Ei varsinaisesti vieläkään mitään uutta raportoitavaa. Kaikki tämän rouvan energia on nyt mennyt yhden huushollin pyörittämiseen, kun mies on potenut kipeää selkäänsä ja teki tuossa mutkan sairaalaankin. Puiden kantaminen sisälle, vedenhaku, lumityöt - kaikki ovat nyt kaatuneet minun päälleni, osittain kahdessa huushollissa, kun tuota äitikultaakin olen autellut. Positiivista tässä on ehdottomasti ollut se, että olen saanut itseni tosiaan ulos ja liikkeelle. Muutoin se olisi varmaan aika tehokkaasti jäänyt, tällainen peruslaiska kun olen. Tosin kun tämä omakin akku on aika vajaa vielä, niin kyllä nyt alkaa tuntua vähän että voisi jo riittääkin. Varsinkin kun lumi on muuttunut tonnin painoiseksi sateen muututtua ihan silkaksi vedeksi. Ei enää enempää lunta, kiitos! Eikä vettäkään mielellään..Sitäpaitsi tarkennetaan vähän: en ole suinkaan joutunut kaikkea tekemään yksin, vaan tuo meidän 15 v on hyvinkin urhoollisesti auttanut ja raahannut muun muassa vettä lammesta umpihangen läpi. Varsinainen sankari!!
Mies meni katsomaan tänään, josko tosiaan se vedeksi muuttunut lumi olisi löytänyt tiensä väärään paikkaan jälleen..Viimeksi kun oikein roimasti satoi, se vesihän tuli katon vuotokohdista sisälle. Sen jälkeen on ollut sen verran pakkaskeli, ettei tästä ole tarvinnut huolehtia. Mutta tänään tosiaan sitten taas..
Ennen kuin alatte kauhulla päivitellä, että miksi ne ei nyt sitä kattoa korjaa, niin sanottakoon että työn alla on. Malttia nyt vaan. Mahdolliset vahingot kyllä sitten korjataan, kun kyetään. Melkein kolmikerroksinen (jos täyskorkea kellari lasketaan mukaan) talo on aika haasteellinen, kun pitää sinne katolle mennä.
Muistatteko kun kerroin, että olin ollut yhteydessä Curatioon Paraisilla, joka on siis perinnekorjaamiseen erikoistunut yhdistys? Laitoin sinne sähköpostia, tarkoituksena saada vähän parempaa ohjeistusta talon uunien toimintaa koskien. No, sinne on nyt lähtenyt kaikkiaan kolme sähköpostia kahteen eri osoitteeseen, vaan eipä näy heitä asia pahemmin kiinnostavan. Mitään ei ole kuulunut. Ärsyttävää. Onneksi löysin nyt toisen yhdistyksen, jonne lähti eilen sähköposti. Katsotaan, tuleeko parempi osuma tällä kertaa. Jos ja kun saamme jonkun selittämään meille ihan kädestä pitäen, mikä pelti pitää olla auki, mikä kiinni jne, teen joka uunille oman käyttöohjeen ja liimaan sen seinään! Katsotaan, mistä löytyy se Ritari Rohkea, joka näiden muurien salaisuudet lopulta meille selittää.
Tämä teksti hyppii nyt aiheesta toiseen, koittakaa hyppiä perässä :D Tuli mieleen, että harrastin vielä muutama vuosi sitten valokuvausta. Niiltä ajoilta omistan ihan kunnon järkkärin, mutta olen sittemmin tullut tosi laiskaksi kaivamaan sitä esiin. Kännyköissä on nykyään niin hyvät kamerat, että ne ovat tyydyttäneet kuvausinnostuksen suhteellisen hyvin. Blogiin olisi kyllä ihana ottaa kunnon kuvia ihan oikealla kameralla, täällä huomaa että kuvista tulee helposti jotenkin epäselviä, vaikka ne kännykässä olisivat ihan teräviä. Tiedä sitten mistä johtuu. Tuntuu vaan, että jos pitäisi ensin kuvata kameralla, sitten siirtää tietokoneelle, käsitellä ja pienentää ja sitten vasta olisi valmista blogiin, voisi jäädä se kuvaaminen ja kirjoittelu kokonaan. Onhan se parempi, että on blogissa elämää, vaikka ne kuvat ei nyt mitään kymppitasoa olisikaan.
Tänään kaivoin Nikonin esiin naftaliinista, koska piti kuvata miehen maalaamia ihania kukkamaalauksia tulevaa tarkoitusta varten. Kameraan oli jäänyt yksi testikuva ja koska se oli niin hauska ja saan siitä hyvän aasinsillan, näytän sen teillekin:
Muutama vuosi sitten teimme kotijutun Strömsöstä tutun Leen kotoa ja hänellä oli kuistillaan ihana kokoelma vanhoja kelloja. Monesti juuri kotijuttukeikoilta tarttuu mukaan jokin idea, niinpä silloin innostuin vanhoista kelloista. Samalta reissulta, Vaasan kirppiksiltä, mukaan lähtikin pari yksilöä. Sittemmin niitä on tullut muutama lisää. Varsinaista kellokeräilijää minusta ei sitten kuitenkaan tullut, koska koin jotenkin niiden stressaavan minua. Yksikään ei ole käynnissä, joten ääntä niistä ei kuulu, eivätkä viisarit liiku. Mutta kun ne nyt ovat kelloja ja kellot liittyvät aikatauluihin ja ajoissa olemiseen..Ne ovat silti ihan söpöjä ja tulevaisuudessa pääsevät varmasti paremmin oikeuksiinsakin, kun työhuone on isompi.
Seuraavassa kodissa olisi varmaan tilaa taas vähän jotain keräilläkin - tai sitten ei. Olen mielestäni karsinut vuosien varrella aika paljon koriste-esineitä pois, mutta aina niitä jostain putkahtaa lisää. En myönnä mitään!
Täysin minimalistiseksi ja karsituksi ei meidän koti koskaan voisi tulla. Tavarat, pienet kivat jutut, muistot - ne luovat kodikkuutta tavalla, joka on minulle mieluinen.
Tytär sanoi hauskasti, että tulevassa kodissa tulee varmasti olemaan sellaisia "oudon kiinnostavia esineitä". En ole ihan varma, mistä hänelle tällainen idea tuli, mutta tartuin siihen varsin halukkaasti. Se kuulostaa juuri niin meidän jutulta! Eihän me olla muutenkaan ihan normityyppejä :D Huomaankin nykyään kirppareilla ja kierrätyskeskuksissa tähyileväni outoja posliiniesineitä ja muuta hieman merkillistä. Ihan äärimmäisyyksiin ei meillä tulla kuitenkaan menemään; esimerkiksi pääkalloja tai jotain noituuteen liittyviä esineitä ei meillä tulla ikinä näkemään, mutta semmoisia viattomalla tavalla metkoja juttuja. Ennen olisin ihan suoraan sanonut, että esim täytettyjä eläimiä EN halua kotiini, mutta tästä en ole enää ihan varma. Jos olisi joku söpö eläin, voisin ehkä harkita. Tosin kahden kissan kanssa voisi olla, että kyseistä otusta kohtaisi uusi kuolema :D Katsotaan, minkälainen outojen otusten kerhotalo keltaisesta "kartanosta" kuoriutuukaan ;)
Nyt oli pakko ottaa kännykällä kuva uusimmasta oudosta löydöstäni, koska tämä nyt kuuluu aiheeseen hyvinkin tiiviisti. Tämä härkä sai jopa ideanikkarin eli tyttären kiljahtamaan kauhusta. Katsokaa ja peljästykää:
Kuvasta sitä on vaikea nähdä, mutta tämä on sellainen lelu, jonka pää heiluu "irtonaisena" kahden kannattimen varassa, niin että näyttää kuin se nyökyttelisi päätään. Minusta tämä oli vain niin hulvaton, ruusu suussa ja pystytukka ja kaikki! No juu, onhan nuo punaiset silmät kyllä aavistuksen oudot - tosin nyt kun mies katsoi tätä, hän kertoi minulle, että tämä ei suinkaan ole lehmä (kuten aluksi luulin), vaan härkä ja sen silmät ovat punaiset siksi, että se saattaa olla vihainen. Höh, vihainen härkä jolla on ruusu suussa?? No, jos löydän jostain sopivammat silmät, voihan nuo vaihtaa :D
Erikoisten esineiden keräileminen on muuten varsin hauskaa, koska niitä tulee harvemmin vastaan. Eipähän tule raahattua kirppiksiltä kotiin ihan mitä vaan.
Olisi kiva kuulla, mitä sinä keräilet? Jos asut vanhassa talossa, onko talo vaikuttanut keräilyintoon tai kohteisiin?
Tässä kaikki tällä kertaa. Kellokin on jo niin paljon, että taidan säästää ne oikeat työt huomiseen. Onpahan tuo järkikin sitten levännyt ja löytyvät sanat helpommin. Heippa!
ps. kattovuototilanne jäi tältä päivältä nyt päivittämättä, mies nimittäin unohti avaimet kotiin. Voi meitä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti