Tällä hetkellä minun sisäinen vesipersoonani kyllä hieman kärsii. Nimittäin kun se sade juuri nyt piiskaa kattoa, mietin että a) jipii, saamme pesuvettä, eikä tarvitse kahlata lammelta hakemaan JA b) voi apua, uudessa kodissa vuotaa katto ja mitähän vahinkoa siellä nyt tulee lisää :( .
Tänään menimme taas käymään ja tutkimaan tilannetta. Ikävä kyllä totesimme pari uutta vuotokohtaa, joihin ensi hätään laitoimme pesuvatia alle. Talon koko katto on siinä kunnossa, että kaikkein parasta olisi vaihtaa se kerralla ihan kokonaan. Tähän ei kuitenkaan ole nyt varaa, joten on keksittävä jotain ensiapua tilanteeseen. Yritän edelleen olla panikoimatta, onneksi talossa on aitoja vanhoja materiaaleja, kuten hirsiseinät ja ylävintillä luonnollista eristettä, joka ei kerää vettä vaan kuivuu hyvin. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että nämä vuodot tulevat aiheuttamaan joidenkin seinien avaamisia ym. Niin kauan hyvä, kun märkä ei jää muhimaan mihinkään.
Näin kerran elokuvan, nimeä en nyt muista, missä nuori pari osti halvalla valtavan ison kartanon. Taisi olla Tom Hanks pääosassa..Elokuva oli yhtä pitkää katastrofia, hyvä jos talosta loppuvaiheessa oli enää mitään alkuperäistä jäljellä. Lohduttaudun ajatuksella, että olemme vielä aika kaukana sellaisesta tilanteesta :D Elokuva loppui kyllä onnellisesti ja talostakin tuli upea, joten sitä kohden. Tällaiset välikatastrofit eivät ole kivoja, mutta uskoisin että vanhan talon ostaneille aika tuttuja. En voi myöskään sanoa, että tämä olisi ollut varsinainen yllätys. Katon huono kunto oli tiedossa jo ostovaiheessa. Tokihan sitä aina toivoo, ettei tällaista tapahtuisi, mutta näillä mennään nyt.
Vesisade ohjaa onneksi ajatuksia myös jo kevättä kohti ja niinpä ajattelinkin, että laitan teille tähän pari kuvaa, jotka kertovat ajasta paremmasta:
Ennen kuin talo oli edes meidän, kävimme välillä pihalla haaveilemassa. Alkukesästä pihalla kukkivat nämä ihanat kellokukat. Aiemmin keväällä kukoistivat vuohenjuuret ja narsissit. Edellinen omistaja kertoi, että kasvit olivat vanhoja, ehkä jopa ensimmäisen asukkaan joskus istuttamia. Yksi vanhan pihan ehdottomasti ihanimmista puolista ovatkin vanhat perennat, jotka nousevat sieltä täältä. Eräässä katajassa kasvaa kärhö ja poimulehti on levinnyt pitkin pihaa.
Vihreän näkeminen tähän aikaan vuodesta tekee aina sielulle hyvää. Nähtäväksi jää, kuinka suuren osan pihasta ajamme nurmikoksi, nyt se on päässyt luonnollisesti villiintymään. Pihalla on ihania vanhoja puita, ehdoton suosikkini on minulle uusi tuttavuus, metsälehmus. Loppukesästä se on toistakymmentä metriä korkea, kukkia täynnä oleva upea ja huumaavasti tuoksuva ilmestys. Lisäksi pihassa on koivuja, vaahteroita ja vaikka mitä! Huomatkaa kuvassa maisemaan melkein katoava hahmo, joka vie ajatukset muumitarinoihin :D
Tätä kuvaa olen katsonut monet kerrat ihmetyksen vallassa. Voiko olla ihan totta, että meillä on pihassa monta omaa omenapuuta, jotka tuottavat näitä, mehukkaita ja maukkaita omenoita! Puut tulevat tarvitsemaan hieman parturointia, mutta toivon että ne muuten jaksavat tuottaa satoa vielä pitkään. Näen itseni jo keittämässä omenasosetta talven lettukestejä varten :)
Sitten vielä yksi kuva, jonka otin tänään:
Yläkerrassa, talon suurimmassa makuuhuoneessa (ja yläaulassa), on tällaiset ihastuttavat "linnaikkunat". Ne ovat toki vanhat ja kaipaisivat hieman rapsuttelua ja uutta maalia - mutta tuo muoto! En muista ihan juuri nähneeni tällaisia ikkunoita missään. Jos jossain voisi tuntea itsensä prinsessaksi, on se ehdottomasti täällä, tähytessä ikkunasta yli peltojen.
Tunnetun räppärin sanoin suuntaan katseen nyt siis eteenpäin ja ylös - kohti kevättä, jolloin asiat toivottavasti alkavat luistaa oikeaan suuntaan. Siihen asti voi ainakin suunnitella ja haaveilla ja hoitaa arkea nykyisessä kodissa :) Ja yrittää saada nämä omatkin voimavarat kuntoon..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti