Sunnuntaita

Huh, terveisiä reissusta! Miten tämä kuukausi tuntuu menevän ihan vallan työmatkoilla huitelemiseen?? Itse asiassa tässä kuussa tuleekin meille kuvaajan kanssa ennätysmäärä keikkoja, joten ei ihme jos siltä tuntuu. Kaksi, melkein viikon pituista reissua + monta päiväreissua juttujen teossa. Olen huippuiloinen, että töitä meille on niin paljon riittänyt (ja toivottavasti riittää vastakin), mutta kyllä huomaa että on porhallettu sinne tänne..Jos olisin ihan täydessä vedossa, niin mikäs tässä, mutta nyt mennään vähän vajaalla sylinterimäärällä edelleen.

Viikon reissun (terveisiä Jyväskylästä, Koskenpäästä, Heinolasta ja Mäntsälästä) aikana luonto näyttää suorastaan räjähtäneen kasvuun. Tietoisuus siitä, että nyt pitäisikin huolehtia KOLMEN (kaksi omaa + äidin) talon nurmikoista ym, iskee nyt päin lättyä oikein täydellä voimalla. En voi olla ihan pikkuisen stressaantumatta tilanteesta, kun homma on karkaamassa hieman käsistä tuon reissun takia. No, peruna kerrallaan, kuten eräs ystäväni sanoo.

Tänään jaksoimme mennä taas Silkkilään hetkeksi. Vein sinne reissulta löytyneet kirppisostokset ja tapasimme remppareiska-ehdokkaan. Ei tainnut tulla sopimusta. Huomenna seuraava tapaaminen ja luulenpa, että homma voisi toimiakin. On korkea aika saada tuo kattotilanne hallintaan :/

Olin toivonut, että olisin ehtinyt nähdä omenapuiden kukkivan, mutta taisivat nämä kaatosateet nopeuttaa aika tavalla kukkien putoamista. Tuleekohan nyt omppuja ollenkaan?!? Muutama kukka keikkui sinnikkäästi vielä puussa:

(Näkisittepä mitä täällä tapahtuu tätä kirjoittaessa! Kissa halusi välttämättä syliin, mutta kun se ei onnistunut, se kiipesi olkapäälleni ja yritti hamuta kättäni. Nyt se kyllästyi ja jätti terveisiksi kaikkialla leijuvia valkoisia karvoja. Kesäturkki tulossa esiin. Tilanne olisi ollut näkemisen arvoinen hullunkurisuudessaan.)

Reipas vesisade teki kuvaamisen hankalaksi, mutta oli ihan pakko ikuistaa kaikkea ihanaa:

Vuohenjuurien kaveriksi on nyt noussut toinen keltainen kukkanen, nimi on nyt hukassa. Se tuoksuu ihanasti hunajalle ja erittää voimakkaasti valkoista, tahmeaa nestettä, jos varren katkaisee. Kukat ovat aika vaatimattomat, mutta erikoiset. Äh, kun en muista sitä nimeä..

Näissä on hassun lyhyet varret, mutta ei se haittaa. Tai ehkä ne vielä kasvavat.

Tietä reunustaa ison talon puolella hernepensasrivistö..

Ja toisella, vanhan mökin puolella aloittelevat kukkimistaan syreenit. Ihan omat, ikinä milloinkaan <3 

Ihanuuksia piti tottakai viedä sisällekin, molempiin koteihin. Oo ja kielot alkavat olla nyt kukassa! Ja niitä on paaaljon enemmän kuin viimeksi huomasin. Koko metsänreuna täynnä! Olen jotenkin niin lapsellisen onnellinen näistä kukista, kun aina olen itselle toivonut juuri syreenejä ja kieloja :) 

Keittiön ikkunasta katselin meidän kuivuria, jonne siis tulee jossain vaiheessa kirppis. Olen jo vuosia haaveillut omasta pihakirppiksestä, jossa on myös miehelle pieni galleria, minun omia tuotteitakin myynnissä ja voisi ehkä olla kahvilakin. Ei ole vaan aiemmin ollut sopivaa ulkorakennusta, eikä sijaintikaan ole ollut otollinen..Työmatkalla kävimme aaiivan ihanalla kirppiksellä, joka oli ladossa. Sieltä nappaan varmaan muutaman idean tänne meillekin. Tunnelma oli todella ihana! Te, jotka seuraatte instassa minua (@laurasvintagefinland), näittekin kuvia tuolta kirppikseltä. Vielä on jonkin verran hommaa tuolla, ennen kuin voi kirppistellä, mutta on kiva suunnitella. Ostin reissulta muuten jo vähän kahvikuppejakin kirppiskahvilaa silmällä pitäen ;)  Ehkä vähän pöhköä mennä asioiden edelle, mutta kun löytyi niin tosi halpoja, kivoja ja sopivia..

Kirppislöydöistä puheen ollen haluan näyttää teille yhden ihanan löydön, jonka tein Jyväskylästä, Kortepohjan ostarin spr:stä:

En minä kai olisi varsinaisesti enempää lautasia tarvinnut, mutta en vaan voinut jättää näitä sinne. Isot ruokalautaset, 6 kpl, olivat 1,50/kpl ja nuo pienemmät, "pullalautaset", olivat muistaakseni 40 senttiä/kpl. Kauniit, ehjät, englantilaiset. Ja sopivat tuonne Silkkilän keittiöön muuten oikein hyvin :D 

Kun teen kotijuttuja, kysyn aika usein haastateltavilta, keräilevätkö he jotain erityistä. Itse en ole pitkiin aikoihin mitään kerännyt sen jälkeen kun kaikki paikat olivat täynnä kaikenkarvaisia norsuja (olen myynyt ne kaikki pois). Nyt kuitenkin keittiön hellan yläpuolella oleva, tummunut kuparihylly on laukaissut minussa pienen keräilijän. Huomaan katseen etsivät kirpparilta kupariesineitä. Tarkoitus on rajoittaa ne kuitenkin vain keittiöön. Tykkään kuparin lämpimästä sävystä ja kodikkaasta olemuksesta:

Kuparikehyksiin ajattelin laittaa reissun ensimmäisestä juttukohteesta Riikalta saadun kortin, missä lukee "Liian paljon hyvvee on ihanoo". Se on vaan niin ihana teksti, täynnä positiivista energiaa! Sitä voi vielä tarvita, kun vanhan talon oikut paljastuvat koko karmeudessaan ;) 

Tulevat päivät ovat täynnä kirjoitustöitä, minulla on ihan hirmuinen kasa muistiinpanoja, joista on tarkoitus luoda ihania kotijuttuja. Mieli halajaa kovasti jo remppahommiin, mutta työt on hoidettava ja voimatkin on vielä vähissä. 

Viimeistään ensi keväänä, kun toivon mukaan olemme asuneet talossa jo pitkään, voin nostaa katseeni työstä ja ikkunasta ulos katsoessa nähdä alla olevan näyn. Ei, silmissänne ei ole vikaa, tältä maisema todellakin näytti, kun tänään katsoin ulos tulevan työhuoneeni ikkunasta:

Kun palasimme Silkkilästä kotiin, tytär tuumasi minun vaikuttavan paljon iloisemmalta kuin lähtiessä. En ollut mitenkään surullinen lähtiessäni, vähän vain kipuinen ja väsynyt, mutta Silkkilä on kyllä tosi innostava paikka. Tulee halu tehdä vaikka mitä! Hassua kyllä, ilon joukossa on koko ajan myös haikeita, ehkä vähän surumielisiäkin säveliä. Muutokset eivät ole koskaan olleet minulle helppoja, vaikka niitä olenkin viime aikoina alkanut halajamaan. Huomaan miettiväni, entä jos uusi koti ei tunnukaan kivalta? Jos tulee kauhea ikävä vanhaan kotiin ja ikävä äidin lähelle? Eihän me kauas muuteta, mutta mikään ei tule olemaan ihan samoin kuin ennen. Se pelottaa. Huomaan myös välillä miettiväni, kuinka kauan saan iloita näistä asioista? Elämä on loppujen lopuksi niin ohuen langan varassa, kenelle tahansa voi sattua mitä tahansa. Täyttyneet unelmat voivat joskus tuntua pelottaviltakin. Ymmärrättekö mitä yritän sanoa? 

Mutta mennään nyt päivä kerrallaan ja iloitaan joka päivä pienistäkin hyvistä asioista. Niistähän se elämä loppujen lopuksi koostuu. Pienistä onnen sirpaleista. 

Kevättä Silkkilän puutarhassa

Rautaiset terveiset teille täältä saaristosta! Sen verran terveysasiaa, että pääsin torstaina pienen taistelun jälkeen vihdoinkin rautainfuusioon, eli sain suonensisäisesti 1000 mg rautaa! Nyt olen mielenkiinnolla odotellut, mitä tuleman pitää. Äkillistä ihmeparannusta ei tapahtunut, mutta niin ei se kai ole tarkoitus mennäkään. Aika hirmuinen päänsärky kyllä on nyt pari päivää minua vainonnut, huippasee vähän ja olo on kuin verenpaineet olisivat katossa. Olen ottanut aika rauhallisesti, että keho saisi mahdollisuuden tutustua tähän uuteen tulokkaaseen - rautaan. Matalista varastoraudoista olen siis kärsinyt jo kukaties kuinka pitkään, nyt toivon että jo tämä yksi infuusio auttaisi eteenpäin reippaasti. Olisi ihanaa saada taas oma itsensä - ja voimansa - takaisin <3

Mutta se näistä terveysjutuista.

Tutustuimme jälleen äidin kanssa Silkkilän puutarhan salaisuuksiin. Tänäänkin löytyi uusia ihanuuksia, joita olen pitkään jo toivonut omaan puutarhaani. Kaikki on vielä niin uutta ja tuoretta, ajoittain viileä sää on jarruttanut esiintuloa. Ehkä hyvä niin, ehdimme paremmin nähdä kaiken.  Tällaista ihastelimme tällä kertaa:

Pihasta löytyy yksi kyynelkoivu. En ole koskaan nähnyt niin mielenkiintoisen näköistä puuta! Pihan eri koivut ovat hauskasti eri kypsyysasteilla, osa vihreämpiä kuin toiset.

Erityinen suosikkini harvinaisuutensa takia on tämä metsälehmus. Lehdenalut näyttävät erikoisilta - vai aikooko puu kukkia? Kukkimisaika olisi kyllä vasta loppukesällä.

Ooh, kieloja ja vielä useammassa kohtaa tonttia!! Olen AINA halunnut kieloja omalle pihalle, mutta eipä niitä ole vaan ollut. Nyt on ja tulee <3 

Toinen kaunokainen, jota myös olen omalle tontille kaivannut. Valkovuokko, jotenkin haikea kukkanen, mutta kaunis. 

Tätä emme onnistuneet tunnistamaan. Tietääkö joku, mikä tämä on? Rikkaruoho? Lehdet näyttävät liian hienoilta ihan vaan villikasville, mutta eipä sitä koskaan tiedä..

Vaahtera <3 Ajatelkaa, en tiennyt että tämäkin puu kukkii, ennen kuin nyt vasta. 

Kahden värisiä esikoita oli levinnyt sinne tänne..

Tuomia! Paljon, monta!

Vauva-vaahteranlehtiä <3

Tämmöinenkin siellä puutarhassa kasvaa :D 

Vanhan ajan narsissi, ihana tuoksukin hänellä..

Vuohenjuuri :) Tontilta löytyy myös runsaasti vuohenputkea, jota en tosin kuvannut, huh..pitäisikö lisätä sitä useammin ruokavalioon, että saisimme kantaa hillittyä??

Katsokaa, tuolta tulee pioneja! Minä rakastan pioneja <3 Minkähän värisiä nämä ovat??

Tästä en ole ihan varma..jaa, mutta olisiko se palava rakkaus? 

Tässä esiin tulee liljaa ja..mikähän tuo toinen on?

Puilla on ihan oma tahtinsa lehtien esiin laittamisessa. Tässä tammen tilanne. 

Kiertokäyntimme päättyy tällä kertaa näille ihanille portaillemme (jotka ovat vähän vaaralliset mutta ah, niin kauniit), joilla loppuvuodesta istutetut tulppaanit jo hiljalleen availevat nuppujaan:

Tuntuu, että tuolla pihalla pitäisi olla ihan koko ajan, ettei vaan jää näkemättä jokin uusi kukinta! No, tuleehan noita uusia keväitä. Tuntuu, että saimme talon mukana valtavan ison lahjan - puutarhan, jolla on oma historiansa. Kiitos siitä <3

Kirppuja, kirppuja!

Terveisiä Vaasasta! Tehtiin neljän päivän juttukeikkareissu, josta juuri kotiuduttiin. Sain ilokseni koko perheen mukaan, mies lähti kuskiksi ja tytär muuten vaan seikkailemaan. Matka meni kokonaisuudessaan oikein hyvin, vaikka keli keikahti perjantaina ihan päälaelleen ja alla oli kesärenkaat :( Onneksi ehdimme perille ennen kuin lunta alkoi enemmän tulla, tie oli myöhemmin pahimmillaan kyllä aika hurjan näköinen (näin valokuvaajan ottamasta kuvasta, hän tuli perässä  myöhemmin).

Mies ei tykkää ajaa pitkiä matkoja, joten yövyimme Raumalla. Se on yksi suosikkikaupungeistani! Tytär kutsuu sitä toiseksi kotikaupungikseen, olemmehan olleet siellä lukuisia kertoja ihan hänen vauvavuosistaan lähtien. Jaa miksi? No siksi että taidemaalari-miehelläni oli aiemmin joka vuosi taidenäyttely Raumalla, joka taas oli pitkään hänen asuinpaikkanaan.

Olenko jo maininnut, että olen ihan mahdoton kirppisrotta? Parasta mitä tiedän, on päästä kirpputoreja tutkimaan keikkareissuilla! Raumallakin on kivoja kirppiksiä, niistä ehdoton suosikkini on Punaisen Ristin kirppis Karjalankadulla. Se on sopivan lähellä majapaikkaakin! Olen tehnyt sieltä tosi hyviä löytöjä, niin myös tällä kertaa. Itse asiassa piti samalle kirppikselle päästä vielä kotimatkallakin, kerron kohta miksi. Ensin teille kuitenkin pieni kavalkadi löydöistä:

Kuvaamatta jäivät vielä pitsilakanat ja kuparinen kukka-amppeli :D Kankaista suurin osa tulee ihan "työkäyttöön", eli myytäviin tuotteisiin, aforismitauluihin varmasti eniten. Joitakin jätän omaan käyttöönkin. Nuo hauskat lehtikuvioiset verhot on niin hienot, että en tiedä raaskinko alkaa kangasta leikkaamaan ollenkaan. Ehkä ne kävisivät syysverhoiksi Silkkilään johonkin huoneeseen?

 Tiedättekö muuten mikä on hankalaa, kun on huoneessa vähintään kaksi ikkunaa? No jos löytää kirpputorilta kivat verhot, niitä on tietty vaan yksi pari. En saa ikinä kirppisverhoista kahta samanlaista paria! Ja erilaiset verhot luovat vähän levottoman tunnelman..Tämä on tällainen minulle uusi "ongelma" ;) Miten te olette asian ratkaisseet? 

Vanhoja kirjoja kerään lähinnä tehdäkseni niistä vihkoja, mutta ihanimmat säästän ihan vain omaksi iloksi. Rakastan kirjoja - ja lukemista! 

Tuo vaalea kangas, missä seisoo pieni tyttö, on verhokappa. Pyörittelin sitä kädessäni jo torstaina, mutta en silloin ostanut. Tänään nappasin sen mukaan, kun se on vaan niin hassu. Kuka tekee verhoon kuvion, jossa seisoo tyttö VOILEIPÄ KÄDESSÄÄN??  Minua viehätti myös tuo piirtämistapa, muistuttaa valtavasti Astrid Lindgrenin lastenkirjojen kuvitusta. Ilon Wiklandhan taisi olla nimeltään niiden kuvittaja, eikö niin? 

Tämän reissun suurin löytö jo ihan kokonsa puolesta olivat kuitenkin nämä:

Kyllä on ihmismieli hassu. Torstaina naureskelin tyttärelle, että katso kun on ärtsynvihreät tuolit. Ja sitten ne mokomat jumittuivat päähäni niin, että piti mennä tänään uudestaan katsomaan, kuinka kauheat ne oikein olivatkaan. No eihän ne sitten olleet ollenkaan kauheat, vaan aivan ihanat!! Vanhat ja vähän on liitokset löystyneet, eikä istuinkoko ole oikein isopyrstöiselle mitoitettu..mutta kuka nyt sellaisesta piittaa! 

Mies sanoi että "ok, otetaan kaksi, vaikka en kyllä tiedä miten ne mahtuvat autoon." Myyjä ilmoitti hinnaksi 10 €/kpl ja lisäsi "kolmannen saatte kaupan päälle, kun se on vähän rikki". Niin se mies sitten änkesi autoon kaikki kolme tuolia ja nyt ne ovat uudessa kodissaan Silkkilässä <3 Nämä tulevat keittiöön, yhdessä sen oranssin karmituolin kanssa, josta kerroin aikaisemmin. 

Täytyy varmaan käydä vähän liimalla läpi noita pinnoja sieltä täältä, etteivät vieraat tipahtele tuoleilta. Tuolle haljenneelle istuimelle ei vissiin voi tehdä paljon mitään pilaamatta vanhaa patinaa..tai jos tunkisi liimaa siihen rakoon? Vai mitä ehdotatte?

Vihreästä puheen ollen vihreys oli suorastaan räjähtänyt esiin myös kaikkialla pihapiirissä! Apua, ruohonleikkuri esiin äkkiä!

Ruskeat lankut mallaavat terassin paikkaa, kun semmoinenkin olisi tarkoitus tuonne tehdä. Sitten kun ehditään.

Maisemassa näkyy ihanaa pitsimäistä vihreyttä pihan erilaisissa puissa ja naapurin pellossa. Kaunista! Miten paljon edellä muuten olemmekaan täällä Turun seudulla Vaasaan verrattuna, mitä tulee vihreän esiintuloon! Sen tajusi kunnolla vasta kun tulimme takaisin.

Sisältä unohdin näyttää teille vielä yhden jutun. Mieheni maalaama taulu pääsi olohuoneen seinälle. Sopii kuin nenä päähän, vai mitä?

Välipysähdyksen jälkeen oli vielä jatkettava Kemiön kotiin. Vastassa oli ilosta höpsähtänyt koira ja kaksi kissaa, jotka olivat tyytyväisiä henkilökunnan kotiinpaluusta. Tässä yksi meidän tyypeistä:

Ja sitä vihreää työntää täälläkin joka paikasta..kaunistahan se on - mutta tajuan vasta nyt, että edessä on aika rankka kesä, jos tälle kodille ei kohta löydy uutta omistajaa..On meinaan hoidettava sitten ruohonleikkuut ym KAHDESSA kodissa. Huh..

Edessä on iso kasa kirjoitushommia, keskiviikkona odottaa jo seuraava juttukeikkakin. Mutta nyt hetki rauhoittumista ja rentoutumista.