Total makeover

Tiedättehän ne ohjelmat tv:ssä, joissa tehdään ihmisille totaalinen muodonmuutos? Toisinaan toivoisin, että minullekin voisi sellaisen tehdä, omasta ulkonäöstä huolehtiminen tuntuu olevan listan viimeisenä, jos edes listalle pääsee..Samalla konseptilla tehdään myös jättimäisiä remontteja taloihin ja sitten omistajat saapuvat paikalle ja itkevät ilosta. Tunnustan, että itsekin yleensä kyynelehdin noita hetkiä katsoessani, vaikka mies kyynisesti väittää, että kaikki on vain lavastusta. No entäs sitten? Ovathan kaikki nyyhkyleffatkin vain fiktiota, mutta itkettävät silti.

Silkkilässä tapahtui pienimuotoinen muodonmuutos, joka kylläkään ei saanut minua kyynelehtimään, mutta kylläkin pörhistelemään kuvaannollisia höyheniäni tyytyväisenä. Ja ei, kohteena ei ollut emäntä, ikävä kyllä.

Viimeksi näytin teille, miten hieno keittiön puuhellan päällisestä tuli liesimustalla. Kokonaistilanne oli tuon käsittelyn jälkeen tämä:

Peltikuoren ruskea väri oli alun alkaenkin tuntunut hieman ankealta omaan makuuni, vaikka varmasti oikein käytännöllinen väri onkin. Kun minulle selvisi, että kuoren voisi maalata, alkoi mielikuvitus lentää. Mikä sävy sopisi keittiöön - ja hellaan?

Värikartta on suosikkilukemistoani nykyään ja sitä tutkiessa päädyimme miehen kanssa yhteisymmärryksessä lopulta oikein tummaan petrooliin. Malliruudun (sen postimerkin kokoisen) perusteella väri oli niin tumma, että se melkein näyttäisi mustalta, mutta ei kuitenkaan ihan. 

Paikallinen rautakauppa tuotti tällä kertaa pettymyksen kauppiaan väittäessä, ettei sopivaa maalia ole. No ehkä ei sillä hetkellä ollutkaan, juuri siellä. Muiden kokemuksista viisastuneena pyysin kuitenkin miestä hakemaan toisesta kaupasta Helmi kalustemaalia, jonka kyljessä aivan oikein lukee, että se sopii myös esim pönttöuunien maalaamiseen. Lämmönkesto 80 astetta. Mies toi kaupasta tällaisen:

Ensimmäinen ajatus oli että VOI EIII, unohdin pyytää tuomaan kiiltävää maalia :( Miten tuota mahdetaan pitää puhtaana..Mutta päätin kuitenkin antaa maalille mahdollisuuden, saisihan siihen päälle sitten kiiltoa tarvittaessa.

Olin jo aikaisemmin hionut peltipintaa kevyesti, jotta maali tarttuisi paremmin. Kun kerran aiemmin  puhuin aiheesta maalikauppiaan kanssa, hän sanoi, että alle olisi hyvä laittaa tartuntamaali. Huomasin kuitenkin siinä vaiheessa, että tartuntamaalipa ei kestä kuumaa, joten se ei sovellut tähän tarkoitukseen. Siispä sutimaan suoraan Helmi-maalia pintaan. 

Ensimmäisestä kerroksesta en näytä kuvaa, koska kuvasta ei erotu kunnolla, miltä pinta näyttää. Ymmärrettävästi peltipinta ei kuitenkaan heti peittynyt kokonaan, vaan ruskea kuulsi läpi paikoitellen. Pensselinvedot myös näkyivät rumasti. Parin päivän päästä vuorossa oli toinen kerros ja nyt jälki olikin jo minun vaatimustasoni tyydyttävä ja riittävän peittävä. 

Entä se väri? Tadaa!

Minulle tuntuu joka kerta käyvän niin, että vaikka valitsisin kuinka tumman värin, se on maalattuna paljon oletettua vaaleampi :D No, tätä väriä ei ollut enää tummempana, joten tällainen tuli. Olen itse ihan huikean tyytyväinen, koska tämä on yksi ehdoton lempivärini! Oikeastaan kaikki turkoosin ja petroolinsinisen sävyt ovat :D Alkuperäinen ajatus EI ollut, että väri olisi noinkin "näkyvä", mutta yhtään ei kaduta. Vaikka maali on himmeää, ei pinta ole kuitenkaan mitenkään kovin "matta", vaan juuri sopivan kiiltävä kuitenkin. Ehkä alla oleva pelti ja maali vaikuttavat tähän.

Luukkuja varten on jo hopeamaali ostettu, eli näytin teille oikeastaan vähän keskeneräisen "taideteoksen", En vaan malttanut olla näyttämättä, kun olen tuosta väristä niin iloinen! 

Kun kaikki on saatu maalattua, pitää hellaa kuumentaa, jotta saadaan a) liesimusta tarttumaan, b) luukkumaali tarttumaan ja c) en tiedä pitääkö tuon kuorimaalikin jotenkin vielä tarttua lisää, hyvin on kyllä kuivunut. Hieman pelottaa että millainen krääsä hommasta oikein seuraa, mutta on kai vaan avattava kaikki ikkunat, laitettava pökköä pesään ja paettava itse vaikka pihalle tekemään jotain. Kerron sitten jälkeenpäin, miten kävi. 

Hajusta viis, kunhan on kaunis, vai miten se logiikka tässä kuului mennä..

Reilu viikko sitten meillä oli varsin touhukas perjantai. Paikalla oli nimittäin putkimies ja käväisi talossa myös toinen paikallinen alan ihminen, joka tulee loppukuusta asentamaan meille ilmalämpöpumpun. Oikeastaan olisi kiva ollut ottaa tähän hommaan tuttu tekijä, mutta päädyimme kuitenkin tällä kertaa paikalliseen yritykseen hinnan ja mahdollisen huoltoavun läheisyyden takia. Eihän sitä tiedä, miten me onnistumme pumpun kanssa tunaroimaan..

 Tuntui varsin mieltä ylentävältä, kun talo oli täynnä hyörinää ja työkalujen ääniä. Hommahan edistyy! 

Tämä putkimies oli kyllä ihan uskomaton. Hänellä oli niin kova vauhti päällä, että melkein sukat pyöri itsellä jalassa, kun hän porhalsi ohi, selvittäen vesiputkien kuntoa ja uudelleen vetoa. Sitä oli todella ilo katsoa - siis sitä tekemisen meininkiä, ei vesiputkien kuntoa.

Niillä ei nimittäin mitään kuntoa ollut. Neljä vuotta tyhjillään seisomista oli ruostuttanut vanhat putket sisältä niin, että vesi olisi päässyt kulkemaan korkeintaan nuppineulan paksuisesta väylästä - eli ei ollenkaan. Ei auttanut muu, kuin vetää kellarista uudet putket. Niitä varten piti lattiaan tehdä uudet reiät, vanha reitti ei olisi enää toiminut ilman massiivista rikkomista ja availua. 

Sinnikkäästi putkari reiät lattiaan teki, vaikka välipohja oli paksuudeltaan noin puoli metriä ja matkalla vastaan tuli rautaa, joka pakotti vaihtamaan reittiä aavistuksen. Ai niin - ennen poraamista olin ehtinyt sanoa, että en halua säästää vanhaa allastasoa, kun se on niin ruma. Tämä oli putkimiehelle hyvä uutinen, taso kun olisi hidastanut poraushommia huomattavasti. Viisi minuuttia myöhemmin allas oli jo irti ja taso päätynyt pihalle:

Hyvät ihmiset miten nopeasti asiat etenevät, kun on oikea tekijä paikalla! Vähän myöhemmin vedentulolle oli tehty uudet vedot (näkyvät kuvan keskellä valkoisina lattiasta nousevina putkina):

Tässä vaiheessa hyvä uutinen oli, että vessaa saattoi nyt vetää ihan oikeasti, eikä tarvinnut enää kaataa ämpärillä vettä perään, kuten tähän asti. Huonoja uutisia olikin sitten enemmän. Pytty on tullut tiensä päähän ja tarvitsemme uuden. Ja vielä ikävämpi asia on se, että suihkukaapin takana olevat putket ovat haljenneet, joten niiden korjaamiseksi on purettava suihkukaappi pois. Myös veden saaminen keittiön hanasta vaatii jonkin verran purkamista ja uudelleen vetoja, mutta löysimme luultavasti toimivan reitin tähän, jota voimme valmistella ennen seuraavaa putkimiehen vierailua. Hän on taitavana tekijänä varsin työllistetty mies, joten se voi vähän kestää. No, on meillä tässä tekemistä sillä aikaa. 

Tuosta suihkukaapista en ihan hirveästi tykkää. Olemme sitä käyttäneet pesemisen yhteydessä hyödyksi  (hanasta ei vettä tullut, mutta ämpärissä sitä oli) ja täytyy sanoa, että sisäänmenoaukko on TODELLA ahdas! Nolottaa, että en meinannut mahtua suihkuun ollenkaan..Okei, en ole mikään ihan pieni enkä hoikka, mutta tähän asti olen kyllä sentään mahtunut suihkukaappiin! Tuonne ei ahtaanpaikankammosta kärsivällä taida olla asiaa muutenkaan. Minkäänlainen liikkuminen ei hirveästi suihkussa onnistu. Pitäisi saada jotenkin saippuaa oikeisiin paikkoihin ja sitten vaan seistään paikallaan mahdollisesti hitaasti pyörien ja toivotaan että vesi osuu kohdalleen :D 

Kaapin olemassaolo on kuitenkin näillä näkymin välttämätön, koska vessassa ei ole kosteuseristystä. Suihkukaapin kanssahan sitä ei ole pakko olla. Mietinnässä on kuitenkin nyt, väkerretäänkö tuo ahdistuskaappi takaisin paikoilleen putkien korjaamisen jälkeen, vai käytetäänkö vain saunassa olevaa ammetta ja suihkua? Jos se siis toimii, alkaa tuntua siltä että putket paukkuvat tai ovat paukkuneet vähän joka paikassa :/ Kellarissa kulkeva saunan kylmävesiputki nimittäin järjesti pienen rapunpesusession, kun vettä alkoi sielläkin suihkuta pitkin seiniä ja lattioita :D 

Ilouutinen on kuitenkin nyt se, että saunaan saadaan jo kylmää vettä hanasta!! Tai siis putkessa on sellainen pesukoneliitin, koska oikea hana oli hajonnut. Tässä kohtaa on ihan pakko nauraa, minusta on jotenkin tragikoomista, että kaikki hajoaa. Kyllähän se riski oli olemassa, mutta kai sitä silti toivoi, että kuin ihmeen kaupalla osat ja putket olisivatkin olleet ehjiä..Mutta ei. 

Tulee väkisin mieleen se taannoinen elokuva, jossa pariskunta osti edullisesti upean kartanon, todetakseen vain sen olevan lopulta täysin susi ihan joka paikasta. Oletteko nähneet sen? Talosta hajoaa kaikki, palkatut remppamiehet ovat ihan tunareita, jossain vaiheessa koko yläkertaan johtava portaikko romahtaa alas ja muistaakseni koko julkisivukin. Se on niin hirveää, että se on jo ihan hulvatonta. Ikävä kyllä en muista elokuvan nimeä, mutta saatatte tietää mitä tarkoitan. Elokuvassa on muuten onnellinen loppu, vaikka tie sinne on kovasti kivinen. 

Tästä pääsen aasisiltaa pitkin asiaan, jonka olen kuullut muutamia kertoja. On ollut hauska huomata, miten moni tätä taloa on käynyt katsomassa ja ihastelemassa sen vielä ollessa myynnissä. Useita kertoja kuultu kommentti on kuitenkin: "mutta meillä ei riittäneet rahat moiseen projektiin". Lause saa minut sekä nauramaan sisäänpäin, että tuntemaan tuskanhien otsallani. Nauru kumpuaa siitä, että kukaan näistä ihmisistä ei tiedä, miten olemattomalla budjetilla me tätä remonttia teemme. Jos joku siellä nyt luulee, että me olemme jotenkin piileviä miljonäärejä, voin vakuuttaa että asia ei todellakaan näin ole. Meillä on luultavasti vähemmän tuloja kuin keskivertosuomalaisella! 

Se mitä meillä ilmeisesti on enemmän kuin muilla, on hulluutta ja mitä meiltä puuttuu, on terve järki ja kyky tajuta kokonaisuudessaan, kuinka isosta projektista OIKEASTI on kyse ja kuinka paljon rahaa tähän OIKEASTI tulee menemään. Lisäksi meiltä puuttuu aika paljon remonttitaitoja, emmekä myöskään ole järin vahvoja, nuoria emmekä terveitäkään. Näillä eväillä aika moni varmasti ajattelisi, että ei kyllä kuuna kullan valkeana lähtisi tällaiseen jättiprojektiin. 

Niinpä. Mutta me kuitenkin lähdimme. 

Kuka tietää, jos jonain päivänä edessä on tilanne, että meiltä loppuu voimat ja rahat niin kokonaan, että hommasta ei vaan tule enää mitään. Ehkä silloin joudumme luovuttamaan ja antamaan mahdollisuuden jollekulle toiselle jatkaa unelman toteuttamista. En voi vannoa, että pystymme viemään koko seikkailun loppuun asti. Ehkä päädymme asumaan röttelössä, jossa paikat hajoilevat jatkuvalla syötöllä ja niitä sitten paikataan auttavasti (laastarilla?) Ehkä kyllästymme, avioliittomme joutuu koetukselle ja päätämme, että nyt riittää. Emme jaksa enää. Siis remonttia, avioliitto kyllä pysyy ja kestää.

Mutta ennen kuin siinä pisteessä ollaan (toivottavasti ei koskaan olla) - nautimme tästä suuresta seikkailusta. Koska sitähän tämä on, kaikin tavoin. Ja sinä, arvoisa lukija, olet kanssamme samassa kyydissä. Annamme sinulle mahdollisuuden seurata turvallisesti omalta kotisohvalta kahden hullun boheemin räpeltämistä vanhan talon parissa. Laatuviihdettä mitä suurimassa määrin, vai mitä?

Pakko vielä tarttua toiseenkin usein kuultuun lauseeseen: "Voi miten kauheasti teillä on tässä työtä!!" Se on kuultu niin moneen kertaan, että mieheni lopulta uhkasi kieltää ketään enää niin sanomasta. 

Voin vakuuttaa teille, että olemme kyllä asian huomanneet. Kuten myös sen, että talon katto on vanha ja pitäisi vaihtaa, lämmitysjärjestelmä on risa ja pitäisi vaihtaa - jatkanko listaa? Se, mitä ikävä kyllä ihan kaikki ammatti-ihmisetkään eivät tunnu tajuavan on se, että me haluamme ja aiomme korjata taloa PIKKUHILJAA. Ei kaikkea kuukaudessa, käyttäen rahaa hulvattomia määriä ja repimällä kaiken auki ja tekemällä uusiksi. Toki, esimerkiksi vuotava katto on korjattava heti - mutta koko kattoa EI tarvitse vaihtaa saman tien. 

Voin sanoa, että minun henk koht suosikkilistalleni pääsevät heittämällä ne ammattilaiset (ja muutkin tekijät), jotka EIVÄT heti kättelyssä kerro minulle, miten toivottoman rikki kaikki on. Suosikkilistalla on jo putkimies. Hän kyllä tosin lipsautti alussa meidän hankkineen puuhamaan itsellemme, mutta annettakoon se anteeksi. Sen jälkeen ei nimittäin kuulunut yhtä ainutta päivittelyä sen suhteen, miten kaikki on rikki ja ummessa jne. Tosiasiat hän toki totesi, mutta ilman sitä ärsyttävää päivittelyä. Kun vika löytyy, se todetaan ja sitten se korjataan. Ilman että tarvitsee asiaa sen enempää paisutella. 

Näyttää siltä, että nyt löytyi myös kattovuotoa korjaamaan samanhenkinen yrittäjä ja siitä olen todella kiitollinen. Syksy sateineen on jo täällä.

Nyt suunnistan takaisin vaaka-asentoon. Ei siksi että nyt olisi laiskottelu paikallaan, vaan siksi että olen jo viikon sairastanut pahanmoista flunssaa, jonka tytärkulta toi tuliaisina (oli itsekin sairas, mutta vain neljä päivää) koulustaan. Ääh, nämä opiskelijapöpöt eivät sovi minulle! Eikä nyt kyllä olisi aikaa yhtään makoillakaan, vaan pakata edelleen muuttolaatikoita. Mutta minkäs teet..

Tauti ei näköjään kuitenkaan estänyt kirjoittamasta taas kilometritolkulla tekstiä. Loistavaa jos jaksoitte lukea kaiken!