Silliä ja vadelmahilloa

Onneksi otsikko ei kerro lempiyhdistelmästäni lautasella, vaan viittaa tällä kertaa siihen, että päivän postaus ei pysy yhdessä aiheessa, vaan niitä siunaantui tähän taas vaikka ja monta..Päätin kuitenkin sitoa nämä toisistaan varsin irrallaan olevat aiheet toisiinsa haastamalla itseni keksimään aasinsiltoja. Katsotaan onnistunko.

Rakastan kyllä otsikon mainitsemia vadelmia, mutta niitä ei kuitenkaan tällä kertaa ole tarjolla. Eräs toinen, omasta puutarhasta löytyvä herkku kuitenkin on, ainakin kuvien välityksellä. Syksyllä kerroin, että saimme ihanan makeita luumuja pihan vanhoista puista. Vieläkin tulee ihan vesi suuhun, kun muistelee niiden hyvää makua! Osasta suhteellisen runsasta satoa päätimme kokeilla rumtopfin tekoa. Isoon lasipurkkiin ladotaan kerroksittain halkaistuja luumuja, joista kivet on otettu pois, sokeria ja kanelitanko. Kaiken päälle kaadetaan rommia niin, että koko komeus peittyy nesteen alle.

Tältä näytti meidän rumtopf syyskuun kolmantena päivänä viime vuonna. 

Purkkia on tarkoitus pitää noin kolmisen kuukautta viileässä, matkan varrella voi halutessaan lisäillä purkkiin muitakin marjoja ja hedelmiä. Me päätimme pysyä tällä kertaa vain luumuissa. 

Kolme kuukautta oli ja meni - ja me unohdimme purkkipahasen kellariin! Tammikuussa vasta mies haki purkin ylös. Jännityksellä ja ehkä hieman epäilevänäkin maistoimme purkin sisältöä - ja sehän maistui aivan loistavalle! Yksi lisäkuukausi ei ollut tehnyt yhtään vahinkoa tälle marinadille. Luumut maistuvat yhtäaikaa mukavan kirpakoille ja makeille, rommi puolestaan on saanut mielenkiintoisen lisävivahteen sokerista ja kanelitangosta. En tiedä tapahtuuko alkoholipitoisuudelle jotain, mielestäni rommi oli nyt miedontunut..Tämä ei siis sovellu lapsille, eikä alkoholia välttäville henkilöille, sen verran niitä "rosentteja" kuitenkin on tallessa. Etukäteen hieman pelkäsin, etten tästä tykkäisi, koska esimerkiksi rommirusinajäätelö ei ole kuulunut suosikkeihini. Tai ehkä olen tässä vanhentunut sen verran, että makunystyrätkin ovat kehittyneet, hehe..Ehdin vielä ottaa kuvan, ennen kuin viimeisiä kohta viedään, siis syödään:

Tässä luumut ovat päässeet juustokakun kaveriksi. En tiedä miksi osa luumuista oli noin tummiksi muuttuneet. Arvelin että ovat joutuneet nestepinnan yläpuolelle, mutta maku oli kuitenkin ihan hyvä..

Tässä kohtaa minun on tehtävä tunnustus. Se ei liity rommiin, vaan tuohon juustokakkuun. Minulla on nimittäin juustokakkuaddiktio..Eikä siihen oikein kelpaa mikä kakku vaan, vaan pitää olla Lidlin New York cheesecake. Kunhan saamme pakastimen päälle täällä, ostan niitä monta varastoon! Tai unohtakaa tuo viimeinen, minulla on jalo aikomus muuttua hieman terveellisemmäksi tässä kohta..Mutta..No, juustokakku nyt vaan on hyvää. 

Pakastimesta tuli tietenkin mieleen toinen kodinkone, eli tuo sähköhella. Tai oikeastaan hellan yläpuolella olevat hyllyt, nämä siis:

Tämä keittiö on jostain syystä mitoitettu kirahveille, vaikka en minä sellaisia täällä ole missään vaiheessa nähnyt. Noille ylimmille hyllyille ei ylety ilman jonkun sortin jakkaraa tai tikkaita! En ole edes puhdistanut niitä vielä muuton jälkeen..Nyt mietin, mitä kivaa noille keksisi. Hellan yläpuolella on yleensä aika rasvaiset oltavat, vaikka tuossa tuo liesituuletin onkin. Sekin on muuten aika ruma - voisikohan sen tuunata jotenkin? Se toimii muuten hyvin (paitsi on äänekäs), joten vaihtamaan sitä ei nyt aleta. 

Mausteita ei tuonne maustehyllyyn oikein kannata laittaa, koska joutuisin kurkottelemaan hellan päällä niin että helmat palaisi aina ruokaa laittaessa..Sain kivan ehdotuksen sisustusryhmässä laittaa lokeroihin nättejä emali- tai peltipurkkeja, sitä voisi kyllä harkita. Minä vaan INHOAN rasvaisen pölyn irti jynssäämistä yhtään mistään esineistä. Toisaalta on tuo nyt aika tylsä noinkin. Täytyypä kaivella purkkivarastoja. Oikeanpuoleisten hyllyjen reunaan olisi kiva laittaa jotain pitsinauhaa tai -teippiä. Jotain silmäniloa sinne varmaan tulee.

Silmänilosta mieleen tulee asetelmat noin yleensä. Vielä en ole oikein päässyt vauhtiin niiden kanssa, vaikka työn alla ne ovat. Tai ei työn, se kuulostaa niin tylsältä. Huviahan se on! Mutta otetaan nyt vaikka tämä meidän pianon päällinen:

Tästä tuli näköjään tällainen outo, merellinen eläintarha :D kauriin takana näkyvä karhu ja tuo krapulainen sonni ovat kirppislöytöjä, purjelaiva samoin. Kauriit ovat Tigerista. Ne piti laittaa talviseen asetelmaan, mutta en saanut aikaiseksi..tai siis en löytänyt sellaista lasilootaa, mitä niille ajattelin. No, ehkä voin tehdä kesäisen metsäasetelman sen sijaan? 

Eivät nämä nyt oikein tähän kuulu, odottelevat vain jatkopaikkaansa. Oikeastaan meillä ei vielä ole kovin paljon paikkoja, mihin laittaa koriste-esineitä. Ehkä sitten, kun on enemmän ikkunanlautoja ja kirjahyllyjä. Asetelmia on hauska tehdä! Ja mitä omituisempia esineitä, sen parempi. Kerroinkin jo aiemmin, että metsästän kirppiksiltä outoja juttuja nykyään. Aika vähän sellaisia tulee vastaan, jotka kuitenkin miellyttäisivät silmää. No, etsintä jo itsessään on niin kivaa, ettei haittaa vaikka löytäminen kestäisi.

Noista kauriista muistui mieleen viikon takainen näky tuossa peltoaukealla. Näimme toistakymmentä peuraa, jotka juoksivat jonossa pellon poikki! Tästä ne menivät:

Tuolta me ikkunasta niitä katselimme, oli se hieno näky! Onneksi ei oltu koiran kanssa silloin ulkona, se olisi varmasti seonnut ihan totaalisesti :D Tämä kuva on otettu tänään koiralenkiltä. Aurinko hellii meitä nyt oikein urakalla, tosin kylmä  tuuli ja pari pakkasastetta muistuttavat tosiasioista. Eihän tämä kyllä helmikuulta näytä millään! Jatkuuko se kevät nyt sitten ihan tosi tästä, vai tuleeko kohta metri lunta?!? Ja jos jatkuu, niin millainen kesästä tulee? Vai sataako se lumi sitten heinäkuussa, kun nyt kerran unohti tulla?

Kesää odottavat kovasti jo nämä kukkalaatikotkin:

Uhhuh, tämä on kyllä jo niin ankea asetelma, että morjens..Ehkä kaivan vaan nuo callunat tuolta pois, tyhjä multakin olisi parempi. Tai no nyt nuo varmaan taas jäätyivät kiinni, kun tuli se pakkanen. 

Toisen vastaavan astian päätti mies jo tyhjentää, tosin se oli vähän vahinko. Hän suoritti nimittäin pari päivää sitten melkoisen ilmalennon portaita alas, pudotusta noin kaksi metriä :( Meni koiran kanssa ulos iltamyöhällä ja tämä kun äkkäsin lähellä pyörineen kissan, vetäisi oikein kunnolla hihnasta. Uskokaa pois, vaikka se on tuommoinen rotta (koira siis, ei mies), se vetää todella kovaa! 

Mies ei ollut varautunut, ei saanut mistään kiinni ja jalkakin takertui noihin karheisiin betonirappusiin ja niin hiuu isäntä lensi pää edellä portaat alas suoraan kukkapurkkien joukkoon. Kuin ihmeen kaupalla selvisi vähäisillä naarmuilla ja venähdyksillä, tässä kun olisi voinut käydä todella huonosti :(

Mies on halunnut nuo rappuset korjata ihan toisenlaisiksi alusta asti, minä vaan olen vastustanut. Kun minusta nuo sopivat taloon niin hyvin. Kunnon kaiteet vaan pitäisi saada - ja niistä pitää tietty pitää myös kiinni..Rappusista on kyllä jo lohkeillut pieniä reunapaloja, joten kyllähän joku muutos on kohta edessä. En nyt sentään halua rappujen aiheuttavan vammoja tai jopa pahempaa kenellekään. Ihan kiva että tuo mies tuolla katselee nyt uutisia täysissä ruumiin ja hengen voimissa kuitenkin <3 

Jotta puutarhanlaittoinnostus saataisiin tässä heräilemään horroksesta - ja ankeat ruukutkin saisivat kaunista sisältöä -  löysin viime kirpparireissulla tämän kirjan, jonka annoin itselleni ja miehelle lahjaksi:

Inspiroivia kuvia Westersin puutarhasta Kemiönsaarelta. Jos liikutte sielläpäin, käykääpä tutustumassa! 

Jospa meillä kesällä olisi meidän kasvatuslavoissa ihana kukoistus vihannesten joukossa. Ostin jo siemeniäkin..Ja syksyllä teen uuden yrityksen istuttaa tulppaaneja. Siihen mennessä olen varmasti keksinyt hyvän tavan antaa pataan myyrille ja hiirille, joille en edelleenkään ole antanut anteeksi tulppaaninsipulien tuhoamista. 

Se oli semmoinen sillisalaatti. Aika hyvin tuli noita aasinsiltoja, vai mitä meinaatte? Aasi vaan puuttuu, ellei minua lasketa ;)