Monta hyvää ja muutama huono

Heipskeikkaa!! Aloitetaan päivän kirjoitus varoituksella: teksti sisältää kahden yrityksen nimen ja jonkin verran kehumista, joten jos olet allerginen tällaiselle, älä jatka lukemista ;)

Koska minua tänään erityisesti ketuttaa omistaa vanha talo, päätin kirjoittaa pitkästä aikaa blogitekstin. Pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta muuten..Voimien vähyyden takia on pitänyt käyttää liikenevä energia niihin kirjoitelmiin, joilla maksetaan remonttia, eikä sitten ole jäänyt oikein ylimääräistä vauhtia tänne. Mutta tänään sitä jäi juuri sen verran yli, että tässä tulee :D

Istun koneen ääressä ja tuoksun savukalalle. Syynä ei suinkaan ole päivällisellä syöty herkku, vaan tämän päivän savusukellusharjoitukset. Suoraan sanottuna olen juuri nyt aika kypsä koko Silkkilälle, tai oikeastaan sen uuneille..tai oikeastaan vaan keittiön yhdelle takalle, joka on päättänyt heittäytyä uhmaikäiseksi. Lyhyesti sanottuna se ei vedä. Ei vaikka lämmittäisi ensin puhaltimella ilmalukon poistamiseksi. Syttyy hyvin - ja sitten vaan alkaa työntää savua sisään. Tänään kaivelin lopulta valtavan raivon vallassa KÄSIN (no ok oli minulla hanskat) ulos kolme savuavaa halkoa, kiikutin ne portaat alas pihalle ja läjäytin vesisaaviin sihisemään. Melkein teki mieli hypätä perässä, sen verran kiehuin. Epäilen että takassa on jokin vika, tai hormissa pesä tai jotain..mietimme pitäisikö kutsua nuohooja paikalle tarkastamaan asia? Viime syksynä hormi massattiin ja uuni on kyllä toiminut hyvin, mutta nyt se päätti sitten lopettaa. Työhuoneen uuniin sain tulet, mutta siellä paloi hihat löysällä olevan uuninluukun ja vetoluukun kanssa. En kiroile ikinä, mutta jos ette kerro kenellekään, tänään teki melkein mieli. Mutta vaan melkein. Tyydyin vain ärisemään kovaäänisesti miten vihaankaan uuneja..Sekosin myös jälleen kerran lukuisien peltien suhteen - mikä pitää olla auki ja mikä kiinni?? Ja kun laitoin saamieni ohjeiden mukaan yhden pellin kiinni, savustaminen vain paheni.

Sillä aikaa kun minä muutin taloa savustamoksi, mies vei peräkärryllisen rakennusjätettä kaatopaikalle. Joku oli siis ihan hyödyksikin tänään. Piha näyttää nyt mukavan siistiltä.

Mutta mitäs muuta meillä on sitten tapahtunut, edellisestä tekstistä on sentään jo aikaa..Yksi suurimmista jutuista on tällaisen laitteen ilmestyminen olohuoneen seinälle:

Niin, meilläkin on nykyään ilmalämpöpumppu :) Minulla on hatarassa muistissa sellainen kuva, että joskus olisin vannonut, etten koskaan hanki tällaista. Nyt päätimme kuitenkin, että jos ylipäätään meinataan talossa asua talvella, on uunien avuksi saatava jotain. Siispä saamamme suosituksen perusteella otimme yhteyttä paikalliseen LVI Kuustoseen. Yrityksestä tultiin katsomaan paikka pumpulle ja joitakin viikkoja myöhemmin töihin tuli kaksi miestä. Kaikki sujui aluksi hyvin - kunnes kumpikin sai lievän sähköiskun. 

ONNEKSI kummallekaan ei käynyt huonosti, mutta asennus pysähtyi, koska piti selvittää, mitä oli tapahtunut. Seuraavana päivänä tilannetta tuli tutkimaan yrityksen sähkömies, joka aika pian totesi olohuoneen sähköjen olevan väärin kytketty, niin että sen kohta pistorasiassa, jonka on tarkoitus maadottaa, johtikin sähköä. Näin oli joka ikisessä pistorasiassa, mutta vain olohuoneessa. Nieleskelimme miehen kanssa hetken hiljaisina. Olimme käyttäneet kaikkia kolmea pistorasiaa, laittaneet niihin lamppuja ja latureita. Jos olisimme osuneet sormin maahdoitusosaan, olisimme saaneet sähköiskun. Ottaen  huomioon, että meillä kummallakin miehen kanssa on jonkin verran rytmihäiriöitä muutenkin, oletettavasti tälli olisi ollut jos ei kohtalokas, niin ainakin haitallinen. 

Olimme onnekkaita. Kukaan ei ollut sormillaan sorkkinut pistorasioissa, ongelma paikallistettiin (omatoimisen tee se itse-asentajan jäljiltä löytyi aikamoinen johtosalaatti) ja korjattiin. Saman tien tarkistettiin joka ikinen pistorasia talossa. Muissa ei onneksi tällaista vikaa ollut. Koko homman valmiiksi saattaminen vaati vielä kolmannenkin päivän käynnin yrityksen sähkömiehiltä ja olin siinä vaiheessa aika huolissani, että sovittu hinta pumpulle asennuksineen tulisi ylittymään reippaasti. Olihan työtä tullut yllättävästi enemmän, kuin mistä oli sovittu. 

Laskun saapuessa yllätys oli kuitenkin todella positiivinen. Lasku oli vain ihan pikkuriikkisen suurempi kuin sovittu ja olin tästä todella kiitollinen. Saamamme palvelu oli myös kaikin puolin ystävällistä ja asiallista. Saimme myös varta vasten kirjoitetun selkeän käyttöohjeen pumpulle, kun sanoin, että jännittää osaammeko käyttää sitä. Ei se sitten ollutkaan yhtään vaikeaa loppujen lopuksi, mutta silti olen iloinen tästä huomioimisesta. Lämmin suositus siis tälle paikalliselle yrittäjälle! 

Seuraavaksi saimme pitkän etsinnän jälkeen apua vuotavan kattomme kanssa. Talon etupuolella oli kaksi akuuttia vuotokohtaa, joiden korjaamiseen yritin saada apua vaikka mistä. Lopulta apu löytyi facebook-ryhmän kautta, kun minuun otti yhteyttä Suomen Pienkatto Oy. Ensimmäinen ajatus oli, että apua, nyt tulee kallis korjaustarjous, mutta ei sittenkään. Hinta-arvio oli varsin kohtuullinen ja yrittäjä lupasi laittaa meidät odotuslistalle, tullakseen sitten kun tulisi pieni väli muihin töihin. Muutamia viikkoja meni, mutta sitten saimme tekijän paikalle. Hankalan sijainnin takia paikalle tarvittiin nosturi, joten hinta nousi jonkin verran. Tämä oli ehkä hieman negatiivista, mutta välttämätöntä, koska lentotaitoa ei sentään voi keneltäkään vaatia.

Olin ehkä ajatellut alun perin, että katto korjattaisiin yhtä perusteellisesti kuin toisen puolen vuotokohdat - avattaisiin, poistettaisiin lahot puut jne. Yrittäjä korjasi kuitenkin vuotokohdat käyttämällä muita menetelmiä. Olen tähän silti ihan tyytyväinen, tärkeintä oli saada vuoto loppumaan talvea vasten. Ehkä ensi kesänä voidaan tehdä perusteellisempi avaaminen. Toki vanhan katon korjaaminen on lähinnä ensiavun antamista, koko katon vaihtaminen olisi ihanteellisin ratkaisu. Toivon kuitenkin, ettei tilanne menisi siihen ja että vanha katto vielä jaksaisi. Se sopii taloomme kuitenkin niin hyvin. 

Samalla kertaa mies pyysi yrittäjää myös puhdistamaan kuivurin katolta sammalta. Sitä tulikin alas miltei puolen metrin kerros! Hauskana yksityiskohtana sain terveisinä tällaisen kuvan:

Nosturista oli ollut kivat näköalat :) Ihan mahtavaa että "katto-kassinen" hoksasi ottaa näin hienon kuvan, itse en tule luultavasti koskaan olemaan noin korkealla :D Suositus siis myös tällä yritykselle - enkä tarkoita nyt vain kuvan takia ;)  Kaikki ei mennyt ehkä ihan niinkuin olisin toivonut ja lisätyön takia hintakin nousi, mutta saimme pitkän maksuajan. Lopputulos oli siis ihan ok.

Tähän väliin huomautus, että kyse ei kummassakaan tapauksessa ole kaupallisesta yhteistyöstä, emmekä ole saaneet alennusta näkyvyyttä vastaan. Olen vain sitä mieltä, että hyvää työtä tekevä ihminen tai yritys on ansainnut tulla mainituksi. Jos työ olisi tehty huonosti, olisin maininnut myös siitä. 

Syksy on tässä välissä ottanut maamme haltuunsa ja se tarkoittaa sitä, että lämmityskausi on alkanut. Muistaakseni sanoin aika monelle muutosta kyselleelle, että tavoitteena on muuttaa ennen lämmityskauden alkamista. Täällä me kuitenkin vielä kyhnäämme, vanhassa kodissamme. Tänään on myönnettävä, että tuntuu varsin mukavalta, kun takka syttyy helposti, palaa kunnolla ja lämmittää nopeasti. Silkkilässä on kylmä, kun tulemme sinne. Emme uskalla jättää sähköjä päälle, kun emme ole itse paikalla, siispä yöllä ei päällä ole myöskään ilmalämpöpumppu. Uunien avulla emme vielä ole saaneet taloa lämpimäksi, se vaatisi yhtäjaksoista lämmittämistä useita päiviä. Kumpikaan meistä ei ole ollut valmis jäämään kylmään taloon yöksi. Tänään kysyin mieheltä, haluaisiko hän jäädä vanhaan kotiin vielä talveksi? Tämä on käynyt mielessä itsellänikin. Tämä näky ei houkuttele:

Tässä siis viime viikolla syyslomalla olleen viluisen tyttären mielipide talon lämpötilasta :D Lämpö on todella tärkeää viihtyvyyden kannalta, eikä ajatus sydänjuuria myöten ryömivästä kylmyydestä keskitalven pakkasilla houkuttele yhtään. Mutta silti en halua luopua vielä ajatuksesta, että muutamme ennen talven tuloa. En haluaisi, että talo on kylmillään enää yhtään talvea. Toivon että voimamme riittävät viedä asia loppuun asti. 

Lopuksi vielä hieman kuvaterveisiä ihanasta ruskasta, joka nyt jo alkaa olla muisto vain. Lokakuun tuulet ovat pudottaneet lehdet puista. Vielä hetki sitten näytti tältä: 

Ja tämä upea maisema, joka on alati muuttuva:

Etsiessäni näitä kuvia koneen tiedostosta, selasin ohi aiemmin julkaisemiani kuvia kevään ja kesän tapahtumista. Sydämessä tuntui lämmin ailahdus. 

Kuluneen kuukauden aikana mielessä on välillä pyörinyt, miten paljon helpompaa olisi, kun olisi vain yksi pieni talo, yksi asuntolaina ja paljon vähemmän stressiä tulojen hankkimisesta. Olen miettinyt, riittävätkö voimat enää näin isoon projektiin ja että teinkö elämäni suurimman erehdyksen lähtiessäni tällaiseen rumbaan. Mielessä on myös käynyt, pitäisikö viheltää peli poikki ja laittaa talo myyntiin. Siis tämä uusi talo. 

Sekin on rohkeutta, että uskaltaa kohdata tällaiset ajatukset. Niiden on saatava tulla - ja sitten taas mennä. Vielä ei ole aika luovuttaa. Kaikki päivät eivät ole yhtä hyviä. Välillä voimat loppuvat täysin, eihän niitä paljon ole muutenkaan tällä hetkellä. Välillä uunit savuttavat, luukut irtoilevat, hiiret syövät pöydälle jääneet muffinit ja miehen kanssa tulee kauhea riita keittiön työtasosta. Tai jostain muusta pikkujutusta. 

Mutta sitten tulee taas päiviä, jolloin tekisi mieli loikkia riemusta, suorastaan hykerrellä siitä tosiasiasta, että meillä on näin kauhean ihanan iso ja vanha talo, jota saamme laittaa kuntoon. Päiviä, jolloin mies on maailman ihanin ja suuri sankarini, joka sytyttää hellaan tulen ja tyhjentää hiirenloukut. Päiviä jolloin into ja luottamus palaavat. Kyllä me selviämme tästä. Ja jos emme selviä, sitten tehdään uusi suunnitelma. 

Mutta vielä mennään tällä suunnitelmalla. Yhdessä vanhan leidimme kanssa, joka hymyilee hiljaa meidän touhuillemme, mutta hyrisee tyytyväisenä, kun sen vanhat hirsiseinät alkavat vähitellen lämmetä.