luultavasti), muutoin tulen luultavasti käyttämään aika paljon punaista tekstiileissä jne, joten miksei sinne mahtuisi myös yksi oranssi tuoli? Keittiö tulee olemaan talon "pitkätossumaisin" huone, joten - miksei? 

Mietin, onkohan tuoli alun alkaenkin maalattu tuollaiseksi, vai onko joku saanut inspiraation räväkästä sävystä? Onko tähän kuulunut muita huonekaluja, pöytä, tuoleja? 

Lapsuusvuosinamme, kun asuimme myös Sauvossa, meillä oli kaksi vähän tämän mallista tuolia, valkoisina tosin. Äiti oli taitava ostamaan kauniita huonekaluja (joita sitten myytiin pois, kun yrittäjäperheessä oli välillä tiukkaa). Minusta tuntuu, että tuon muiston takia halusin nyt itsekin samantyyppiset tuolit. Jostain syystä olen huomannut muutenkin etsiväni tähän kotiin joitakin samoja elementtejä, joita oli silloinkin kodissamme. En usko, että yritän palata menneeseen, nykyisyys on ihan kivaa aikaa. Onko sitten kyse siitä, että ollaan samalla paikkakunnalla? Ympyrän sulkeutumisesta? Vai mistä? Sitä olen monesti miettinyt. 

Kuulun ns "retro-sukupolveen", elin lapsuuteni 70-luvulla. Tälle sukupolvelle näyttää olevan tyypillistä pitää väreistä, kankaista, esineistä ja jopa huonekaluista, jotka liittyvät tuohon aikakauteen. Mistähän se johtuu? Samaa ei voi sanoa esim 30-luvulla syntyneistä, tai 40-lukulaisistakaan. Ensimmäiset omat selkeät muistikuvani ovat ajastani viisivuotiaana. Ne ovat onnellisia muistoja, joihin mielellään palaan uudestaan. Ehkä retroajan jutut viehättävät siksi minuakin, ainakin jossain määrin. Mikä on sinun lempivuosikymmenesi, kun puhutaan sisustuksesta? 

Kuvassa näkyvä kissa on muuten meidän Indis, joka on ominut itselleen ylimmäisen tuolintarkastan viran. Se ottaa kaikki tuolit - ja muutkin uudet kalusteet heti testaukseen, kun sellaisia ilmestyy ovesta sisään :D Tässä tapauksessa tarkastus ilmeisesti läpäistiin, koska kissa käpertyi tuohon tyytyväisenä nukkumaan :) 

Nyt pitäisi sitten löytää vielä toinen, ainakin vähän saman tyylinen. Tai pitää katsoa, mahtuuko keittiöön niin paljon tuoleja, kun siellä on se puusohvakin? No, mikäs kiire tässä..