Virstanpylväitä

Tänään saavutettiin Silkkilässä pari pienempää ja yksi tosi iso virstanpylväs, jotka ilahduttavat minua suuresti. Mutta ennen kuin kerron siitä tarkemmin, siirrytäänpä hetkeksi pihalle.

Olin aiemmin hieman surullinen, kun näytti siltä, että tänä syksynä en saa tulppaaneja istutettua minnekään. Pihalla ei ole varsinaisia kukkapenkkejä, paitsi se yksi ihana, joka nostaa yllätyksiä esiin pitkin kesää. Suunnitteilla olisi "kuoria" nurmikkoa pois yhdestä kohdasta ja tehdä siihen oma perennapenkki, haluaisin täältä vanhasta kodista ottaa mukaan muun muassa pari pionia ja muuta. Tämä jää kuitenkin tehtäväksi aikaisintaan ensi kesänä, ei nyt jaksa eikä kerkiä.

Mies kuitenkin ilokseni ehdotti, että voisin kylvää tulppaaninsipuleita kasvilavoihin. No ei tietenkään kaikkiin, mutta aika pitkään riviin kuitenkin. Tuumasta toimeen ja sipulikaupoille.

Vaan eipäs se ollutkaan niin yksinkertaista. Ilmeisesti monesta kaupasta oli jo sipulit myyty, löysin vain sellaisia liiloja palluroita (nimi hukassa, sipulin sukulainen kuitenkin, allium jotain). Nyt oli siis metrikaupalla multaa käytössä, mutta ei sipuleita. Mikä neuvoksi? No, netti tietenkin ja sen kaupat.

Saamani vinkin perusteella suuntasin Korpikankaan verkkokauppaan. Ja sekosin. Tai ainakin ihan vähän. Siellä oli nimittäin alennusmyynti ja aivan IHANIA tulppaaneja!! Elämäni ensimmäistä kertaa tilasin siis tulppaaninsipuleita netin kautta. Oli muuten nopea toimitus! Viikonloppuna tilasin ja jo tiistaina oli painava laatikko postissa. Ikinä elämässäni en ole ostanut tulppaaneja viidelläkymmenellä eurolla (apua..), mutta kyllä niitä sitten olikin. Aloin miettiä, riittääkö tila kuitenkaan ja mihin niitä sitten oikein tungen..Äidille annoin saman tien joka pussista pari.

Muutama narsissikin pääsi kyytiin. Ja sitten istuttamaan! 

Se ei itse asiassa käynytkään ihan kädenkäänteessä, maa oli nimittäin ehtinyt jonkin verran jäätyä myös lavoissa, vaikka luulin että näin ei olisi vielä käynyt. Multa oli siis käytävä läpi talikon kanssa, käännettävä ja hakattava kokkareet pieniksi. Yksi iso laatikko oli vielä täynnä hyvän näköistä, mutta ikävä kyllä paleltunutta salaattia, joka myös oli kaiveltava pois. Homma ei ollut onneksi kovin raskasta, onhan multa lavoissa muuten aika pehmeää. En kuitenkaan ole tehnyt mitään fyysistä todella pitkään aikaan, joten kyllähän se tuntui. Olin kuitenkin liikkeellä isolla annoksella päättäväisyyttä, joten homma eteni hienosti.

Ohje kai on, että sipulit pitäisi heittää rennosti maahan ja sitten istuttaa ne siihen, mihin ne ovat pudonneet. Tämä, jotta lopputulos olisi luonnollisempi. Sen verran pedantti taidan kuitenkin olla, että sorruin laittamaan sipulit suoriin riveihin. Maahan piilottaminen sujuikin sitten mukavan joutuisasti. Pienellä lapiolla kolo ja sipuli sinne. Toivon, ettei kovin moni kääntynyt vauhdissa väärin päin. Kestää muuten vähän kauemmin tulla esiin, jos ei päätä kukkia maapallon toisella puolella..

Nyt en tullut laskeneeksi sipulien määrää, mutta väittäisin niitä olevan reilusti yli 200..Mutta tiedättekö mitä? Ne loppuivat silti kesken!! Nyt harkitsen, uskallanko törsätä vielä lisää rahaa kyseisessä verkkokaupassa, vai pitäisikö vetää kukkaronnyörit kiinni tässä kohtaa..Kun eihän nämä nyt mitään välttämättömyyksiä ole. Ja rahaa tarvittaisiin kipeästi muuallekin.Toisaalta ajatus siitä, että koko tuo laatikoiden eturivi olisi täynnä tulppaaneja, on aika houkutteleva..

Hyvä mieli tuli siitä, että fyysinen työ onnistui ja tuntui jopa hyvältä. Mielen perukoilla heräsi varovainen toive siitä, että ehkä joskus vielä jaksaisinkin tehdä jotain..

Istutushommat tein keskiviikkona.Tänään suuntasimme Silkkilään koko perheen voimin. Vuorossa oli vähän siivoilua ja tiskivuoren taikomista näkymättömiin. Minulla on muuten uusi tiskipöytä ja -taso!! Valitsin tason ihan itse Ikeasta, tarkkaan selasin ja katsoin, että pituus varmasti riittää. Sitä oli sitten yli tarpeenkin. Mutta kaikki ei silti mennyt ihan nappiin.

Katsokaa nyt, miten kävi! Unohdin tarkistaa, minkä LEVYINEN tuo uusi levy olisi :( Tarkoitus oli toki tehdä tasosta hieman kapeampi kuin se vanha, koska siihen kaikki kolhivat itseään ja se vei aika paljon tilaa tuossa oikealla olevalta pöytäryhmältä. Mutta ei sen NÄIN kapea pitänyt olla, yhyy!! Arvatkaapa miten minua nyt harmittaa! 

Tänään sitten tunnustin miehelle, että vaikka kuinka olen yrittänyt tottua tähän ja tiedän, että allasta ja hanaa on vaikeaa nyt irrottaa ja että tunnen itseni tosi typeräksi, niin en vaan KESTÄ katsoa tätä tällaisenä nökönä!! Onneksi mies ymmärtää esteetikon sisäisen tuskan (hehe) ja yhdessä aiomme ideoida tähän jonkun pienen levennyksen. Kaiken lisäksi olen hieman epäileväinen tuon laminaattipinnan kestävyydestä, tiskialtaiden ympärillä kuitenkin vesi lentää, joten voi olla että se ihan alku-alkuperäinen ideani tason päällystämisestä kuitenkin toteutuu joskus. Kaiken lisäksi vaikka oikea betonipinta on minusta tosi upea, tämä jäljitelmä näyttää jotenkin..en tiedä - kylmältä? Vai onko se tuo väri? Eli menikö tässä nyt sitten kaikki pieleen?

 Yhteenvetona sanottakoon, että tämä ei nyt tosiaan ollut ihan se kaikkein nerokkain valintani..Onneksi taso ei ollut kallis kuitenkaan ja altaisiin olen ihan tyytyväinen. 

Nyt kun olen pitänyt teitä jännityksessä tähän asti, on aika kertoa parista kivasta edistysaskeleesta :) 

Ensimmäiseen kuuluvat kaksi seuraavaa kuvaa:

Kuvissa näkyy jotain varsin arkipäiväistä, mutta meille - ja varsinkin minulle vähän huononäköisenä - nämä ovat taas näitä huippuhetkiä. Neljään huoneseen saatiin tänään paikalleen kattovalo!! Saimme hieman apua lamppujen kanssa, kun emme miehen kanssa kumpikaan harrasta kiipeilyä ;) Keittiössä kattovalo on liian korkealla, mutta saa nyt olla noin, kun johto ei yltänyt alemmas. Säädetään sitten myöhemmin. Ja minulla on työhuoneessa pikku-kruunu <3 Se näyttää tavallaan hieman huvittavalta tuolla työmaan keskellä (ja on varmaan kohta pölyn peitossa), mutta näkeepähän nyt tehdä kunnolla hommia :D Ja aina se blingbling tuo hyvän mielen, ainakin tällaiselle harakalle kuin minä :D 

Ja sitten se ihan kaikkein isoin juttu, joka on nyt mahdollinen meidän huippu-putkimiehen ansiosta, nimittäin (rumpujen pärinää........) TADAA!!!

NÄETTEKÖ TE MITÄ TUOLTA HANASTA TULEE!!! Sieltä tulee VETTÄ, voi ihmeiden aikaa!! Ensimmäistä kertaa talon ostamisen jälkeen hanasta tosiaan tulee nyt vettä. Se on meille vielä moninkertainen ihme, kun ottaa huomioon että olemme asuneet nyt lähes 20 vuotta talossa, jossa on kantovesi.

 Juokseva, hanasta tuleva vesi tuntuu melkein rikolliselta. Odotan koko ajan, että jotain hajoaa, tai että vettä tulee kaksi minuuttia ja sitten koko homma sanoo prööt, eikä enää suostu toimimaan. Ei kai tällainen luksus oikeasti voi jatkua ihan joka päivä??

Tuumasin miehelle, että tuotahan voisi nyt sitten periaattessa vaikka juodakin, porakaivosta tulee ja putketkin on uudet melkein koko matkalta, mutta hän kyllä ainakin tuumasi, että juo sitten vasta kun vesi on testattu. Mihinkäs tätä pitikään nyt sitten viedä tai lähettää??

Sen verran vielä pysytään maan pinnalla, että juuri nyt hanasta tulee vain kylmää vettä, vielä on epävarmaa, toimiiko boileri. Mutta ei haittaa, tämä on jo niin suuri edistysaskel, että tätä täytyy jopa hieman sulatella. Huhhuh..

Nyt ei sitten kohta puutukaan enää kuin se lopullinen vauhti saada muutto tehtyä ja rohkeus irtaantua tästä tutusta ympäristöstä ja aloittaa päivittäinen elämä uusissa ympyröissä. Mistähän se voima ja rohkeus nyt sitten löytyisi..