Sutien ja rollaten

No nyt, kuulkaas, on Silkkilässä ollut varsin aktiivista toimintaa parin viimeisen päivän aikana! On oikein hyvä mieli, kun ollaan saatu edes yhtä kohtaa eteenpäin. Meillä on nimittäin nyt aivan uusi lattia keittiössä!

Tai no, ei se lattia varsinaisesti uusi ole, mutta uudelta se kyllä näyttää. Kuten taisin alkuvaiheessa blogia kertoakin, on alakerran huoneissa lakatut puulattiat. Ihan alussa minulla oli suunnitelmissa maalata kaikki lattiat, mutta kun olen niitä nyt katsellut, päädyin siihen, että ne ovatkin oikeastaan ihan kivat sellaisenaan. Lämmin puunsävy sopii meidän boho-tyyliin oikein hyvin.

(Välihuomautus: vaikka puhun näistä sisustus- ja pintavalinnoista aika paljon minä-muodossa, ei se tarkoita, etteikö miehen mielipidettä olisi kysytty tai että sillä ei olisi väliä. Hän vaan kokee, että nämä asiat ovat minulle tärkeämpiä ja antaa pitkälti minun päättää. Yritän parhaani mukaan huomioida toki myös hänen toiveitaan. Yhteinen kotihan tämä on <3 )

Poikkeuksen tekee kuitenkin keittiö. Lakkapinta on vuosien saatossa mennyt niin huonoon kuntoon, että jotain oli lattialle tehtävä. Viimeinen pisara oli syksyisen massausoperaation jäljiltä jääneet nokijäljet, joita ei tahtonut paljaaksi kuluneesta lankusta saada millään irti. Oma vika, mitäs ei suojattu lattiaa, vaan en minä ymmärtänyt, että sitä nokea olisi joka paikassa..

Nyt oli hyvä aika ryhtyä tuumasta toimeen. Lämpötila on juuri oikea kuivumisen kannalta, ja kun emme vielä talossa yövy, ei tuju haju haittaa.

Värin valinta oli yllättävän helppo. Ajattelimme, että vaalea harmaa olisi hyvä, siinä ei näy lika niin helposti, mutta se ei syö valoa, eikä pienennä huonetta. Lisäksi luin, että tämä väri sopisi hyvin huoneeseen, jossa on muuten paljon väriä. Sitä suunnittelen keittiössä olevan, joten homma selvä.

Suuntasin paikalliseen rautakauppaan ja osoitin sormella haluamaani harmaata sävyä. Se on muuten Teknoksen Teknofloor T4023, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Koneen vatkatessa väriä sekaisin myyjän kanssa yhteen ääneen parjasimme valkoisia lattioita, miten niissä näkyy joka ikinen karva ja miten harmaa on paljon parempi jne. Hieman kyllä hämmästelin muovitulpan alta näkyvää valmista sävyä ja kysyinkin myyjältä, että tulihan väristä varmasti harmaata? Tulpanreiästä kun näkyi minun silmääni kovin vaaleaa väriä..

Valitsimme Teknofloor Aquan - siitäkin huolimatta, että facebookin taloryhmässä reipas enemmistö suositteli öljypohjaista maalia. Luultavasti kestävyyden takia, näin uskoisin. Vielä rautakaupan ovella arvoin mielessäni, kumpaa nyt otetaan. Nopeamman kuivumisen ja lievempien hajuhaittojen takia päädyimme lopulta kuitenkin aquaan. Lattialla tulee olemaan mattoja - ja ainahan maalausta voi myöhemmin korjata, jos siltä näyttää. Perästä kuuluu, oliko päätös meidän kohdallamme oikea vai väärä.

No niin. Saatuamme keittiön lattiapinnat tyhjiksi, hioimme pintoja karkealla hiekkapaperilla. Koska maalikaupassa ei sattunut olemaan sellaista varrellista hiomahärveliä, teimme oman lyhyestä moppipidikkeestä ja maalarinteipistä. Toimi ihan hyvin sekin. Sitten pinta puhdistettiin mahdollisimman huolellisesti. Tältä lattia näytti siinä vaiheessa (HUOM! Kuvassa näkyvä harmaa EI ole sitten hometta, vaan esille kulunutta puupintaa. Huomasin, että kuva saattaa antaa virheellisen käsityksen :D )

Ehkä ihan pikkuisen hävettää, että kaikki pöytäpinnat ovat hujan hajan täynnä tavaraa..koittakaa olla kiinnittämättä tähän liikaa huomiota. Tämä ei ole nyt mikään sisustusjuttu, vaan tällaista raakaa realismia rempparintamalta :D 

Meidän tyylikäs olohuoneemme saa nyt jonkin aikaa toimittaa keittiön/ruokasalin virkaa. Tyyli on kyllä täältäkin kaukana, mutta tunnelma on sitäkin ihanampi :) 

Maalaaminen aloitettiin upeista, todella leveistä lattialistoista. Koska itse olen aika huono konttaamaan pitkin lattioita, hommaan värvättiin nuorempi ja taipuisampi jälkipolvi:

Työasennon ergonomisuudesta voisi ehkä olla kahta mieltä, mutta hyvää jälkeä tuli. Konttasin kyllä itsekin, sen verran malttamaton olin pääsemään hommassa eteenpäin :)  Listojen jälkeen tasapinnan maalaaminen telalla sujuikin sitten todella nopeasti. Jätimme maalin kuivumaan yön yli ja päätimme tulla uudestaan heti seuraavana päivänä tekemään työ loppuun. 

Alkuun päästiinkin nyt nopeammin, kun teippaukset oli jo tehty jne. Soittolista siis laulamaan, nupit kaakkoon (no ei ihan) ja sudit heilumaan. Nyt tytär halusi myös kokeilla telalla maalaamista:

Tässä lattia on siis maalattu yhden kerran. Katsokaa tuota väriä!?! Tästä ei itse asiassa saa oikein todellista kuvaa, mutta luonnossa väri on minun silmiini melkein valkoinen! Toisaalta, jos tuossa vertaa lattialistaa seinän väriin (joka on kermanvalkoinen), näyttää lattia kuitenkin melko harmaalta. 

Olin ensin vähän pettynyt, väri oli omaan silmääni aivan liian vaalea - ja voi nyt sitten olla juuri sellainen murheenkryyni, jossa näkyy ihan kaikki :( Miten se väri oli siinä värikartassa paljon tummempi? Eikö se mene niin päin, että isoissa pinnoissa värikartan lappusen väri tummenee? Mutta ajattelin, että katsotaan tämä nyt sitten loppuun saakka. Onhan tuo raikas ja kivan puhtaan näköinen (ainakin nyt). Enkä vaan viitsinyt enää lähteä vaihtamaan väriä, kun meillä oli niin hyvä vauhti päällä. Ihana tytär oli todella kiva kaveri, ahkera ja iloinen. Nauruakin riitti, liekö sitten maalihöyryjen syytä osittain ;) Onneksi oli nyt sitten sitä vesiliukoista..

"Rollaaminen" oli tyttärestä niin hauskaa, että hän jatkoikin sitten puolikkaan keittiön verran. Mies oli naureskellut, että älkää sitten maalatko itseänne nurkkaan ja me olimme pyöritelleet silmiämme - emmehän me nyt niin tyhmiä olisi. Eteen tuli kyllä toinen pieni hankaluus:

Tarkemmin ajatellen olisi tietenkin kannattanut aloittaa juuri tuolta kulmasta tämä toinen kierros..No, hieman kurkotellen selvittiin siitäkin. 

Lopputulos on nyt sitten paaaljon vaaleampi kuin mitä olin luullut. Lisäksi nipona näen pientä epätasaisuutta värissä siellä täällä, mutta noin kokonaisuudessaan olen todella tyytyväinen lopputulokseen! Koko tila raikastui tosi paljon ja nyt lattia on helpompi pitää puhtaana. Valon määräkin lisääntyi, ei sen puoleen että siitä puutetta olisi ollut aiemminkaan. Katsokaa nyt, miten hieno tämä on:

Tuntuu, että olemme nyt myös ottaneet keittiön oikeasti haltuumme, niin hassulta kuin se kuulostaakin :D Emme ole mitään hirmuisen tarkkoja maalareita, kyllä sitä maalia päätyi muutamaan muuhunkin paikkaan kuin lattiaan - kaapin kulmiin, kyynärpäihin, sormiin, jalkapohjiin ja housuihin. Tajusin siinä maalatessa, että kun pinnat ovat vanhoja ja kuluneita, ei voi vaatia että kaikki on suoraa ja ehjää - edes maalamisen ja remppaamisen jälkeen. Vanha talo on kuin vanha ihminen - ryppyjä ja muitakin elämän jälkiä löytyy ja kuuluukin löytyä.

 Toisaalta se poistaa myös paljon paineita lopputuloksen suhteen. Tämäkin on ehkä minulle hieman uuden oppimisen paikka. 

Varmaan joku toinen olisi ollut paljon tarkempi esimerkiksi pohjatöiden suhteen - mutta mitäs sitten, itsehän me näitä pintoja jatkossa katselemme. Tärkeintä on, että lopputulos on omalle silmälle mieluinen. 

Yksi huono puoli tässä kyllä on. Nyt kun keittiön lattia on uusi ja raikas, alkavat muut pinnat näyttää myös hieman maalia kaipaavilta. Jäitä hattuun siis tässä kohtaa, muuten päädyn maalaamaan taloa loppuikääni :D