torstai 17. tammikuuta 2019

Kuulumisia

Heippa pitkästä aikaa! Kyllä täällä hengissä ollaan, vaikka kovin hiljaista on blogin puolella taas ollutkin. Miksi? No, kun ei ole ollut juurikaan mitään uutta kerrottavaa.

Talvi pakotti ottamaan pienen aikalisän. Eikä vain talvi, vaan minun ja miehen terveystilanne. Omat voimat ovat riittäneet juuri ja juuri arjen pyörittämiseen ja mies on nyt viikon verran potenut kipeää selkäänsä. Se tarkoittaa sitä, että minä olen kuta kuinkin yksin hoitanut nykyisen kodin puidenhaut, vedenhaut ja kaikki muut kotihommat siihen päälle. Se hyvä puoli tässä on ollut, että minä olen joutunut raahautumaan ulos, muuten käy helposti niin, että saatan olla monta päivää putkeen vain sisällä omissa töissäni..Nollan ympärillä pyörivä lämpötila on ollut minulle juuri sopiva ja raikas ulkoilma on kirkastanut päänuppiakin hyvin.

Kahden huushollin päivittäiseen lämmittämiseen puilla emme yksinkertaisesti ole vain nyt revenneet. Mutta emme ole ottaneet tästä mitään paineita - tuleva koti on pysynyt pystyssä jo aika monta vuotta, ei se nyt tästä yhdestä talvesta mihinkään karkaa tai kaadu. Joku voi ajatella, että voi hyvänen aika, miten ne nyt noin..Mutta tässä tilanteessa emme juuri voi muuta. Hommat jatkuvat sitten kun voimat ja lämpötila taas antavat myöten.

Hassua muuten, nyt kun emme ihan joka päivä talossa ole, on se alkanut ajoittain tuntua jotenkin epätodelliselta. Ihan kuin olisin vain haaveillut ihanasta vanhasta talosta! Onneksi voin katsella kuvia milloin vaan ja tehdä suunnitelmia. Ja kyllä me talossa silti olemme ja käymme. Matkaa ei ole pitkälti, joten helposti voimme käydä siellä monta kertaa viikossa. Työt vain eivät juuri nyt etene mihinkään.

Pari kuvaa tässä kuitenkin teille. Nykyinen naapurimme otti minuun yhteyttä ja kysyi, kelpaisiko meille vanha huonekalu, joka ei heille sopinut mihinkään. Jaa että kelpaisiko?? No hyvänen aika, kyllä vaan!






Katsokaa nyt, mikä kaunotar! Sanoin miehelle alun alkaenkin, että tähän uuteen kotiin ei sitten tuoda ainuttakaan lastulevyhuonekalua, jos vain suinkin voidaan sitä välttää. Tällaiset ihanat, aidot puuhuonekalut sopivat talon tyyliin ja ikään kuin nenä päähän. En ole vielä ihan varma, mihin huoneeseen tämä sijoitetaan, mutta varmasti se löytää paikkansa. Kiitos naapuri <3 


En ikinä kyllästy katselemaan talon sisäistä avaruutta! Äitini päivittelee, että talo on niin iso, että sinne eksyy ja ihmettelee, mihin me kaikkea tätä tilaa tarvitsemme. Tosiasia kuitenkin on, että kun tarpeelliset huonekalut joskus sitten ovat paikallaan, ei sitä ylimääräistä tilaa loppujen lopuksi ole yhtään liikaa. Jospa vihdoinkin olisi sentään sitä huonetilaa sen verran, että jäisi vähän tyhjääkin huonekalujen ympärille :D 






Kuvassa näkyvää senkkiä olin vähän ajatellut tv-tasoksi, mutta saa nähdä mihin se sopii..Olohuoneessa on kolme ikkunaa ja kolme ovea (juu!), joten huonekalujen sijoittaminen on yllättävän haasteellista. Tämä näkymä on työhuoneesta olohuoneeseen päin. Haluaisin erottaa huoneet toisistaan ovilla, mutta en ole vielä keksinyt, miten toteuttaa ovet pari metriä leveään oviaukkoon..Ehkä osaan aukosta voisi laittaa vanhoja ikkunoita päällekkäin? Avaruuden tuntu on kyllä kiva, mutta haluan, että työhuoneen saa eristettyä omaksi tilakseen. Kirjoitustöitä täytyy voida tehdä rauhassa (nyt en ole päässyt äänettömään tilaan, koska työ- ja olohuoneen välissä ei nykyisessä kodissakaan ole ovea), ja työhuoneen "sotkut" on kiva saada oven taakse kokonaan näkyvistä. 

Kuten aiemmin kerroinkin, haaveilen myös siitä, että asiakkaat voisivat tulla meille kotiin, sekä tutustumaan mieheni Johnin taiteeseen, että shoppailemaan Lauras Vintagen kierrätystuotteita. Se oli muuten myös yksi syy, miksi kaipasin lisää tilaa. Asiakkaiden visiittien takia olisi kuitenkin myös kiva, jos työhuone ja "privaattipuoli" olisivat erikseen. Katsotaan mitä keksitään. 

Lopuksi vielä hieman hassu panoraamakuva pihasta. Meillä on ihan hirmuisen suuri piha! No onhan meillä nytkin ollut tilaa vaikka kuinka, mutta korkeuserot hämäävät ja piha ei ehkä vaikuta kovin isolta. Uuden kodin piha on tasainen alue ihanine puineen. Tänään juuri näin kuvan kukkivista omenapuista ja tuli mieleen, että keväällä niitä on sitten tuollakin. Piha muistuttaa jotenkin etäisesti lapsuuteni pihaa Sauvossa. Se oli yksi syy, miksi niin ihastuin tähän paikkaan. 

Pahoittelut hooposta kuvakoosta! Läppärillä kuva leviää yli reunojen, jos taas luet tätä kännykällä, klikkaa kuvaa ja käännä kännykkä vaakasuoraan. Näin saat edes jotain selvää tästä :D 





Yritän kirjoitella blogiin tasavälein, vaikka juuri nyt ei niin paljon tapahtuisikaan. Toivottavasti jaksatte odottaa ja käytte aina välillä lukemassa. Huomasin muuten, että en ole näyttänyt vielä yhtään kuvaa talon yläkerrasta! Palataan siihenkin sitten, kun olemme saaneet siivousta eteenpäin. Yläkerrassa on vielä aika tavalla sortteerattavaa..

Kuulumisiin!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti