Pelti auki, pelti kiinni..

Pari päivää sitten saimme uuteen kotiin vieraan, jonka käynti oli meille todella tärkeä ja arvokas. Olin laittanut etsintäkuulutuksen alueen kuntalaisfoorumiin Facebookiin ja tuon postauksen perusteella yksi talon entisistä omistajista otti minuun yhteyttä. Hän kertoi muistavansa, miten talon uunit toimivat. Hurraa! Vihdoinkin lukuisien peltien mysteeri aukeaisi! Sovimme tapaamisen, johon hän saapuikin tyttärensä kanssa.

Miten helpottavaa olikaan, kun joku vihdoinkin selitti selvällä suomen kielellä, mitä pitää tehdä! Seisoin vieressä ison vihkon kanssa ja kirjoitin kaiken tarkkaan ylös. Kävi ilmi, että meillä oli ollut kaikki pellit auki, joten vaikka olisimme jaksaneet värjötellä talossa sen neljä-viisi tuntia, mitä uunien lämpeneminen normaalisti veisi, emme olisi saaneet hyödynnettyä talon nerokasta lämmitysjärjestelmää. Minäpä yritän selittää teillekin. Laitan tähän kuvan, joka on tainnut blogissa jo ollakin, mutta kuvan kera selittäminen on helpompaa:

Tämä on tulevan työhuoneeni uuni. Kun lämmitys aloitetaan, avataan kahdesta pellistä yksi, valinta tehdään sen mukaan, haluataanko lämmittää ala- vai yläkertaa. Kuulemma näillä kannattaa lämmittää lähinnä alakertaa. Uuni lämmitetään kunnolla, aikaa normaalisti kuluu siis sellainen nelisen tuntia. Kun tuli on kunnolla sammunut, avattu pelti suljetaan. Näin tekemällä lämpö alkaa levitä muureihin ja niissä olevista pystysuorista aukoista huoneeseen. Aukkoja on kuvassa näkyvien lisäksi myös muurin toisella puolella, kahdessa suunnassa. Eräänlainen varhaismalli keskuslämmityksestä siis! Ymmärtääkseni näitä ei niin kovin monessa talossa enää ole, vaikka systeemi toimii hyvin. 

Keittiön Lappi-liesin kolme allekkaista peltiä saivat ed omistajallekin hieman sormen suuhun, mutta silti saimme selville ne tärkeimmät - eli että sielläkin olimme pitäneet kesäpeltiä auki ja näin ollen tehneet kylän harakat äärettömän onnellisiksi. No, nyt loppui se mukavuus..

Ainoa ehkä negatiivinen puoli tässä on se, että puita kuluu kuulemma ihan mielettömät määrät. Ed omistaja kertoi, että tämä oli heillä ollut jokavuotinen stressin aihe, piti pitää huolta siitä että puita olisi talveksi riittävästi. Jos ymmärsin oikein, he tekivät niistä suurimman osan itse.

Nykyisessä kodissamme olemme ostaneet puut valmiina, joten ajattelin mielessäni, että ei se varmasti ole mikään ongelma, varsinkin kun naapuri myy polttopuita. Vasta kun mies valaisi minua, kuinka paljon puita me tulemme uudessa kodissa tarvitsemaan, aloin hieman nieleskellä. Määrä olisi moooninkertainen nykyiseen verrattuna! Ensimmäistä kertaa tulin ajatelleeksi, että pienessä talossa on paljonkin hyviä puolia, kuten sen lämpimäksi saaminen..

Toivon niin, että voisimme jossain vaiheessa saada aloitetun maalämmön käyttöön! Vielä vaan puuttuu kaikenlaista, kuten se pumppu, kilometritolkulla letkua ja putkea ja kaikennäköistä muutakin. Olisin tässä syksyllä saanut mahdollisuuden ostaa edullisesti uuden maalämpöpumpun, mutta silloin se ei tuntunut tärkeimmältä hankinnalta juuri siihen hetkeen. Nyt kyllä vähän kaduttaa, sen olisi saanut halvalla toimintansa lopettavasta liikkeestä..No, mennyt mikä mennyt.

Ed omistajalta saimme paljon muutakin kiinnostavaa tietoa. Hänellä oli joskus ollut mahdollisuus jutella talon rakentaneeseen sukuun kuuluneen rouvan kanssa. Harmi kyllä tarinoita ei tullut kirjattua mihinkään ylös, ja nyt tuo tietolähde on jo poissa. Ajattelin kyllä kokeilla, jos kirkonkylästä löytyisi jostain enemmän tietoa talosta, olen nähnyt että se on mainittu paikkakunnan historiasta kertovissa luetteloissa. 

Jokin aika sitten huomasimme, että miehen tulevan työhuoneen seinässä, pinkopahvin ja tapetin alla, oli peiliovi. Ihmettelimme sen sijaintia keskellä ei mitään. Nyt selvisi, että kyseisestä kohtaa on aikaisemmin ollut rappuset kellariin! En tiedä, miksi ne oli poistettu. Mysteeri! Vanha emäntä oli muuten sanonut, että tuo kyseinen huone oli ollut heillä joskus "puhelinhuoneena" :D Talosta onkin löytynyt useita puhelimia, voisi melkein perustaa museon puhelimien eri aikakausista :D Hauskin niistä lienee tämä:

En tiedä, onko tämä edes vanha, se vaikuttaa olevan aika kevyttä muovia? Ei se silti näytä ihan leikkikalultakaan..Voin vain kuvitella, miten piika on rientänyt vastaamaan tähän, kunhan ensin on päässyt pelkonsa yli :D JOS tämä siis ylipäätään on ollut käytössä..Vintistä löytyi myös LM Ericssonin varhainen pakeliittipuhelin 30-luvulta, sekä muutama nykyaikaisempi malli, yksi pyöritettävällä levyllä ja yksi nappuloilla. Mitähän niille pitäisi tehdä? Keräileekö joku puhelimia? 

Olen valtavan kiitollinen tuolle entiselle omistajalle, joka antoi meille aikaansa ja jakoi tietotaitoaan. Nyt olemme paremmin varustautuneita, kun seuraavan kerran teemme jälleen yrityksen talon lämmittämiseksi. Onneksi kevätaurinko on jo varovaisesti liittynyt apujoukkoihimme, joten eiköhän se lämpö saada nousemaan, viimeistään heinäkuuhun mennessä ;) 

Mietin siinä jutellessamme, miltä mahtaa tuntua, kun ihan vieraat ihmiset tekevät suunnitelmiaan talossa, joka joskus on ollut omassa käytössä? Sanovat entistä ruokasalia yhtäkkiä työhuoneeksi ja suunnittelevat pihaan uusia kukkapenkkejä? Miltäköhän tämä tulee minusta tuntumaan, kun nykyiseen kotiin joskus tulee uudet asukkaat? Nämä tuntemukset ja kokemukset ovat minulle ihan uusia. Totesin, että vaikka minusta tuntuu, että olen muuttanut elämässäni harvoin, on nykyinen kotimme se, jossa olen pisimpään asunut, keväällä tulee 18 vuotta. Ajatus siitä, että ihan tosi pakkaamme kaikki tavarat ja viemme ne ihan "vieraaseen" taloon, tuntuu kieltämättä hieman haikealta. Kuinka kauan kestää, ennen kuin uusi koti todella tuntuu omalta, eikä jonkun muun talolta? Olenkohan ihan oikeasti tajunnut, että ensi talvena asumme ihan eri paikassa? 

Olen luonteeltani aika herkkä ja isommat muutokset elämässä ovat aina ottaneet koville. Vaikka juuri minä olen perheestämme se, joka laittoi pyörät liikkeelle muuttamisen hyväksi, ovat nämä menneet kuukaudet olleet aikamoista vuoristorataa henkisesti. Hieman ehkä pelkäänkin, kestääkö oma polla muuton? Irtaantumisen, luopumisen? Itse janosin muutosta, uutta alkua, jopa hieman voimaperäisempää suunnanmuutosta elämään. Nyt se on edessä. Miten kestän sen? Siinä sitä miettimistä piisaakin, varsinkin yön pimeinä tunteina. 

Ja kuitenkin, kuten eräässä lukemassani kirjassa sanottiin:

Ilman muutosta emme voi kasvaa.