Kevätlauantaina

Tänään suuntasimme koko perheen voimin meidän "projektille" hieman harrastamaan kaikenlaista :D Päivä oli säätiedotuksesta poiketen todella lämmin - niin lämmin, että talon sisällä oli kylmempi kuin ulkona :D Heitimme ovet selkosen selälleen ( = lämmitimme taloa) ja aloimme töihin.

Tyttärellä oli ihan selvät sävelet, hän suuntasi tietysti omaa boksiaan (peräti kolme pientä huonetta talon päädyssä) siivoamaan. Päätimme avata ikkunat, jotta raikas kevätilma pääsisi myös yläkertaan. Talosta on löytynyt kaikkea hassua, tänään tytär löysi huoneestaan nahkaisen kärpäslätkän, jossa luki "häiriötekijöiden poistaja". Siellä tuo nyt sitä "lätskää" (kuten mies sanoo) heiluttelee:

Tästä muuten näkee hyvin, kuinka korkea tuo talo on! Tytär näyttää ihan prinsessalta tornissaan, vaikka kruunun sijasta päässä onkin pipo :D  Toivotaan, ettei koskaan tarvitse käyttää noita paloportaita poistumiseen..Ne voisi ehkä tehdä vähän eri mallisiksi, noin suorassa asennossa olevia tikkaita pitkin on todella vaikeaa kiivetä. Toki jos tuli nuoleskelee nilkkoja, kai sitä tulee alas mitä pitkin vaan..Huh, toivottavasti siis ei, tosiaankaan..

Se kärpäslätkä oli kuulemma sangen tehoton. Pöh..Sai kuitenkin jäädä, koska oli niin hauska. Se oli myös armollinen vekotin pienille kärpäsille, koska se nahkaläpyskä oli täynnä suht isoja reikiä. Ehkä onkin tarkoitus, että kärpäset kuolevat nauruun moisen vempeleen nähdessään??

Minun tehtävälistani oli hieman epämääräinen. Ensin kaivelin esille uusimman tulokkaan: meidän kristallikruunu sai nimittäin kaverin! Eräs ystäväni muutti pienempään asuntoon ja laittoi viestiä, että kiinnostaisiko vähän pienempi kruunu. Kyllä se kiinnosti ja lamppu saapuikin Matkahuollon kyydissä onnellisesti perille. Luultavasti laitan tämän ensin työhuoneeseeni. Kiinnittelin reissun aikana paikaltaan irronneita kristalleja takaisin, tosin homma jäi puolilleen, kun lähdin äidin kanssa tutkimaan tiluksia kesken kaiken. Muutenkin taisin pomppia hieman hommasta toiseen, ilman että mikään tuli valmiiksi..No, hälläkös väliä, hauskaa oli kuitenkin :D 

Teimme mutkan kellariin. Aivan loppuvuodesta (vai olikohan se tammikuussa?? En muistanut laittaa ylös) istutimme nimittäin ruukkuihin erinäisiä tulppaaninsipuleita, joista osa oli unohtunut minulta eteiseen ja olivat jo aika kurttuisia..Nyt ne talvehtivat huoneessa, jota nimitän meidän askarteluhuoneeksemme (koska siellä joskus sitten voi maalata huonekaluja ym mitä ei halua asuintiloissa tehdä). Meitä odotti iloinen yllätys, kun lähes kaikki tulppaanit olivat pontevasti esillä ja näyttivät erittäin hyvinvoivilta! Jätimme ne vielä kastelematta, vielä on aikaista viedä niitä uloskaan, kun yöpakkasia on luvassa. Huone on talon eteläpäädyssä, joten sinne tulee ikkunasta mukavasti valoa ja varmaan vähän lämpöäkin.

Ihmettelimme pihan omenapuita (joita ystävän kanssa viikolla siistimme) ja mietimme, ovatko korkeat puumaiset pensaat kriikunoita vai luumuja? Muistan maistaneeni yhden syksyllä, se oli makea ja aika pieni..No, ensi syksynä sen sitten viimeistään tietää. 

Kävimme kurkkaamassa myös metsään tehtyä lampea (jonka äärellä on joskus ollut savusauna), totesimme että holvimainen maakellari on hieno, mutta vaarallinen (enkä tarvitse enempää kellaritilaa, kiitosta vaan) ja tutkailimme lisää esiin tulleita kevätkukkasia:

Heh, hetken katsoin, että mitä ihmeen valkoista tuossa kuvassa on..Mutta sehän on tietenkin lunta. Paikoitellen sitä täällä vielä näkyy, mutta on onnellisesti jo unohtunut :D 

Äiti ehdotti vanhojen kukkavarsien haravointia pois noiden uusien päältä, mutta taidan odottaa vielä, että maa kuivaa hieman. Ettei tule vahingossa kiskottua uusia alkujakin pois :/ 

Tarkoitus oli aloittaa grillauskausi tänään, mutta äidin toivomuksesta suuntasimmekin Sauvon keskustaan syömään:

"Auvon illi" ( ;) ) ruokki meidät oikein mallikkaasti ja tiedättekö mitä - me söimme ulkona! Hyvin tarkeni, kirkas kevätaurinko vaan tuppasi häikäisemään kamalasti. 

Tytär ja äiti suuntasivat tämän jälkeen kotiin, kun taas minä ja mies menimme vielä hetkeksi jumppailemaan uuden kodin pihalle. Tai minä heittelin tavaraa peräkärryyn kaatopaikkareissua varten ja mies otti mittaa tästä:

Vanha koivu näyttää ihan anakondalta, tai mitä ne isot käärmeet nyt ovatkaan :D Onneksi tämä ei pure eikä kurista, mitä nyt sahan yritti kuristaa ja sitä sitten pungersimme yhteisvoimin irti :D Tästä tulee vielä mooonta halkoa, jotka lämmittävät ensi talvena. Onneksi nyt mennään kuitenkin kohti lämpöä ja kesää! 

Saapa nähdä miten kauan vielä menee, ennen kuin ihan oikeasti muutamme? Se tuntuu vuorotellen aivan huikealta, välillä hirveän surulliselta ja toisinaan haikealta. Kaipa nämä kaikki tunteet kuuluvat asiaan. Suurin syy noihin vähän vähemmän ihaniin tunteisiin on se, että matka äidin luo venyy 200 metristä 25 kilometriin ja tuo mukanaan omat haasteensa..Onneksi ei kuitenkaan olla menossa kauemmaksi! 

Tämä oli kiva päivä. Nyt on edessä kaikenlaista lääkärireissua ja asioiden hoitoa, joten kestää vähän ennen kuin taas ehditään hommiin. Huomaan kyllä, että päivittäin on ajatukset jo tuolla ja mieli tekisi jotain mennä puuhastelemaan vaikka päivittäin. Mutta töitäkin on tehtävä ja muutakin hoidettava, joten mennään aina kun ehditään. 

Kiva että jaksoit taas lukea! Tulethan toistekin <3 

Ai niin - piti vielä kehua meidän naapureita! Mies meni kysymään sieltä palanutta hevoskompostia (kun on heppatila) ja naapuri lupasi kärrätä lastin pihaan. Saadaan kunnon turbot kasvulavoihin :D Olen niin iloinen siitä, että meidät on otettu niin kivasti vastaan ja naapurit moikkailevat iloisesti ohi ajaessaan. Kaikki tuntuvat iloitsevan siitä, että ihana talo ei enää rappeudu autiona, vaan herää jälleen henkiin :) 

Aarteita etsimässä

Olipa tänään ihanan keväinen päivä! Auringolla on jo kunnon tehot päällä ja lumi sulaa suhisten. Oletteko muuten huomanneet, miten hassun rakeiseksi se lumi muuttuu, ennen kuin sulaa kokonaan pois? Tuntuu kengän alla vähän kuin styroxilta, tai no, joltain kahisevalta rakeelta..

Istuimme miehen kanssa hetken uuden kodin pihalla keinuissa ja nautimme kasvoja lämmittävästä auringosta. Alkaa se aika vuodesta, kun voi jännityksellä etsiä esiin työntyviä kukanalkuja! Olen aina ajatellut, miten jännittävää olisi tutustua vanhaan puutarhaan - ja ajatella, nyt minulla on sellainen! Jonkin verran tiedänkin jo pihan kasvustosta, kävimmehän täällä haaveilemassa jo viime keväänä.

Tiedän, että talon edustalle nousee vanhanaikaisia, vaaleita, kerrattuja narsisseja ja vuohenjuuria, ai niin ja yhtä keltaista kukkaa, joka tuoksuu ihan hunajalle ja ja josta lähtee valtavasti valkoista maitiaisnestettä..Kellarin ovenpieli on täynnä sinisiä liljoja ja sisääntulossa kasvaa sellaisia isoja ruiskaunokkeja. Yksi kohta pihasta on poimulehtien peitossa (niitä otan kyllä talteen, on kuulemma oikein naistenyrtti!) ja tontin reunamilla kasvaa valkovuokkoja. Enemmänkin vanhoja kasveja olisin toivonut pihalta löytyvän, mutta nämäkin ovat jo ihania. Ja ne lehtipuut, oih ja voih! Niistä olen tainnut jo aiemminkin puhua, mutta tammi, vaahtera, metsälehmus, kyynelkoivu, lehtikuusi, tuomi, syreeni..kaikkea löytyy!

Talon eteläseinustalta löysin tänään nämä:

Taaimpana taitaa ainakin olla tulppaani, nuo tuossa edessä luultavasti narsisseja. Aina nämä ovat yhtä ihana näky talven jälkeen <3 

Tänään oltiin aarrejahdissa muutenkin. Kerroin aiemmin, että tähän tilaan kuuluu pikkuinen mökki, jolle olen kovasti toivonut uutta omistajaa. Nyt näyttää siltä, että sellainen ehkä olisi löytymässä, toivotaan nyt ettei tulisi mitään esteitä enää matkan varrelle..Joka tapauksessa olemme käyneet pari kertaa nyt siirtämässä pois mökissä olleita tavaroita, joista voisi olla vielä jotain hyötyä. Edelliset omistajat ovat siis pitäneet tätä varastona, joten onhan sinne kaikenlaista jäänyt (lähinnä roskia).

Vanhan talon tutkiminen on ihan huisin jännittävää, vaikka siellä ei varsinaisesti mitään rahallisesti arvokasta olisikaan. Se on vaan se tunne, kun ei yhtään tiedä mitä kivaa voi tulla vastaan. Onneksi ei sentään mitään inhottavaa putkahtanut kaapista, vaikka niiden ovia aika varoen availinkin :D Mitä sitten löysin? 

Muovilaatikoita, kukkapurkkeja, pari keraamista amppelia, pari mielenkiintoista kukkatukea, ulkotulitelineen, naulakon (sen aion tuunata ja ottaa käyttöön meidän eteiseen!) ja sitten aivan ylisöpön, minikokoisen rautapadan. Tällaisen:

Kuva antaa aivan väärän käsityksen padan koosta, se on siis halkaisijaltaan vain jotain 10 senttiä :) Ehkä siihen voi laittaa jonkin kukkasen, tai vaan antaa olla koristeena. Se on ihan syötävän suloinen :D 

Viime viikolla kannoin mökiltä varastoon vanhan keinutuolin, harmi kun en hoksannut ottaa siitä kuvaa! Päätin, että sitten kun minulla ei ole enää mitään muuta tekemistä, laitan sen kuntoon. Istuinosa repsotti, mutta se ja selkäosa oli verhoiltu kankaalla ja kiinnitetty koristenastoilla. Puuosat vaikuttivat tukevilta ja hyväkuntoisilta, joten luultavasti tuolin saa aika helposti kuntoon. Ehkä voisin mennä jonnekin kansalaisopiston kurssille opettelemaan huonekalujen entisöintiä?

Mökissä seistä tönöttävät myös tämmöiset:

Kivat, tehdashenkiset kaapit - mutta kun ovissa ei ole avaimia! Jos joku keksii miten avainongelma ratkaistaan, saa tulla parilla kympillä hakemaan nämä omaksi :D Me emme niille oikein käyttöä keksi. Tykkään enemmän hyllyillä varustetuista kaapeista..

Pikkutalossa on myös vinttikerros, itse en ole uskaltanut sinne mennä. Pelkään aina tippuvani lattian läpi, vaikka täällä sitä vaaraa tuskin olisi. Välikatto on varsin tukevaa tekoa. Mies kuitenkin kävi tutkailemassa vintissäkin, josko sieltä löytyisi jotain.

Voisiko joku selittää, miksi vinteiltä usein löytyy vanhoja kenkiä?? Päätyivätkö ne vain ennen sinne, kun eivät kelvanneet enää jalkaan? Ylhäällä mökissä on aika hienot tilat, täytyy sanoa. Heinien joukosta muuten löytyi iso läjä nahkaisia hevosen suitsia, tai mitä ne nyt sitten ovatkin nimeltään. Hevosta sieltä ei - onneksi - kuitenkaan löytynyt. Tuo ovi ei ole muuten yhtään hullumman näköinen. Sain tätä kirjoittaessa juuri puutarhaan liittyvän idean, ehkä ovi pitää vielä hakea talteen..

Talon ulkopuolelta löytyi lopulta se kaikkein kallisarvoisin aarre:

Eiih, taisitte odottaa jotain aivan muuta?? Kunhan nyt vähän kiusasin :) Mitätön, pieni soodapurkki, kiilautuneena kivijalan väliin. Arvo nolla - mutta ainakin oman mielikuvitukseni tämä sai liikkeelle. Talossa ei ole asuttu enää vuosikymmeniin. Kuinka vanha tämä purkki on? Kuka sitä soodaa on käyttänyt? Onko hän leiponut talossa olleella leivinuunilla jotain? Voi purkki, jos osaisit puhua..

Aarrejahdin lisäksi suunnittelimme kuivuriin kesäkirpputoria (myös yksi haaveeni) ja ihastelimme vielä vähän lumen alta esiin kuoriutuvaa pihaa:

Mietimme myös, pitäisikö vanhat omenapuut leikata nyt, vai vasta heinäkuussa? Tästä näyttää olevan olemassa kaksi koulukuntaa. Minulle tärkeintä olisi, että syksyllä saisimme jälleen ihania omenoita. Koska nämä puuvanhukset siis pitäisi oikeaoppisesti leikata??

Aarrejahdin, ihmettelyn ja suunnittelun päätteeksi olikin mukava suunnata äidin luo valmiiseen ruokapöytään. Kun normaalisti itse kokkaa joka päivä, ovat nämä niitä arjen juhlahetkiä. Ehkä huomenna mennään taas uudestaan hommiin, jos sää ja voimat antavat myöten. Mukavaa viikonloppua!

Tuolista asiaa

Eilisen juttukeikan päätteeksi piti päästä johonkin kirppistelemään. Päädyimme kuskin eli mieheni kanssa tällä kertaa Mimmin kirppikselle. Se on aika hauska kirppis Turussa, sieltä on kuskattu kotiin muun muassa perheemme ensimmäinen piano puolitoista vuotta sitten. Huh, pianot ovat kyllä aika kauheita siirreltäviä! Kirppiksen päässä miehet nostivat sen auton kyytiin, mutta täällä kotona..Kotimme on rinteessä, joten ovelle päästäkseen täytyy kiivetä rappuja pitkin ylös. Tarvittiin kolme miestä (joista kukaan ei ollut kovin nuori), hirveästi ähellystä ja yksi pelkäävä emäntä (joka pysyi visusti kyllä poissa jaloista), jotta saatiin piano sisään. Tulevassa muutossa toivottavasti saamme ihan muuttomiehet suorittamaan kauhean raahaamisen taas toiseen suuntaan ja uudessa kodissa jälleen rappuja ylös, joskin niitä on vähemmän (ja ovat jyrkemmät).

Tai saa nähdä mikä soittopeli uuteen kotiin sitten päätyykään..Kirppiksellä on nimittäin aivan ihana pieni flyygeli..Joka painaa tietenkin vielä enemmän kuin tuo piano..

No mutta nyt eksyin kyllä hieman aiheesta, tarkoitus ei ollut puhua pianoista, vaan tuolista.

Olin päättänyt, että säästösyistä nyt en osta mitään isoa tai kovin arvokasta, ihan vaan korkeintaan kehyksiä aforismitauluja varten..Mutta kävin nyt kuitenkin läpi myös kirppiksen huonekaluosaston. Perimmäisellä käytävällä, perimmäisessä nurkassa, se sitten odotti minua. Se tuoli.

Olen vähän etsiskellyt tällaisia käsinojallisia tuoleja uuteen keittiöön, pöydän päihin. Ensin katsoin, että onpas kovasti ärtsyn värinen tapaus. Sitten kuitenkin päätin koeistua sen ja tuoli tuntui jykevältä, tukevalta ja vähän isommallekin pyrstölle sopivan kokoiselta. Hintakaan ei päätä huimannut, 30 € tuolista lopulta pulitin. Ensin kuitenkin etsin miehen kirppiksen sokkeloista ja luotsasin hänetkin koeistumaan tuolin ja sanomaan mielipiteensä. Osta pois, tuumasi siippa, joten tein työtä käskettyä. 

Kuten näkyy, istuinosa on ollut ahkerassa käytössä, joten laitan siihen uuden kankaan. Onneksi istumalevyn saa irti noin vaan työntämällä vähän alta, joten tähän on helppo nitoa päälle uusi. Minkähänlaisen valitsisin? Kuvan kangas olisi kestävä, mutta luulen ettei värien puolesta ehkä ihan paras mahdollinen..Kirpputorilla ajattelin, että tuolin voisi helposti maalata vaikka turkoosiksi, mutta nyt en enää ole varma, haluanko ollenkaan vaihtaa sen väriä? Keittiön kaapit tulevat turkoosiksi (luultavasti), muutoin tulen luultavasti käyttämään aika paljon punaista tekstiileissä jne, joten miksei sinne mahtuisi myös yksi oranssi tuoli? Keittiö tulee olemaan talon "pitkätossumaisin" huone, joten - miksei? 

Mietin, onkohan tuoli alun alkaenkin maalattu tuollaiseksi, vai onko joku saanut inspiraation räväkästä sävystä? Onko tähän kuulunut muita huonekaluja, pöytä, tuoleja? 

Lapsuusvuosinamme, kun asuimme myös Sauvossa, meillä oli kaksi vähän tämän mallista tuolia, valkoisina tosin. Äiti oli taitava ostamaan kauniita huonekaluja (joita sitten myytiin pois, kun yrittäjäperheessä oli välillä tiukkaa). Minusta tuntuu, että tuon muiston takia halusin nyt itsekin samantyyppiset tuolit. Jostain syystä olen huomannut muutenkin etsiväni tähän kotiin joitakin samoja elementtejä, joita oli silloinkin kodissamme. En usko, että yritän palata menneeseen, nykyisyys on ihan kivaa aikaa. Onko sitten kyse siitä, että ollaan samalla paikkakunnalla? Ympyrän sulkeutumisesta? Vai mistä? Sitä olen monesti miettinyt. 

Kuulun ns "retro-sukupolveen", elin lapsuuteni 70-luvulla. Tälle sukupolvelle näyttää olevan tyypillistä pitää väreistä, kankaista, esineistä ja jopa huonekaluista, jotka liittyvät tuohon aikakauteen. Mistähän se johtuu? Samaa ei voi sanoa esim 30-luvulla syntyneistä, tai 40-lukulaisistakaan. Ensimmäiset omat selkeät muistikuvani ovat ajastani viisivuotiaana. Ne ovat onnellisia muistoja, joihin mielellään palaan uudestaan. Ehkä retroajan jutut viehättävät siksi minuakin, ainakin jossain määrin. Mikä on sinun lempivuosikymmenesi, kun puhutaan sisustuksesta? 

Kuvassa näkyvä kissa on muuten meidän Indis, joka on ominut itselleen ylimmäisen tuolintarkastan viran. Se ottaa kaikki tuolit - ja muutkin uudet kalusteet heti testaukseen, kun sellaisia ilmestyy ovesta sisään :D Tässä tapauksessa tarkastus ilmeisesti läpäistiin, koska kissa käpertyi tuohon tyytyväisenä nukkumaan :) 

Nyt pitäisi sitten löytää vielä toinen, ainakin vähän saman tyylinen. Tai pitää katsoa, mahtuuko keittiöön niin paljon tuoleja, kun siellä on se puusohvakin? No, mikäs kiire tässä..